Arvioimme aiemmin, että syöpälääke lenalidomidin siirtyminen lääkkeiden viitehintajärjestelmään voisi säästää kymmeniä miljoonia euroja yhteiskunnan varoja. Arviomme osoittautui oikeaksi. Voimmeko saavuttaa samanlaisia säästöjä hintakilpailulla myös muissa syöpälääkkeissä? Syöpälääke lenalidomidin patenttisuoja umpeutui ja se siirtyi viitehintajärjestelmään huhtikuussa 2022. Aiemmassa tutkimusblogissamme arvioimme hintojen laskevan viitehintajärjestelmässä niin merkittävästi, että valmisteen kustannukset saattaisivat laskea jopa 40 miljoonaa euroa vuositasolla. Lenalidomidin […]
Syöpälääkkeiden kehitys on viime vuosikymmeninä ollut nopeaa, mutta usein uudet lääkkeet myös maksavat paljon. Samaan aikaan tutkimusnäyttö lääkkeiden tehosta on monesti epävarmaa. Onko nykyinen lääkekehityksen suunta, jossa uudet lääkkeet hyväksytään käyttöön joskus vähäiselläkin näytöllä, oikea? Tulevaisuuden haaste on erityisesti se, miten yhteiskunta kohdentaa rajalliset resurssit vaikuttaviin hoitoihin.
Yksityisellä sektorilla määrättiin syksyllä 2021 selvästi aiempaa suurempi osa alle kouluikäisten antibiooteista. Kokonaisuudessaan 0–6-vuotiaille kirjoitettujen antibioottimääräysten lukumäärä väheni huhtikuussa 2020, mutta palasi loppuvuodesta 2021 aiempien vuosien vastaavan ajankohdan tasolle.
Valtaosa työikäisten lääkkeistä määrätään julkisella sektorilla, vaikka myös työterveyshuollossa ja yksityisellä sektorilla lääkkeitä määrätään laajalti eri lääkeryhmistä. Lääkekustannuksista ja lääkekorvauksista vielä suurempi osa kohdistuu julkiselle sektorille.
Pitkittyneen koronapandemian aikana diabeteksen ja muiden pitkäaikaissairauksien hoito on voinut viivästyä esimerkiksi rajoitustoimien ja pandemian hoidon seurauksena. Viivästys voi heijastua esimerkiksi lääkehoitojen aloittamiseen. Erityisesti elintärkeiden lääkehoitojen kuten insuliinin aloitus ei saisi vaarantua poikkeusoloissakaan.
Useat hyvin kalliit lääkkeet ovat siirtymässä viitehintajärjestelmään. Yksi niistä on syöpälääke lenalidomidi, joka on ollut Suomessa kymmenen lääkekorvausmenoiltaan suurimman lääkkeen joukossa. Viitehintajärjestelmässä sillä olisi potentiaalia jopa 40 miljoonan vuosittaisille säästöille, mutta toteutuvatko säästöt?
Tuore tutkimus osoittaa, että vuoden 2017 omavastuukorotus lisäsi toimeentulotuen maksusitoumuksen käyttöä tyypin 2 diabeteslääkkeiden ostamisessa. Korvaustason alentaminen näyttää kasvattaneen potilaiden lääkelaskua.
Yhteiskatto auttaisi osaa, mutta osalle se olisi nykyistä huonompi vaihtoehto. Hyödyt kohdistuisivat etenkin ikäihmisiin, haitat aiemmin vain matkakaton saavuttaneisiin.
Heti kalenterivuoden ensimmäisellä lääkeostolla tapahtuvista lääkekaton ylityksistä suurin osa aiheutuu biologisen valmisteen lääkeostosta. Maksukattojen yhdistämisen ja erilaisten kertymistapojen lisäksi tulee keskustella lääkkeiden hinnoista ja niihin vaikuttamisesta.
Maakunnat voivat tulevaisuudessa rahoittaa avohoidon lääkekorvausmenoja. Lääkkeiden kustannukset ja sairausvakuutuskorvausten määrät kuitenkin eroavat maakuntien välillä. Maakuntien tai tulevaisuuden hyvinvointialueiden rahoitusvastuun laajentaminen edellyttää tiedolla johtamista ja tiedon laaja-alaista hyödyntämistä.
Lääkekustannuksia korvataan ensisijaisesti sairausvakuutuksesta, mutta osan kustannuksista maksaa viimesijaisin etuus, perustoimeentulotuki. Sosiaaliturvauudistuksessa lääkekorvausjärjestelmää ja lääkkeiden maksamista toimeentulotuesta tulisikin tarkastella kokonaisuutena.
Mikrosimulaatio osoittaa, että Apteekkariliiton esittämässä muutoksessa lääkkeiden taksahintajärjestelmään säästöt eivät tule lääkkeiden ostajille.
Kela on julkaissut sovelluksen, jonka avulla voi seurata korvattavien reseptilääkkeiden kulutusta. Sovelluksen avulla nähdään, että erityisesti hengityselinsairauksien hoitoon tarkoitettuja valmisteita on ostettu koronavirusepidemian aikaan tavallista suurempia määriä.
Suomen lääkeostojen taksajärjestelmä on potilaalle kallein, kun sitä vertaa Ruotsin, Norjan ja Tanskan järjestelmiin. Tulokset selvisivät lääkekorvausjärjestelmän simulaatiossa.
Lääkekaton jaksottaminen osavuotiseksi pienentäisi enimmäissummaa, joka lääkeostoista jää kerralla potilaan itsensä maksettavaksi. Sairausvakuutuksen kustannukset kuitenkin kasvaisivat. Jos käytettävissä ei ole lisärahoitusta, on riskinä, että kustannukset katettaisiin korottamalla omavastuita. Se lisäisi eriarvoisuutta potilaiden välillä, sillä osa potilaista ei voi keskittää ostojaan kattokausien mukaan.
Vuonna 2018 Kelan perustoimeentulotuen kokonaiskustannuksista noin 5 % (37 miljoonaa euroa) kohdistui apteekeista maksusitoumuksella tehtyihin ostoihin. Kaksi kolmasosaa näistä kustannuksista aiheutui sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden omavastuista. Jäljelle jäävästä kolmanneksesta yli 95 % aiheutui ei-korvattujen, myyntiluvallisten lääkkeiden kustannuksista.
Tyypin 2 diabeteslääkkeiden korvaustasoa alennettiin vuoden 2017 alussa säästötoimena. Simuloinnin perusteella muutoksen säästövaikutus oli 21 miljoonaa euroa. Säästöt kohdistuivat etenkin uusimpiin lääkevaihtoehtoihin. Lisää tutkimusta tarvitaan vielä selvittämään, oliko säästötoimilla vaikutuksia diabeteksen hoitotuloksiin tai hoidon kokonaiskustannuksiin.
Lääkkeiden viitehintajärjestelmän tavoitteena on edistää kilpailua, mutta muutama toimija hallitsee huomattavaa osaa markkinoista. Kilpailun tehostuminen voisi tuottaa lisäsäästöjä.
Lääkekatto aleni kuluvan vuoden alussa. Mikrosimuloinnin perusteella siitä hyötyy yli neljännesmiljoona henkilöä. Lääkekorvausten kustannuksia alentaminen lisää 11 miljoonaa euroa.
