Osasairauspäivärahan käyttö on vuosi vuodelta yleistynyt. Tutkimuksemme mukaan enimmäismäärän osasairauspäivärahapäiviä käyttäneistä valtaosa jatkaa työssä ilman työkyvyttömyysetuuksia. Kuitenkin noin neljännes siirtyy osasairauspäivärahakauden jälkeen vuoden kuluessa osakuntoutustuelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle.
Ammattiluokkien välillä on eroja terveyspalveluiden käytössä. Nämä erot eivät selity sairastavuudella tai taustatekijöillä. Avokäynnit ovat keskivertopalkansaajaa yleisempiä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöillä, laitoshoitojaksot prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä. Terveyspalveluiden käytössä on eroja myös samaan ammattiluokkaan kuuluvien ammattien välillä.
Sairauspäivärahan enimmäisaika täyttyy vuosittain tuhansilla suomalaisilla. Tuore tutkimus osoittaa, että enimmäisajan täyttyminen ennakoi valtaosalla vähintään osittaista työkyvyn menettämistä vuosien ajaksi. Tästä kertovat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ja uusien sairauspäivärahakausien yleisyys. Samoin työttömyyskausien yleisyys ja ansiotyön harvinaisuus enimmäisajan täyttymisen jälkeen kertovat, että täyden työkyvyn palautuminen on harvinaista.
Alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden yleisyydessä on selviä eroja maakuntien välillä. Tuoreen tutkimuksen perusteella erot selittyvät sillä, kuinka suuri osa väestöstä hakee työkyvyttömyyseläkettä. Hylkäävien päätösten osuudessa ei sen sijaan ole maakunnittaisia eroja. Pohjois-Suomessa työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen on yleisintä, vaikka maakuntien väestönrakenteiden eroja otetaan vertailussa huomioon.
Vain hyvin harva työkyvyttömyyseläkehakemukseensa hylkäävän päätöksen saaneista on seuraavina vuosina ansiotyössä. Silloinkin ansiotyöjaksot ovat katkonaisia. Sen sijaan työttömyyskaudet ovat tyypillisiä hylätyn eläkehakemuksen jälkeen. Riippumatta siitä, myönnetäänkö vai hylätäänkö eläke, yhteiskunta useimmiten menettää eläkettä hakeneiden työpanoksen.
Tuore Kelan ja Eläketurvakeskuksen tutkimus näyttää, että heikko kiinnittyminen työmarkkinoille ja työntekijäasema lisäävät todennäköisyyttä työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen, mutta myös hakemuksen hylkäämiseen. Tässä mielessä matalampi sosioekonominen asema asettaa hakijat epäedulliseen asemaan työkyvyttömyyseläkeprosessissa.
Hylkäävän eläkepäätöksen jälkeen työkyvyttömäksi itsensä kokevan voi olla vaikeaa välttyä etuuskierteiltä. Toisaalta yhteiskunnan kannalta jäljellä oleva työkyky jää herkästi hyödyntämättä.
