Sairauspäivärahan enimmäisaika täyttyy vuosittain tuhansilla suomalaisilla. Tuore tutkimus osoittaa, että enimmäisajan täyttyminen ennakoi valtaosalla vähintään osittaista työkyvyn menettämistä vuosien ajaksi. Tästä kertovat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ja uusien sairauspäivärahakausien yleisyys. Samoin työttömyyskausien yleisyys ja ansiotyön harvinaisuus enimmäisajan täyttymisen jälkeen kertovat, että täyden työkyvyn palautuminen on harvinaista.
Kelan korvaamat sairauspoissaolot kääntyivät viime vuonna laskuun. Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrän kasvu on toistaiseksi pysähtynyt. Poikkeuksellinen vuosi haastaa trendien tulkintaa.
Suomessa on joukko työttömiä, joiden työkyky ei riitä työllistymiseen. Sosiaaliturvauudistusta valmisteleva komitea on työnsä alkuvaiheissa kiinnittänyt huomiota heidän tilanteeseensa. Mutta keitä nämä työttömät oikeastaan ovat? Ryhmän määrittely vaikuttaa myös ratkaisuehdotuksiin. Sosiaaliturvauudistuksessa pitäisi yksittäisten asiakasryhmien tilanteen lisäksi nähdä kokonaiskuva.
Korvattujen sairauspoissaolojen kestot ja päivärahojen keskimääräinen korvaustaso vaihtelevat alueittain. Siten sairauspäivärahakorvausten kustannuksissa on suuria alue-eroja. Maakunnittain tarkasteltuna sairauspäivärahakausien kustannukset olivat henkilöä kohden vuonna 2019 pienimmät Uudellamaalla ja suurimmat pohjoisemmassa Suomessa.
Alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden yleisyydessä on selviä eroja maakuntien välillä. Tuoreen tutkimuksen perusteella erot selittyvät sillä, kuinka suuri osa väestöstä hakee työkyvyttömyyseläkettä. Hylkäävien päätösten osuudessa ei sen sijaan ole maakunnittaisia eroja. Pohjois-Suomessa työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen on yleisintä, vaikka maakuntien väestönrakenteiden eroja otetaan vertailussa huomioon.
Sairauspäivärahan saajien määrä kasvoi edelleen vuonna 2019 ja ylitti 300 000 henkilöä. Kasvu johtui mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä. Mielenterveyden häiriöiden perusteella maksettavat päivärahakaudet ovat yleistyneet viime vuosina jyrkästi etenkin nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla.
Kelan ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että rintasyövästä johtuvien pitkien sairauspoissaolojen ja ammattiaseman välinen yhteys on erilainen kuin useimmissa muissa sairausryhmissä: ylemmillä toimihenkilöillä näitä poissaoloja on useammin kuin muissa ryhmissä. Työntekijöillä sairauslomat ovat kuitenkin pidempiä. Rintasyövästä johtuvien pitkien sairauspoissaolojen ammattiasemien välisiä eroja tutkittiin vuosina 2005–2013.
Kuntoutus tulee ymmärtää saumattomaksi osaksi palvelukokonaisuutta, kun tavoitellaan työmarkkinaosallisuuden kasvattamista. Saumattomuuden tavoittelussa on tärkeää avata, millaiseen integraatioon pyritään ja millä keinoin.
Mielenterveysongelmat ja erityisesti masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat tällä hetkellä eräitä työkyvyn suurimpia uhkia. On mahdollista, että onnistuneella kuntoutuksella voidaan vähentää masennusoireita, kohentaa psyykkistä elämänlaatua ja edistää työssä pysymistä sekä työllistymistä.
Kelan maksamien sairauspäivärahapäivien määrällä mitattuna mielenterveyden häiriöt ovat jo yleisin sairauspäivärahan peruste. Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt aiheuttavat yli kolme neljäsosaa mielenterveysperusteisista sairauspäivärahapäivistä.
Liikunta ja fyysinen aktiivisuus ovat tules-kuntoutuksen vahvuus. Kuntoutuksen tulisi kuitenkin nivoutua nykyistä tehokkaammin työhön ja työkyvyn vahvistamiseen.
Työelämän ulkopuolelle jäämisen taustalla on usein ylisukupolvista ja kasautunutta huono-osaisuutta. Huono-osaisuuden kierre on kuitenkin mahdollista katkaista.
Vain hyvin harva työkyvyttömyyseläkehakemukseensa hylkäävän päätöksen saaneista on seuraavina vuosina ansiotyössä. Silloinkin ansiotyöjaksot ovat katkonaisia. Sen sijaan työttömyyskaudet ovat tyypillisiä hylätyn eläkehakemuksen jälkeen. Riippumatta siitä, myönnetäänkö vai hylätäänkö eläke, yhteiskunta useimmiten menettää eläkettä hakeneiden työpanoksen.
Tuore Kelan ja Eläketurvakeskuksen tutkimus näyttää, että heikko kiinnittyminen työmarkkinoille ja työntekijäasema lisäävät todennäköisyyttä työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen, mutta myös hakemuksen hylkäämiseen. Tässä mielessä matalampi sosioekonominen asema asettaa hakijat epäedulliseen asemaan työkyvyttömyyseläkeprosessissa.
Kelan korvaamien, opiskelua ja työtä helpottavien apuvälineiden saajien määrä on pysynyt vuosina 2008–2018 suhteellisen tasaisena. Nuoret ovat suurin saajaryhmä. Apuvälineiden kokonaiskustannukset eivät myöskään ole nousseet.
Osatyökykyisten tilanne Suomen työmarkkinoilla on haasteellinen. Työhön paluun tukeminen vaatii monialaista organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä. Yksi ratkaisu voi olla TOIKE-toimintamalli.
Sairauspäivärahalla korvattavien sairauspoissaolojen kasvu on jatkunut. Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrä on kahdessa vuodessa kasvanut neljänneksen.
Hylkäävän eläkepäätöksen jälkeen työkyvyttömäksi itsensä kokevan voi olla vaikeaa välttyä etuuskierteiltä. Toisaalta yhteiskunnan kannalta jäljellä oleva työkyky jää herkästi hyödyntämättä.
Sairauspäivärahalla korvattuja pitkiä sairauspoissaoloja on eniten työntekijöillä ja vähiten ylemmillä toimihenkilöillä. Etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvissa sairauspoissaoloissa ammattiasemien väliset erot ovat suuret. Sen sijaan mielenterveyden häiriöissä erot ovat pienet.
Sairauspäivärahalla korvattavia pitkiä sairauspoissaoloja on yhä harvemmalla työikäisellä. Sairauspoissaolojen väheneminen viimeisten 10 vuoden aikana johtuu erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien vähenemisestä.
- 1
- 2