Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Kelan kuntoutukseen osallistuminen vaihtelee etenkin ammattiaseman mukaan

Julkaistu 10.3.2022

Kela tarjoaa työ-, opiskelu- ja toimintakyvyn tueksi ammatillista kuntoutusta, vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, harkinnanvaraista kuntoutusta ja kuntoutuspsykoterapiaa. Eri kuntoutuksiin osallistuminen vaihtelee kuitenkin tulojen, ammattiaseman ja koulutuksen mukaan. Kuntoutukseen osallistumisessa on eroja erityisesti ammattiaseman mukaan. Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuvat todennäköisemmin korkeasti koulutetut, muutoin koulutuksen mukaiset erot ovat pieniä. Riippumatta Kelan kuntoutuksen lakiperusteesta kuntoutukseen osallistuminen on todennäköisintä pienituloisilla. Kelan tutkijoiden tekemä tuore tutkimus selvitti kuntoutukseen osallistuvien suomalaisten välisiä sosioekonomisia eroja.

Aiemmassa blogissamme ja tutkimuksessamme tarkastelimme kuntoutukseen osallistumisen sosioekonomisista eroja kuntoutuksen eri osajärjestelmissä Oulun asukkailla vuonna 2018. Tarkastelimme siinä Kelan järjestämää kuntoutusta yhtenä kokonaisuutena. Nyt tarkastelemme Kelan kuntoutusta lakiperusteittain.

Kelan kuntoutuksen kohderyhmät vaihtelevat sen mukaan, millä lakiperusteella kuntoutusta järjestetään. Kuntoutuksen lakiperusteella tarkoitetaan laissa määriteltyjä Kelan kuntoutuksen neljää päätoimintamuotoa:

  • Ammatillinen kuntoutus, jonka tavoite on tukea tai parantaa kuntoutujan työ- ja ansiokykyä tai estää työkyvyttömyys.
  • Vaativa lääkinnällinen kuntoutus, jonka tavoite on tukea vaikeavammaista kuntoutujaa arjen toiminnoista suoriutumisessa ja edistää osallistumista esimerkiksi kotona, työssä tai opiskelussa.
  • Harkinnanvarainen kuntoutus, joka täydentää Kelan lakisääteistä kuntoutusta eikä siihen ole subjektiivista oikeutta. Sitä voi saada työ-, opiskelu- ja toimintakyvyn tueksi.
  • Kuntoutuspsykoterapia, jonka tavoite on kohentaa tai ylläpitää opiskelu- tai työkykyä.

Koska kuntoutusmuotojen tavoitteet ja kohderyhmät eroavat, myös eri kuntoutuksiin osallistuvien välillä on sosioekonomisia eroja. Siksi on tarpeen tarkastella Kelan kuntoutukseen osallistumisen sosioekonomisia eroja myös lakiperusteittain, ei vain kokonaisuutena.

Ammatilliseen kuntoutukseen, vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen ja harkinnanvaraiseen kuntoutukseen osallistui kuhunkin 60–70 henkeä 10 000:ta oululaista kohti vuonna 2018 (kuvio 1). Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuminen oli selvästi yleisempää, 180 henkeä 10 000:ta kohti.

Kuvaaja: Kelan järjestämään kuntoutukseen osallistuneet 25–64-vuotiaat oululaiset vuoden 2018 aikana lakiperusteittain 10 000:ta asukasta kohden. Kuvasta näkee, että kuntoutuspsykoterapia on yleisin Kelan korvaaman kuntoutuksen muoto työikäisillä.
 

Kuviossa 2 esitämme tulokset logistisista regressiomalleista, joissa on huomioitu tutkittavien väliset erot sosiodemografisissa taustatekijöissä ja sairastavuudessa. Malleista näkyvät niin sanotut ristitulosuhteet, jotka kertovat, kuinka moninkertainen kuntoutukseen osallistumisen todennäköisyys oli kussakin tarkastellussa ryhmässä vertailuryhmään (korkea-asteen koulutetut; ylemmät toimihenkilöt, ylimmässä tuloneljänneksessä olevat) verrattuna. Vertailuryhmä saa arvon 1. Sen ylittävillä osallistumisen todennäköisyys on vertailuryhmää suurempaa, alle jäävillä taas pienempää.

  • Ammatilliseen kuntoutukseen osallistumisessa ei ollut koulutuksen mukaisia eroja. Ammattiasemaltaan työttömillä ja opiskelijoilla oli suurin todennäköisyys osallistua ammatilliseen kuntoutukseen. Vain pienituloisimmat poikkesivat muista tuloryhmistä. He osallistuivat kuntoutukseen todennäköisemmin.
  • Vaativa lääkinnällinen kuntoutus oli harvinaisinta keskiasteen koulutuksen suorittaneilla. Opiskelijoilla ja muilla työelämän ulkopuolella olevilla kuten eläkeläisillä oli suurin todennäköisyys osallistua vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Tuloryhmistä harvinaisinta osallistuminen oli hyvätuloisilla.
  • Harkinnanvaraiseen kuntoutukseen osallistuminen oli todennäköisintä alemmilla toimihenkilöillä, työntekijöillä ja työttömillä. Tähänkin kuntoutukseen harvinaisinta osallistuminen oli hyvätuloisilla.
  • Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuminen oli todennäköisintä korkeasti koulutetuilla, ylemmillä toimihenkilöillä ja opiskelijoilla sekä pienituloisilla.

Kuvaaja: Kelan kuntoutukseen osallistuminen lakiperusteittain 25–64-vuotiailla oululaisilla vuonna 2018, ristitulosuhteet (odds ratio). Kuvasta näkee, että etenkin pienituloiset osallistuvat Kelan kuntoutukseen.
 

Erityisesti erot ammattiaseman mukaan olivat hyvin erilaisia riippuen siitä, minkä lakiperusteen mukaista kuntoutusta tarkasteltiin. Riippumatta Kelan kuntoutuksen lakiperusteesta kuntoutukseen osallistuminen oli todennäköisintä pienituloisilla. Koulutuksen mukaiset erot olivat pieniä, kuntoutuspsykoterapiaa lukuun ottamatta.

  • Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on työkyvyn parantaminen ja työllistyminen. Siihen osallistuminen olikin todennäköisintä työelämän ulkopuolella olevilla.
  • Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on vaikeavammaisten toimintakyvyn ylläpito ja edistäminen. Vaikeavammaisilla työikäisillä työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen on todennäköistä, joten on ymmärrettävää, että kuntoutus on tulostemme mukaan yleisempää työelämän ulkopuolella olevilla ja pienituloisilla.
  • Harkinnanvaraiseen kuntoutukseen on varattu vuosittain aina tietty määräraha. Nämä vuotuiset määrärahat rajoittavat kuntoutuksen saamista. Siksi kuntoutukseen pääsyssä voi olla puutteita, etenkin loppuvuodesta.
  • Koska kuntoutuspsykoterapian yhtenä tavoitteena on opiskelukyvyn tukeminen, on siihen osallistumisen suuri todennäköisyys opiskelijoilla ymmärrettävää. Opiskelijoiden suuri osuus ja osallistujien keskimääräistä matalamman tulot havaittiin myös aiemmassa tutkimuksessa.

Tulostemme perusteella Kelan kuntoutus kohdentuu eri tavoin eri sosioekonomisille ryhmille. Kohdentumisen erot johtuvat osin kuntoutusten erilaisista kohderyhmistä ja tavoitteista. Näyttäisi siltä, että olisi hyvä varmistaa, että myös pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneille, työntekijäasemassa oleville ja yrittäjille on tarjolla heille sopivia kuntoutuspalveluita.

Aineistona oli rekisteriaineisto Oulussa vuonna 2018 asuneista 25–64-vuotiaista (N= 99 569) sekä heidän sosiaali- ja terveyspalveluiden ja etuuksien käytöstään. Kuntoutukseen osallistumisen sosioekonomisia eroja tarkasteltiin logistisella regressiomallilla. Tutkimus on osa Oulu-hanketta, jossa tavoitteena on tuottaa tutkittua yksilötason tietoa sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön ja sosiaaliturvaetuuksien saamisen kokonaisuudesta Oulun asukkailla.

Kirjoittajat

Hanna Rinne
Tutkija, Kela
Twitter: @Hanna_Rinne

Jenni Blomgren
Tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @JenniBlomgren

Lue lisää

Hanna Rinne & Jenni Blomgren (2022) Kuntoutukseen osallistumisen sosioekonomiset erot – rekisteritutkimus oululaisista vuonna 2018. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 59(1):16-33.

Hanna Rinne & Jenni Blomgren (2022) Matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat osallistuvat muita harvemmin kuntoutukseen. Kirjoitus Kelan tutkimusblogissa 8.3.2022.

Hanna Rinne & Jenni Blomgren (2020) Kuntoutukseen osallistuminen ja eri osajärjestelmien ristikkäiskäyttö – rekisteritarkastelu Oulun väestössä vuonna 2018. Kuntoutus 43(4):6-20.

Hanna Rinne & Jenni Blomgren (2020) Lähes viidennes väestöstä osallistuu kuntoutukseen. Kirjoitus Kelan Tutkimusblogissa 9.12.2020.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin