Sairauspäivärahalla korvattavien sairauspoissaolojen kasvu on jatkunut. Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrä on kahdessa vuodessa kasvanut neljänneksen.
Sairauspäivärahalla korvattuja pitkiä sairauspoissaoloja on eniten työntekijöillä ja vähiten ylemmillä toimihenkilöillä. Etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvissa sairauspoissaoloissa ammattiasemien väliset erot ovat suuret. Sen sijaan mielenterveyden häiriöissä erot ovat pienet.
Sairauspäivärahalla korvattavat sairauspoissaolot ovat kääntyneet taas kasvuun. Viime vuoden kasvu johtui mielenterveyden häiriöiden perusteella alkaneiden sairauspäivärahakausien yleistymisestä.
Sairauspoissaolot ovat yhteydessä taloussuhdanteisiin. Työttömyysasteen laskiessa sairauspoissaolot yleistyvät; työttömyysasteen noustessa ne vähenevät.
Sairauspäivärahalla korvattavia pitkiä sairauspoissaoloja on yhä harvemmalla työikäisellä. Sairauspoissaolojen väheneminen viimeisten 10 vuoden aikana johtuu erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien vähenemisestä.
Ennen vuoden 1964 sairausvakuutusta sairastuminen merkitsi monelle suomalaiselle köyhyyttä. Kaikilla ei ollut varaa terveydenhuoltoon ja lääkkeisiin, ja työpaikkakassoihin perustuva tukijärjestelmä oli jyrkän epätasa-arvoinen.
Uusia sairauspäivärahakausia ei ole koskaan tilastoidun historian aikana alkanut niin vähän kuin viime vuonna. Sairauksien jakauma kertoo keskeisten kansanterveysongelmien muutoksista.