Kelan tutkimusosasto selvittää yksityisten terveys- ja hammashoitopalvelujen hintatietojen tarvetta ja saatavuutta. Selvitys toteutetaan kaikille kansalaisille suunnatulla avoimella nettikyselyllä.
Terveyspalvelujen hintojen suuret erot ovat totta. Viimeksi julkisuudessa oli Kuntaliiton selvitys laboratorio- ja kuvantamispalvelujen hintaeroista (HS 11.6.2010). Tutkimuksessa oli käytetty Kelan hintatietoja. Kelan tietovarantoihin tallentuvat kaikkien sairaanhoitokorvauksiin oikeutettujen palvelujen hintatiedot. Niitä on tähän mennessä käytetty liian vähän – ottaen huomioon, että korvausten maksatuksiin perustuva aineisto on tarkkuudeltaan huippuluokkaa.
Kokonaisuudessaan yksityissektoria terveydenhuollossa on tutkittu erittäin vähän. Suomen Akatemian Terttu-ohjelmassa (2004-2007) tutkittiin muun muassa hammashoitouudistusta ja yksityistä hammashoitosektoria. Tutkimuksen mukaan toimiala on erittäin kannattava; hintakilpailun merkitys on vähäinen. Hintakilpailulla on ollut hammashoidossa viimeksi laajempaa merkitystä 1990-luvun laman aikana, jolloin kotitalouksien kulutuskysynnän heikentyessä myös hammashoidon kysyntä väheni (Mikkola ym. 2007). Nyt tilanne on aivan toinen. Yksityinen sektori kasvaa lamasta huolimatta, koska väestön vanhetessa ja vaurastuessa kysyntää riittää. Kela-korvausten laajennus koko väestölle 2000-luvun alussa lisäsi myös osaltaan hammashoidon kysyntää.
Terttu-ohjelman hankkeessa tehtiin myös kysely yksityishammaslääkäreille (n=1121). Sen mukaan hammaslääkärin erikoistuminen ja kokemus nostavat hintoja. Pienempiin vastaanottoihin verrattuna hinnat olivat korkeammat suuremmissa hammaslääkärikeskuksissa. Hinnoittelussa vallitsee myös traditio, joka perustuu yhden pinnan paikan (SFA 10 eli pienen paikan) hintaan. Muiden toimenpiteiden hintojen on havaittu olevan riippuvaisia pienen paikan hinnoista (Widström ym. 2010).
Teimme hiljattain Kelan tilastoista kuntakohtaisen hintavertailun pienen paikan osalta. Hintaerot olivat suuret. Pääkaupunkiseudulta ja muista suuremmista kaupungeista kannattaa jo ehkä matkustaa maaseudulle hoidattamaan hampaansa.
Kela-korvaus perustuu kiinteään hintaan. Toisin sanoen, onko asiakkaan maksama hinta suuri vai pieni, ei vaikuta Kela-korvauksiin, mutta tuntuu kuluttajan kukkarossa. Mitä korkeampi hinta on, sitä suurempi on kuluttajan omavastuu.
Se kuuluisa näkymätön käsi taitaa ohjata tällä hetkellä terveyspalvelumarkkinoiden kehitystä. 2000-luvulla markkinat ovat muuttuneet kovin erilaisiksi. Enää ei ole kysymys työnjaosta julkisen ja yksityisen kesken (Mikkola 2008). Nyt pääomasijoittajat vaativat yhä kovempaa tuottoa yksityisiltä yrityksiltä – hyvä näin, jos se tehostaa myös yksityisten yritysten toimintaa ja parantaa kuluttajien saamia palveluita. Kuluttajan kukkarossa se voisi myös näkyä edullisempana hintana – jos hintakilpailulla olisi alalla riittävästi merkitystä. Hintakilpailua ei synny, jos asiakkaat eivät välitä hinnoista – tai saa niistä tietoa.
Kelan tutkimusosasto haastaa kansalaiset vastaamaan terveys- ja hammashoitopalvelujen hintatietoja koskevaan kyselyyn ja edistämään hintatietojen saatavuutta. Kyselyyn voi vastata 30.9.2010 mennessä alla olevasta linkistä. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan sykemittari, sähköhammasharja ja hammashoitosetti.
Hennamari Mikkola
Terveysturvan tutkimuksen päällikkö
etunimi.sukunimi@kela.fi
Kirjallisuutta:
- Mikkola H, Vesivalo A, Jauhiainen S, Widström E (2007), An Outlook of Dental Practices – Drivers, Barriers and Scenarios (eng.), The Finnish Journal of Business Economics 2:2007:167-192.
- Mikkola H (2008), Hoidon ja hoivan markkinasektori, teoksessa Ilmakunnas Seija (toim.), Hyvinvointipalveluja entistä tehokkaammin – Uudistusten mahdollisuuksia ja keinoja, VATT-julkaisuja 48, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.
- Widström E,Väisänen A, Mikkola H (2010), Pricing and competition in the private dental care, hyväksytty julkaistavaksi Community Dental Health.
Viittaminen “näkymättömään käteen” tapahtui hieman populistisesti (riistäjän koura). Näkymätön käsi toimii yhteiseksi hyväksi vain riittävän informaation oloissa ja siksi blogissa kuvattu hanke hintatietojen hankkimiseksi on erittäin kannatettava.
Itse sain ruotsalaisen pörssiyhtiön omistamasta laboratoriosta selvästi halvemman polvikuvauksen kun kunniallisten suomalaisten lääkärien omistamista laboratorioista olisi saanut. Ehkä ruotsalaisilla on jo purjevene. Hintoja ei kuitenkaan mainostettu vaan ne oli erikseen kysyttävä.
Ajatus kuluttajille hintatietoa jakavasta portaalista kuulostaa erinomaiselta. Täältä voisi jokainen etsiä omalta paikkakunnaltaan edullisimman vaihtoehdon, tai vaihtoehtoisesti sellaiselta paikkakunnalta, johon esimerkiksi mökkimatkallaan voisi helposti pistäytyä.
Jos ei tietosuojalaki muuten anna periksi niin kun kelakorvauksia haetaan niin hakija voisi erikseen antaa luvan hintatietojen julkaisuun ?
Olisiko mahdollista tuottaa KELAn korvauksiin oikeuttavien palvelujen hintatiedoista julkinen tietokanta, josta kuluttajat voisivat hakea paikkakuntansa hintatietoja?
Julkisuus lisäisi tietojen käyttöä ja edistäisi hintakilpailua. Hyvänä esikuvana on ympäristöministeriön Asuntojen.hintatiedot.fi -tietopalvelu, josta saa myytyjen asuntojen keskihintatietoa katutasolla. Toinen on Ajoneuvohallintokeskus AKE, josta voi tilata tekstiviestillä julkista rekisteripohjaista tietoa yksittäisistä ajoneuvoista ja niiden haltijoista.
Hintavertailupalvelun sisällöksi riittäisivät yksinkertaisimmat perustoimenpiteet, joiden hintoihin toimenpiteen laatu tai tekijän pätevyys eivät erityisemmin vaikuta. Palveluntarjoaja olisi erinomaisen tärkeää mainiita hintatietojen yhteydessä. Tähänkö tähdätään?
Kiitos hyvistä kommenteista.Kyselytutkimuksen analysoinnin jälkeen pohditaan jatkotoimia miten Kelan tietojärjestelmiä voidaan hyödyntää paremmin hintatietojen saatavuuden parantamiseksi. Tämän vuoksi toivomme vielä lisää vastauksia kyselytutkimukseemme. Tähän mennessä olemme saaneet yli 500 vastausta, mutta LISÄÄ TARVITAAN VIELÄ !
Terveisin, Hennamari Mikkola
That’s an inoguiens way of thinking about it.