Mikä on ihmisen oma rooli toimintakykynsä ylläpidossa ja mitä on omakuntoutus? Mitä kuntoutuksen vaikuttavuudesta tiedetään? Miten rekistereiden tietoa voidaan hyödyntää tutkimuksessa tai millaista tietoa kirjallisuuskatsauksilla voidaan tuottaa käytännön kuntoutustoimintaan? Tällaisia ajankohtaisia kysymyksiä puitiin Kelan kuntoutustutkimuksen seminaarissa huhtikuussa 2022.


Kuntoutus tulee nähdä selkeänä keinona ikääntyneiden kotona asumisen politiikassa. Kela järjestää kuntoutusta yli 68-vuotiaiden omatoimisuuden ja aktiivisuuden lisäämiseksi, mutta hakijoiden määrissä on kuitenkin väestöryhmittäisiä ja alueellisia eroja.


Asiakkaita Kelan palvelupisteessä

Kela on mukana monialaisen työllisyyspalvelun pilotissa, jossa tuodaan yhteen eri hallinnonalojen toimijoita asiakkaan polun selkeyttämiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. Kokeilussa on huomattu, että yhteistoimintapisteessä asiakasta voidaan auttaa kokonaisvaltaisemmin.


Kuntoutuspalvelujen käytön alueellisista eroista on jonkin verran tietoa, mutta kattavien johtopäätösten tekeminen sekä eroihin vaikuttaminen edellyttävät erojen taustalla olevien syiden selvittämistä. Alueellisista eroista tulee saada lisää ja syvällisempää tietoa.


Kuntoutus tulee ymmärtää saumattomaksi osaksi palvelukokonaisuutta, kun tavoitellaan työmarkkinaosallisuuden kasvattamista. Saumattomuuden tavoittelussa on tärkeää avata, millaiseen integraatioon pyritään ja millä keinoin.


Mielenterveysongelmat ja erityisesti masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat tällä hetkellä eräitä työkyvyn suurimpia uhkia. On mahdollista, että onnistuneella kuntoutuksella voidaan vähentää masennusoireita, kohentaa psyykkistä elämänlaatua ja edistää työssä pysymistä sekä työllistymistä.


Kuntoutuspalveluja ja -järjestelmää koskevan poliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan luotettavaa ja läpinäkyvästi tuotettua tietoa. Hiljattain julkaistussa Kuntoutuksen toimiala- ja tulevaisuusselvityksessä tiedon luotettavuuden vaatimukset eivät toteudu riittävästi.