Uusi hallitusohjelma tukee työikäisten työkykyä – mielenterveys erityisenä teemana
Ennaltaehkäisevän työterveyshuollon rooli on kasvanut selvästi vuoden 2020 korvausuudistuksen myötä. Samaan aikaan työnantajille vapaaehtoisten työterveyshuollon sairaanhoitokäyntien määrä on laskenut. Työterveyshuollolla onkin merkittävä rooli sairauksiin liittyvän työkyvyttömyyden vähentämisessä ja ehkäisemisessä. Uusi hallitusohjelma tukee monin tavoin työkykyä edistävän työterveyden kehittämistä, mutta millaisia painotuksia hallitusohjelmassa oikein on ja miten ne suhtautuvat tutkittuun tietoon?
Työterveyshuollon rooli on edistää terveyttä ja työkykyä osana suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää. Uusi hallitus haluaa nyt ehkäistä työelämästä putoamista työterveyspalveluita vahvistamalla. Erityisesti selvitetään työterveyspalvelujen saavutettavuutta ja työhyvinvoinnin edistämistä etä-, alusta-, pätkä- ja vuokratyötä eli epätyypillistä työtä tekevillä.
Perinteinen työterveyshuollon järjestämis- ja toimintatapa ei aina sovi epätyypillisten työsuhteiden tarpeisiin. Työikäisten terveyden on todettu tutkimuksessa olevan sitä huonompi, mitä kauempana he olivat vakinaisesta työsuhteesta. Kahdessa aiemmassa hallitusohjelmassa – Sipilän 2015 ja Rinteen 2019 – kiinnitettiin huomioita osatyökykyisten työllistymiskeinoihin, ja Rinteen hallitus käynnisti työkykyohjelman.
Missään muualla maailmassa ei ole yhtä laajaa työkyvyn huomiointia kuin työterveyshuollossa, jota on pidetty suomalaisena innovaationa.
Työterveyshuollolla on erilainen rahoitus kuin muulla terveydenhuollolla
Työterveyshuolto rahoitetaan täysin eri tavalla kuin muu terveydenhuolto Suomessa. Suurimman osan kuluista kattaa suoraan työnantaja. Työantajat maksavat veroluonteisena maksuna pakollisia sairausvakuutusmaksuja ja palkansaajat päivärahamaksuja. Työnantajat saavat korvauksia kuluihinsa osana sairasvakuutusjärjestelmää olevasta työtulovakuutuksesta.
Työterveyshuolto on yrityksen henkilöstökulu tuottavuuden ja työkyvyn lisäämiseen ja sairauspoissaolojen vähentämiseen. Huomion arvoista on myös se, että työterveyshuollossa työskentelee merkittävä määrä terveydenhuollon henkilöstöä, ja se on ollut viime vuosina julkista perusterveydenhuoltoa vetovoimaisempi työpaikka.
Molemmat aiemmat hallitusohjelmat linjasivat siirtymisen monikanavarahoituksesta yksikanavarahoitukseen. Toisin kävi. Uuden hallitusohjelman mukaan monikanavarahoitus on päätetty säilyttää.
Monikanavarahoituksella tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa rahoitetaan monesta eri lähteestä: valtion ja kuntien verotuloilla, pakollisilla (lakisääteisillä) ja vapaaehtoisilla vakuutusmaksuilla sekä työnantaja- ja asiakasmaksuilla. Monikanavarahoituksen säilymisellä on merkitystä työterveyshuollon rahoitukselle, johon ei nyt ole muutoksia esitetty vaan se säilyy ennallaan.
Sote-toimijoiden alueellinen yhteistyö voi vauhdittaa potilaan työhönpaluuta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on nostanut tuoreessa selvityksessään palvelujärjestelmän oikeudenmukaisuuden yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi. THL:n tutkijat pohtivat, miten työterveyshuollon sairaanhoitoon sitoutuvat resurssit olisivat paremmin koko väestön käytössä. Samaan aikaan hyvinvointialueiden velvollisuutena on huolehtia koko väestön hyvinvoinnista ja palveluntarpeesta, joten yhteistyö eri terveydenhuollon sektoreiden kannalta on välttämätöntä.
Vaikuttava työterveyshuolto edellyttää sujuvaa yhteistyötä muun terveydenhuollon kanssa. Se on myös työterveyshuollon lakisääteinen tehtävä. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut hiljattain tarkistuslistan hyvinvointialueille työikäisten hoitoon ja työkyvyn huomiointiin liittyen. Työssäkäyvät tarvitsevat työterveyshuollon rinnalla niin päivystyksen, terveyskeskusten, erikoissairaanhoidon kuin yksityisen terveydenhuollon palveluita.
Jotta työtekijöiden hoito sujuu mahdollisimman jouhevasti, tarvitaan toimivia hoitoketjuja, riittävää tiedonkulkua ja selkeitä vastuita eri toimijoiden yhteistyönä. Hallitusohjelman linjaukset palvelukokonaisuuksien kehittämisestä ja yhteistyön vahvistamisesta työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välillä ovatkin tärkeitä.
Hallitusohjelmassa on mainittu erikseen TYÖOTE-toimintamalli, jonka mukaan prosessien on toimittava molempiin suuntiin siten, että myös muista palveluista voidaan tarvittaessa ohjata työterveyshuoltoon. TYÖOTE -toimintamallissa lähetetään erikoissairaanhoidosta potilaita työterveyshuoltoon työhön paluun suunnittelemiseksi. Lannerangan välilevyleikkauksen jälkeen potilailla on saavutettu mallin avulla jopa 40 prosenttia lyhyempi toipumisaika työhön paluuseen. Polven- ja lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen toipumisaika on ollut jopa neljänneksen lyhyempi. Tulosten taloudellinen merkitys on suuri, kun yhden menetetyn työpäivän kustannukseksi työnantajalle on arvioitu 420 euroa.
Hallitusohjelmaan on kirjattu selvitys TYÖOTE-toimintamallin vakiinnuttamisesta kaikille hyvinvointialueille, ja sillä olisi merkittävä potentiaali sairauspoissaolojen vähentämiseen. Kanta-palveluihin puolestaan suunnitellaan lisäyksiä siten, että asiakastiedoista kävisi ilmi esimerkiksi työterveyshuollon tuottaja. Tämä mahdollistaisi olennaisen parannuksen mallin edistämisessä.
Työterveyden sairaanhoitokäynnit ovat vähentyneet – onko korvausuudistus ollut toimiva?
Työterveyshuollon korvausjärjestelmää on juuri uudistettu (vuonna 2020), tavoitteena siirtää työterveyshuollon painopistettä sairaanhoidosta enemmän kohti ennaltaehkäisevää toimintaa. Kuluvan hallituskauden aikana lienee tarpeen selvittää onko korvausuudistus ollut toimiva ja millaisia uudistuksia järjestelmään tarvitaan tulevaisuudessa.
Työterveyshuollon palveluiden piiriin kuuluu tätä nykyä Suomessa lähes kaksi miljoonaa palkansaajaa. Heille tarjottavien työterveyspalveluiden hyväksytyt kustannukset olivat vuonna 2021 noin 900 miljoonaa euroa eli 460 euroa henkilöä kohti. Näistä Kela korvasi työnantajille 390 miljoona eli 200 euroa henkilöä kohti. Hyväksytyt kustannukset kasvoivat edellisestä vuodesta 2 prosenttia ja Kelan korvaukset 6 prosenttia. Ero johtuu korvausjärjestelmässä painottuvan ennaltaehkäisevän työterveyshuollon nopeammasta kasvusta.
Tavoiteltu muutos sairaanhoidollisten käyntien vähenemiseen toteutui vuonna 2021, kun ennaltaehkäisevän työterveyshuollon osuus hyväksytyistä kokonaiskustannuksista (52 %) ylitti ensimmäistä kertaa sairaanhoidon kustannukset (48 %).
Sairaanhoitokäyntien määrä työntekijää kohti on laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana 40 prosenttia. Vuonna 2021 käyntejä oli 3,1 työntekijää kohden. Samanaikaisesti ennaltaehkäisevät toimet ovat lisääntyneet, mihin on osaltaan vaikuttanut Kelan vuoden 2020 sairausvakuutuksen korvausuudistus.
Koronapandemia ja yleistynyt sairauspoissaolo omalla ilmoituksella ovat vähentäneet työterveyden sairaanhoitokäyntejä
Koronapandemia vauhditti sairaanhoitokäyntien vähentyvää trendiä, joka alkoi jo 2010-luvun alussa. Pandemia vaikutti vuosina 2020–2021 kaikkien terveydenhuollossa tehtyjen käyntien määrään. Sairauspoissaolot vähenivät kaikissa sairausryhmissä, ja mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu pysähtyi.
Sairaanhoitokäyntien tarvetta on todennäköisesti vähentänyt myös lisääntynyt omailmoitusmenettely tilapäisen työkyvyttömyyden yhteydessä, mihin kannustettiin erityisesti koronaepidemian yhteydessä. Omailmoituskäytäntöjä selvittäneen tutkimuksen perusteella menettelyn avulla voitiin vähentää turhia sairaskäyntejä ja kohdistaa ne työkyvyn tukeen.
Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole ottaneet omailmoitusta käyttöön ainakaan toistaiseksi. Koska alle yhdeksän päivän poissaolot eivät näy Kelan sairauspäivärahojen seurannassa, tietoa on saatavissa vain kyselytutkimuksissa.
Työterveyshuoltosopimusten laajuudessa on suuria yritysten välisiä eroja. Perinteisesti suurissa yrityksissä on ollut eniten kustannuksia, joihin vaikuttavat sekä sopimuksen laajuus että työterveysyhteistyön muodot ja aktiivisuus. Viime vuosina erot ovat tasoittuneet pienempien yritysten kustannusten jatkaessa kasvua samalla, kun suurimmissa yrityksissä työntekijää kohti lasketut kustannukset ovat jopa vähän madaltuneet.
Syy muutoksille pienten ja suurten yritysten välillä on epäselvä. On mahdollista, että suuremmissa yrityksissä on aktiivisemmin reagoitu korvausjärjestelmän muutoksiin ja tarkistettu myös työterveyshuoltosopimusten sisältöä. Toisaalta samaan aikaan yritykset ovat lisääntyvästi ottaneet työterveyspalveluja täydentäviä sairauskuluvakuutuksia, joiden määrä on kasvanut 85 prosenttia viimeisen vuosikymmenen aikana. Muutos on ollut merkittävä, kun työnantajien ottamia sairauskuluvakuutuksia on jo 278 000 työntekijällä.
Erot vakuuttamisaktiivisuudessa heijastuvat väistämättä myös työterveyshuollon toimintaan.
Työterveysyhteistyö keskeisessä osassa hallituksen mielenterveyden parantamistavoitteissa
Edellisen hallituksen aloittamaa kansallista työn ja työhyvinvoinnin kehittämiseen keskittyvää TYÖ2030-ohjelmaa jatketaan myös uuden hallituksen kaudella. Hallitusohjelma linjaa, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia työikäisen väestön psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä vahvistetaan edelleen.
Kuten odottaa saattaa, hallitus korostaa liikunnan lisäämisen merkitystä osana työhyvinvointia. Tavoitteena on laajentaa kulttuuri-, vapaa-ajan ja liikuntaseteleiden käyttöä ja luoda uusia tapoja lisätä työntekijöiden liikkumista työhyvinvoinnin parantamiseksi. Liikkumisen edistäminen on perinteisesti monen viranomaisen yhteistoimintaa eikä pelkällä yksilötoimenpiteiden lisäämisellä saada riittäviä vaikutuksia aikaiseksi.
Vuonna 2022 Suomessa jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 17 900 henkilöä. Tärkeimmät työkyvyttömyyttä aiheuttavat sairausryhmät ovat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden häiriöt, jotka molemmat aiheuttavat erikseen noin kolmanneksen työkyvyttömyyseläkkeistä.
Edellisellä hallituskaudella toteutetulla työkykyohjelmalla pyrittiin poistamaan osatyökykyisten työllistymisen esteitä ja sillä on arvioitu olleen myönteisiä vaikutuksia koettuun työkykyyn ja työllistymisedellytyksiin. Arviointitutkimuksen perusteella kehitettyjä työllistymisen tukipalveluja on suositeltu jatkettavan, lisättävän hallinonalojen välistä strategista suunnittelua ja huomioitavan etuuksien ja ansiotulojen yhteensovittaminen sosiaaliturvauudistuksessa. Kela sote-keskuksissa -hanke oli yksi onnistuneista tavoista jalkauttaa Kelan kuntoutustoimijoiden osaamista hyvinvointialueiden sidosryhmäyhteistyöhön.
Hallituksen tavoitteena on myös uupumuksesta ja työpahoinvoinnista johtuvien sairauspoissaolojen puolittaminen tulevien viiden vuoden aikana. Tavoitteena on vähentää mielenterveyteen perustuvia sairauspoissaoloja ja jatkaa Työelämän mielenterveysohjelman työtä. Lisäksi mielenterveyttä tukevien hyvien käytäntöjen käyttöönottoa työelämässä edistetään. Myös työntekijöiden psykososiaalisen kuormituksen hallintaa tehostetaan selkiyttämällä ja kokoamalla yhteen asiaa koskevia säännöksiä sekä syventämällä työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä.
Tavoitteena on entisestään tehostaa jo tuttuja toimintatapoja, kuten työterveysyhteistyötä. Toimenpiteiden vaikuttavuutta tulisi kuitenkin arvioida, jotta asia ei jäisi sanahelinäksi.
Hallituksen ohjelmassa luvataan niin ikään edistää mielen hyvinvoinnin, varhaisen tuen ja hoidon palvelujen, mukaan lukien lyhytpsykoterapian saamista työterveyshuollossa. Kelan korvausjärjestelmä ei toistaiseksi sisällä lyhytpsykoterapiaa, mutta tutkimusnäyttö tukee kuntoutuspsykoterapian vaikuttavuutta. Kelan rahoittamassa Kuntoutuspsykoterapian vaikuttavuus työikäisillä Suomessa -hankkeessa on saatu lupaavia tuloksia. Toisaalta tietämättömyys terapian luonteesta, vaativuudesta ja haittavaikutuksista on johtanut terapioiden idealisointiin.
Pelkkä terapian lisääminen ei ole kestävä tie työikäisten työkyvyn ylläpitämiseksi, vaan siihen tarvitaan monitasoisia toimia sekä työnantajien että työterveyshuollon taholta.
Kirjoittajat
Riitta Luoto
ylilääkäri, Kela
riitta.luoto@kela.fi
X: @LuotoRiitta
Tero Kujanpää
tutkijalääkäri, Kela
tero.kujanpaa@kela.fi
Timo Hujanen
erikoistutkija, Kela
timo.hujanen@kela.fi
X: @thhujanen
Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, yksikön päällikkö, Kela
hennamari.mikkola@kela.fi
X: @mikkolahm
Lähteet
Blomgren Jenni, Jäppinen Sauli, Lahdensuo Kaisla (2022). Avosairaanhoidon palvelujen käyttö on vahvasti eriytynyt työmarkkina-aseman mukaan. Suomen Lääkärilehti 2022; 77 (7-8): 314.
Blomgren Jenni. Sairauspoissaolot kääntyivät laskuun koronavuonna 2020 - Tutkimusblogi (kela.fi) 13.1.2021.
Eläketurvakeskus 2023. Suomen työeläkkeensaajat.
Finanssialan tilasto: sairauskuluvakuutus 2012-2022.
Kelan työterveyshuoltotilasto 2021.
Kela sote-keskuksissa- hanke. Kela 2023.
Koponen P. ym. (2023) Työterveyshuollon sairaanhoitopalvelut: Näkökulmia suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän oikeudenmukaisuuteen (julkari.fi)
Liukkonen V. Non-standard Employment and Health with Respect to Sense of Coherence and Social Capital - Trepo (tuni.fi) 2012.
Pesonen S, Halonen J, Liira J. Omailmoitus- tutkimus sairauspoissaolojen omailmoituksen käyttöönotosta ja vaikutuksista. Omailmoitus_loppuraportti.pdf (julkari.fi) Työterveyslaitos, Tampere 2016.
Piitulainen K, Husman K, Kervinen V, Korhonen I, Kuusamo S, Laukkanen J, Vohlonen I. Lääkärilehti - Kliininen auditointi varmistaa potilaan prosessin toimivuuden (laakarilehti.fi) Suom Lääkäril 2022; 78 : e32462 www.laakarilehti.fi/e32462
Saikku Peppi, Joensuu Matti, Männistö-Inkinen Vilja, Poutanen Joonas. ”Täällä ei sanota, että ei kuulu meille” Työkykyohjelman arviointi- ja seurantatutkimuksen loppuraportti 2/2023.
Sailas E, Heimola M, Stenberg J-H. Psykoterapian haitat - ei vain ruusutarhaa (duodecimlehti.fi) 2019;135:1377-84.
Vahva ja välittävä Suomi. Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 16.6.2023.
