Sosiaalipolitiikan ja talouskasvun ”hyvä” kehä on nostanut suomalaisten elintasoa, mutta samalla voimistanut ekologista kriisikierrettä. Miten ylittää aikamme keskeinen paradoksi: hyvinvointivaltiot on kytketty kasvun paradigmaan, joka kuitenkin vaarantaa koko maapallojärjestelmän ja sitä kautta ihmisten hyvinvoinnin? Tuoreessa ORSI-tutkimushankkeen julkaisussa hahmotellaan, millainen voisi olla nykyistä kestävämpi hyvinvointivaltion hyvä kehä.


Elämme erilaisten kriisien yhteiskunnassa. Yksilötasolla nuorten masennus ja ahdistushäiriöt mutta myös neuropsykiatriset pulmat kuten ADHD ja autismikirjon häiriöt ovat viime vuosina selvästi lisääntyneet. Samalla nykytalous esittäytyy sarjana kriisejä – niin finanssimaailmassa kuin myös ympäristön turmeltumisen näkökulmasta. Ilmastokeskustelun 17-vuotiaan supertähden Greta Thunbergin perheen kirjoittama kirja auttaa hahmottamaan sitä, miten nämä erilaiset nyky-yhteiskuntaa kohtaavat uhat näyttäytyvät tämän […]


Ihminen on aina tavoitellut hyvinvointia. Välineeksi otettu mutta päämääräksi muuttunut talouskasvu ei kuitenkaan ole kestävä keino, sillä se on johtanut ilmastonmuutokseen, sukupuuttoaaltoon ja lukemattomiin muihin ekologisiin ongelmiin. Niin ajattelumme kuin instituutioidemmekin on muututtava nopeasti – myös sosiaalipolitiikan. Kasvuun sitoutunut sosiaalipolitiikka tulee korvata kestävän hyvinvoinnin ajatukseen pohjautuvalla ekososiaalisella politiikalla.


Ekologisesti kestämätöntä nykykehitystä perustellaan Suomessa usein vedoten hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen. Esimerkiksi valtiovarainministeriön edustaja totesi Maailman tila 2010 –raportin julkistamiskeskustelussa 19.2.2010, että puheet kulutuksen vähentämisestä ja työajan lyhentämisestä ovat vaarallisia erityisesti hyvinvointipalveluiden ja eläketurvan kannalta. Samoin valtiovarainministeri Jyrki Katainen perusteli MTV3:n verkkosivuilla 21.3.2010, että kolmen uuden ydinvoimalaluvan myöntäminen on perusteltua nimenomaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta: Jos meillä on […]