Maakunnat voivat tulevaisuudessa rahoittaa avohoidon lääkekorvausmenoja. Lääkkeiden kustannukset ja sairausvakuutuskorvausten määrät kuitenkin eroavat maakuntien välillä. Maakuntien tai tulevaisuuden hyvinvointialueiden rahoitusvastuun laajentaminen edellyttää tiedolla johtamista ja tiedon laaja-alaista hyödyntämistä.
Lääkekustannuksia korvataan ensisijaisesti sairausvakuutuksesta, mutta osan kustannuksista maksaa viimesijaisin etuus, perustoimeentulotuki. Sosiaaliturvauudistuksessa lääkekorvausjärjestelmää ja lääkkeiden maksamista toimeentulotuesta tulisikin tarkastella kokonaisuutena.
Mikrosimulaatio osoittaa, että Apteekkariliiton esittämässä muutoksessa lääkkeiden taksahintajärjestelmään säästöt eivät tule lääkkeiden ostajille.
Kela on julkaissut sovelluksen, jonka avulla voi seurata korvattavien reseptilääkkeiden kulutusta. Sovelluksen avulla nähdään, että erityisesti hengityselinsairauksien hoitoon tarkoitettuja valmisteita on ostettu koronavirusepidemian aikaan tavallista suurempia määriä.
Suomen lääkeostojen taksajärjestelmä on potilaalle kallein, kun sitä vertaa Ruotsin, Norjan ja Tanskan järjestelmiin. Tulokset selvisivät lääkekorvausjärjestelmän simulaatiossa.
Lääkekaton jaksottaminen osavuotiseksi pienentäisi enimmäissummaa, joka lääkeostoista jää kerralla potilaan itsensä maksettavaksi. Sairausvakuutuksen kustannukset kuitenkin kasvaisivat. Jos käytettävissä ei ole lisärahoitusta, on riskinä, että kustannukset katettaisiin korottamalla omavastuita. Se lisäisi eriarvoisuutta potilaiden välillä, sillä osa potilaista ei voi keskittää ostojaan kattokausien mukaan.
Vuonna 2018 Kelan perustoimeentulotuen kokonaiskustannuksista noin 5 % (37 miljoonaa euroa) kohdistui apteekeista maksusitoumuksella tehtyihin ostoihin. Kaksi kolmasosaa näistä kustannuksista aiheutui sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden omavastuista. Jäljelle jäävästä kolmanneksesta yli 95 % aiheutui ei-korvattujen, myyntiluvallisten lääkkeiden kustannuksista.
Tyypin 2 diabeteslääkkeiden korvaustasoa alennettiin vuoden 2017 alussa säästötoimena. Simuloinnin perusteella muutoksen säästövaikutus oli 21 miljoonaa euroa. Säästöt kohdistuivat etenkin uusimpiin lääkevaihtoehtoihin. Lisää tutkimusta tarvitaan vielä selvittämään, oliko säästötoimilla vaikutuksia diabeteksen hoitotuloksiin tai hoidon kokonaiskustannuksiin.
Lääkkeiden viitehintajärjestelmän tavoitteena on edistää kilpailua, mutta muutama toimija hallitsee huomattavaa osaa markkinoista. Kilpailun tehostuminen voisi tuottaa lisäsäästöjä.
Lääkekatto aleni kuluvan vuoden alussa. Mikrosimuloinnin perusteella siitä hyötyy yli neljännesmiljoona henkilöä. Lääkekorvausten kustannuksia alentaminen lisää 11 miljoonaa euroa.
Kun uudelle lääkkeelle haetaan Kela-korvattavuutta, viranomaisen on arvioitava lääkkeen tuottama lisähyöty. Suuri osa uusista syöpälääkkeistä on saanut korvattavuuden, mutta päätökseen menee kohtalaisen pitkä aika. Pitäisikö lääkkeen lisähyöty arvioida jo silloin, kun sille haetaan myyntilupaa?
Diabeteksen lääkekustannukset kasvoivat viime vuosikymmenen aikana merkittävästi. Se johtui pääasiassa potilasmäärän kasvusta sekä uusien, aiempaa kalliimpien lääkkeiden käyttöönotosta. Hintojen alentamiseen tähtäävillä toimenpiteillä on saavutettu säästöjä, mutta ne ovat olleet maltillisia kustannusten kasvuun verrattuna.
Tyypin 2 diabeteslääkkeitä käyttävien omavastuut nousivat vuonna 2017. Käyttäjämäärän kasvusta huolimatta kulutus väheni hieman.
Tupakoinnin lopettamisessa tarvitaan kokonaisvaltaista tukea. Vieroituslääkkeiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön tulee kiinnittää huomiota. Selvitimme, kuinka paljon suomalaiset käyttävät yleisimpiä vieroituslääkkeitä.
ADHD-lääkkeitä käytti 2,1 % kaikista 6–12-vuotiaista vuonna 2016. Syys–joulukuussa syntyneissä lapsissa oli noin kolmannes enemmän ADHD-lääkkeiden käyttäjiä kuin tammi–huhtikuussa syntyneissä.
Vaikuttaa siltä, että korvaustason alentaminen ei ole juuri vähentänyt tyypin 2 diabeteslääkkeiden käyttöä. Lääkeryhmien välillä on kuitenkin eroja.
Pohjoismainen terveystaloustieteen konferenssi antoi kattavan käsityksen siitä, mitä eri maiden terveystaloustieteilijät parhaillaan tutkivat.
Erityisen kalliita ovat vain uudet muutamille käyttäjille tarkoitetut, elimistön luonnollista toimintaa korvaavat lääkkeet. Niiden korvausmenot yhtä saajaa kohden voivat olla kymmeniä tuhansia euroa.
Näyttää siltä, että rinnakkaistuontien liittäminen lääkkeiden viitehintajärjestelmään ei juuri ole innostanut valmistajia hintakilpailuun. Rinnakkaistuonti- ja rinnakkaisjakelulääkkeet [1] tulivat viitehintajärjestelmän piiriin tämän vuoden huhtikuusta alkaen. Uudistuksen tavoitteena on lisätä hintakilpailua alkuperäisvalmisteiden patenttisuojan alaisilla markkinoilla. Se on osa hallituksen esittämää 134 miljoonan euron säästöpakettia lääkekorvausmenoissa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan, onko rinnakkaistuontien liittäminen viitehintajärjestelmään innostanut valmistajia hintakilpailuun. Heinäkuun alussa […]
- 1
- 2