Olin päättänyt, etten kirjoita Himasgatesta. Siitä on paljon jo kirjoitettu. Pekka Himanen on osansa saanut – ehkä liiankin kanssa. Asia on myös poliittisesti jossain määrin sensitiviinen. Mutta koska asia on edelleen ajankohtainen, ja se liittyy oleellisesti keskusteluun sektoritutkimuksen rahojen keräämisestä valtioneuvoston kanslian (VNK) alaiseen, poliittisesti ohjattuun strategisen tutkimuksen rahastoon, en malta sormiani hillitä.