Suomessa ja Euroopassa on viime vuosina tuotu julki näkemystä hyvinvointitaloudesta uutena poliittisen päätöksenteon johtotähtenä. Millaisesta hyvinvointitaloudesta silloin puhutaan – ja miten hyvinvointitaloudesta kannattaisi puhua kestävyysmurroksen vauhdittamiseksi ja kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi?
Suomessa ollaan yksimielisiä siitä, että sosiaaliturvajärjestelmä pitää uudistaa. Työtä varten asetettu sosiaaliturvakomitea hahmottelee ehdotuksiaan, joiden tavoitteena on ”ihmisen näkökulmasta” nykyistä selkeämpi järjestelmä. Uudistuksessa pyritään lisäksi mahdollistamaan työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tutkimiemme työtä vailla olevien nuorten kokemusten valossa väitämme, että he kannattavat näitä tavoitteita lämpimästi.
”Kaikki työ on arvokasta” on yksi tapa tiivistää aktivointipolitiikan perusoletus. Tutkimuksessamme ”Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot” haastatellut nuoret eivät jakaneet tätä oletusta. Miksi eivät?
Nuorten pahoinvointi on yhteiskunnallinen kestopuheenaihe, mutta mitä nuoret ajattelevat elämästään nykyisenlaisessa yhteiskunnassa? Miten he tulkitsevat hyvinvointia ja sen ehtoja? 17.6. ilmestyvässä tutkimuksessa ”Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot” pureudumme näihin kysymyksiin.
Sosiaalipolitiikan ja talouskasvun ”hyvä” kehä on nostanut suomalaisten elintasoa, mutta samalla voimistanut ekologista kriisikierrettä. Miten ylittää aikamme keskeinen paradoksi: hyvinvointivaltiot on kytketty kasvun paradigmaan, joka kuitenkin vaarantaa koko maapallojärjestelmän ja sitä kautta ihmisten hyvinvoinnin? Tuoreessa ORSI-tutkimushankkeen julkaisussa hahmotellaan, millainen voisi olla nykyistä kestävämpi hyvinvointivaltion hyvä kehä.
Nykyinen tieteellisen kirjoittamisen kulttuuri on johtanut siihen, että yhteiskuntatutkimusta hallitsevat suurten teemojen sijaan Twitter-tykitykseen sopivat mikrokysymykset.
Nuorten mielenterveysongelmien lisääntyminen on yleispohjoismaalainen ja jopa yleismaailmallinen ilmiö. Nuoriin kohdistuu kilpailuyhteiskunnissa kasvavia paineita, joita ahdistava maailmantilanne kärjistää entisestään. Avuksi tarjotaan terapiaa, kuntoutusta tai lääkitystä. Entä jos katse suunnataan yhteiskuntaan?
Aikaa vuoteen 2030, johon mennessä Suomen olisi vähennettävä hiilipäästöjä jopa 55−60 %, on enää kymmenisen vuotta. Suomalaisen yhteiskunnan on oltava valmis radikaaliin muutokseen. Mikä on sosiaalipolitiikan rooli ilmastotoimien suunnittelussa?
Työttömät nuoret eivät ole passiivisia työnvieroksujia, vaan kriittisesti ajattelevia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat yhteiskunnan vallitsevat käytännöt. Onkin aika kysyä, miten nuoret itse kokevat elämänsä tänä ilmastonmuutoksen aikana.
Ihminen on aina tavoitellut hyvinvointia. Välineeksi otettu mutta päämääräksi muuttunut talouskasvu ei kuitenkaan ole kestävä keino, sillä se on johtanut ilmastonmuutokseen, sukupuuttoaaltoon ja lukemattomiin muihin ekologisiin ongelmiin. Niin ajattelumme kuin instituutioidemmekin on muututtava nopeasti – myös sosiaalipolitiikan. Kasvuun sitoutunut sosiaalipolitiikka tulee korvata kestävän hyvinvoinnin ajatukseen pohjautuvalla ekososiaalisella politiikalla.
Joka viides nuori sai toimeentulotukea Kelasta vuonna 2017. Joka kymmenes nuori sai tukea yhtäjaksoisesti neljä kuukautta tai pidempään ainakin kerran vuoden aikana.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (6.5.2015) Paavo Rautio kysyy, mitä neuvoja Pekka Kuusi, jo 1960-luvulla kulttihahmoksi noussut sosiaalipoliitikko, antaisi julkisen talouden sopeutuksesta. Rautio nostaa esiin Kuusen ajatukset sosiaalipolitiikan tehtävästä talouskasvun edistäjänä: ”Järjestelmän tulee siis olla sellainen, että se pelaa kasvun kanssa samaan suuntaan. Sosiaalipolitiikka toimii kasvun ehdoilla – tukee ja avustaa sitä. − − Kuusen mukaan talouskasvu […]
”Visiot ovat poliittisen prosessin tärkein askel”. Näin julisti edesmennyt Donella Meadows, yksi Rooman klubin kuuluisan ”Limits to Growth” -raportin kirjoittajista. Samoin taidetaan tuumata tulevaisuusorganisaatio Sitrassa, sillä viime vuoden lopulla se julkaisi työpaperin nimeltä ”Visio Suomelle: Kohti kestävää hyvinvointia”. Tämän vuoden puolella organisaatio otti seuraavan askeleen: visiota konkretisoitiin ehdotuksella strategisesta hallitusohjelmasta, jonka tavoitteena on kestävä hyvinvointi. […]
Osallistuinpa hyisenä helmikuun iltapäivänä Tilastokeskuksen Talous ja hyvinvointi -seminaariin. Tilaisuudessa lanseerattiin laitoksen uusi lehti, jossa yhdistyvät aiemmat Tieto&trendit- ja Hyvinvointikatsaus -lehdet. Seminaarin avannut tilastojohtaja Riitta Harala kertoi, että näin haluttiin yhdistää myös taloudellisten ja hyvinvointiin liittyvien kysymysten tarkastelu. Tällainen yhdistämisinto taitaa olla trendikästä, sillä viime vuoden lopulla ilmestyi SOSTEn kokoomateos nimeltä ”Hyvinvointitalous”. Sen johdannossa hyvinvointitalous […]
