Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Turha paniikki terveysmenoista?

Julkaistu 11.8.2011

Terveystaloustieteilijät kokoontuivat kesällä Torontossa (Kuva: Ulla Tuominen)

Voiko terveyttä ja parempaa elämän laatua ostaa rahalla? Terveystaloustieteilijä vastaisi epäröimättä: kyllä voi! Terveystaloustieteilijät voivat laskea ja vertailla, miten paljon eri tilanteissa laatupainotettuja elinvuosia voidaan saada terveyspalveluilla ja lääkkeillä. Ongelma on vain se, että rahat loppuvat aina kesken.

Palvelujärjestelmät olivat keskiössä terveystaloustieteen 8. maailmankonferenssissa Kanadan Torontossa heinäkuun alussa. Jokaisessa yhteisluennossa vähintäänkin viitattiin Yhdysvaltain terveysreformiin, jota pohjoisamerikkalaiset pitivät vallankumouksellisena. Kokouksen emämaassakaan kaikki kansalaiset eivät kuulu julkisen sairausvakuutuksen piiriin.

Universaali sairausvakuutus ei toki ole meille eurooppalaisille mikään uutuus, mutta yksityisten vakuutuksen tarjoajien rooli ja uudistuksen kustannuksia rajoittamaan pyrkivät yksityiskohdat ovat kyllä kiinnostavia.

Yhdysvaltojen kustannuspommi

Uhka on sama kaikissa länsimaissa: terveyskustannukset ovat karkaamassa käsistä. Vai onko sittenkään kyseessä uhka? Terveystaloustieteen grand old man, Harvardin yliopiston professori ja useiden Yhdysvaltain presidenttien neuvonantaja Martin Feldstein argumentoi yhteisluonnossa lähes kahden tuhannen osanottajan kuunnellessa hiiren hiljaa jalkapallokentän kokoisessa luentosalissa: jos talous kasvaa ja ihmiset vaurastuvat, ei ole mitään väärää siinä, että terveyteen käytetään enemmän rahaa.

Feldstein toki vaati, että lisärahat on käytettävä vaikuttaviin palveluihin ja ettei palveluita pitäisi rahoittaa veroilla vaan yksityisillä säästöillä ja vakuutuksilla.

Samat ajatukset toistuivat myös muissa puheenvuoroissa. Terveyskustannusten osuuden kasvu heijastaa kansalaisten toiveita. Siinä ei ole kyse tuhlauksesta, erityisryhmien etujen ulosmittauksesta eikä välttämättä edes suurten ikäluokkien ikääntymisestä. Se kuuluu luonnollisena osana vaurastuvien yhteiskuntien kehitykseen. Feldsteinin ja muiden terveysmenojen osuuden kasvattamista kannattaneiden argumentit tuntuivat virkistäviltä suhteessa meikäläiseen keskusteluun, jota tuntuu hallitsevan valtiovarainministeriön kameralismi.

Yhdysvaltojen terveydenhuoltomenojen poikkeuksellisen korkea taso ihmetyttää siksi, että terveystaloustiede on lähtöisin juuri Yhdysvalloista. Kanadalaissyntyisen niin ikään amerikkalaisten presidenttien neuvonantajan Sherry Gliedin mukaan amerikkalainen järjestelmä on paitsi kallis myös tehoton, esimerkiksi eliniän odotteen ja lapsikuolleisuuden valossa. Miksi amerikkalaiset eivät välitä suurista menoista? Voi olla, että poliitikot eivät kuuntele riittävästi terveystaloustieteilijöitä. Amerikkalainen terveydenhoito nojaa yksityiseen bisnekseen, joka on tärkeä osa kansantalouden vaurautta. Siellä halutaan vakuutusyhtiöille asiakkaita ja sairaaloille potilaita siinä missä me toivomme Nokian myyvän lisää puhelimia. Talouskasvua saatetaan pitää tärkeämpänä kuin terveyshyötyä.

Ranskastako esimerkkiä?

Ranska tunnetaan yksikanavaisena julkisena järjestelmänä, joka tuottaa poikkeuksellisen hyviä tuloksia erilaisissa terveysvertailuissa. Tutkija Zeynep Or (IRDES, Institute for Research and Information in Health Economics) pohti, missä ranskalaiset epäonnistuivat, kun menot kasvavat, vaikka niitä on yritetty hillitä. Yrityksistä huolimatta menoja ei ole saatu hillittyä, koska potilaat saavat liikkua järjestelmässä hyvin vapaasti.

Lisäksi lääkäreiden ja hoitajien palkkaus perustuu suoriteperusteisiin korvauksiin. Kansallista koordinaatioita perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon välillä ei ole saatu aikaan.

Pulmana Ranskassa on myös se, ettei perhelääkäreiden toimintaan ole onnistuttu vaikuttamaan toivotulla tavalla. Tämä ilmenee hoitokäytäntöjen suurina alueellisina eroina muun muassa lääkkeiden määräämisessä. Or ehdotti neuvoksi palkka- ja hintasääntelyä, budjettileikkauksia, potilaiden omavastuiden kasvattamista ja julkista järjestelmää täydentäviä vakuutuksia.

Ruotsin opit

Yksi konferenssin sessioista keskittyi yksinomaan Ruotsin terveyspalvelujärjestelmään. Alustajia olivat Birger Carl Forsberg ja Kajsa Westling Tukholman sairaanhoitopiiristä sekä Ruotsin terveyspalvelujärjestelmää arvioineet Peter Smith Imperial Collagesta ja Richard Saltman Emory Universitystä.

Smith ja Saltman suosittelivat varovaisesti Ruotsille keskittämistä: sairaaloiden johtamista liikeyritysten tavoin, suoritustason keskitettyä valvontaa ja yksityisen sektorin hallittua kasvattamista.

Tukholman sairaanhoitopiirin alueella asuu kaksi miljoonaa ihmistä ja piiri työllistää 40 000 terveyspalveluiden ammattilaista. Kajsa Westlingin mukaan Tukholman sairaanhoitopiirissä prosentti kaikista akuuttivastaanottojen asiakkaista käyttää neljänneksen näistä palveluista. Kymmenen prosenttia väestöstä vastaa 79 prosentista kaikista sairaanhoitokuluista. Kuulostaa tutulta: hyvä vertailukohta omalle metropolialueellemme.

Tukholman sairaanhoitopiirin budjetin alijäämä on 2,8 prosenttia. Kajsa Wesling tarjosi perinteisempiä keinoja eli kustannusten karsintaa ja tuottavuuden parantamista. Ruotsalaiset pyrkivät tuomaan palveluita lähemmäs potilaita, kehittämään sähköisiä palveluita, keskittämään erikoissairaanhoitoa, hajauttamaan erikoislääkäripalveluita ja rajaamaan kiireellisen hoidon entistä tarkemmin.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Ruotsin kaltaisessa esimerkillisessäkin maassa voidaan edelleen parantaa palveluiden laatua ja kaventaa terveyseroja, mutta kustannusten kasvua ei voida leikata. Ihmiset myös toivovat sitä, että julkinen valta käyttää enemmän rahaa terveyteen. Pitäisikö valtion yrittää muuttaa ihmisten toiveita? Ehkä omavastuiden kasvattaminen riittäisi.

Tukholman sairaanhoitopiirin ylilääkäri Birger Carl Forsberg vakuutti, että Ruotsissa rahat riittävät terveyspalveluihin. Ehkä meidänkin kannattaisi hakea tähtäyspistettä sellaisesta myönteisestä tulevaisuudesta, jossa hyvillä mielin käytämme nykyistä selvästi enemmän rahaa pääosin julkisiin ja myös täydentäviin yksityisiin terveyspalveluihin.

Terveys on hyvä investointi.

Hennamari Mikkola
Terveysturvan tutkimuksen päällikkö
etunimi.sukunimi@kela.fi

Heikki Hiilamo
Tutkimusprofessori
etunimi.sukunimi@kela.fi

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin