Asiakastutkimusohjelma: Eläkettä saavan hoitotuki ja sen mahdollisuudet ikääntyvää väestöä koskevan tutkimustiedon tuottajana
Ikääntyvät suomalaiset ovat usein sekä Kelan että hyvinvointialueiden tuottamien sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaita. Tieto tästä yhteisestä asiakkuudesta selviää Kelalle esimerkiksi silloin, kun henkilö hakee eläkettä saavan hoitotukea. Tutkimalla hoitotuen asiakkuuksia voimme tuottaa tietoa ikääntyvän, terveydellisten haasteiden kanssa elävän väestön tilanteesta.
Iäkkään ihmisen sosiaaliturva koostuu monista etuuksista ja palveluista
Ikääntyvän väestön asemasta on käyty runsaasti yhteiskunnallista keskustelua viime vuosien aikana. Näkökulmat ovat vaihdelleet kansantalouden haasteista palveluntuottajan tuottamien palvelujen ja henkilöstön riittävyyteen. Kun asiaa lähestytään yksilön näkökulmasta, keskustelussa on hyvä huomioida myös hoivaköyhyyden käsite, jossa yksilön saama apu ja hoiva on riittämätöntä suhteessa sen tarpeeseen (Kröger ym. 2019; Kröger 2022).
Kuvassa on esitetty iäkkään suomalaisen sosiaaliturvan osa-alueita. Ulkokehällä on kuvattu keskeisimmät Kelan myöntämät etuudet ja sisäkehälle hyvinvointialueiden vastuulla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuviota voidaan katsoa myös Kelan ja hyvinvointialueiden yhteisten asiakkuuksien yhtymäkohtien kautta.
Jos ikääntyvän suomalaisen toimeentulo perustuu vain kansaneläkkeeseen, hänen taloudellinen tilanteensa on todennäköisesti tiukka (Havakka & Härkönen 2021). Näin ollen pienituloinen ikääntyvä eläkeläinen tasapainottelee kahden järjestelmän välillä: Kelan etuudet turvaavat toimeentulon ja hyvinvointialueen järjestämät maksulliset palvelut muun muassa turvallisen asumisen ja tarvittavan sairaudenhoidon
Asiakkaalle etuudet ja palvelut eivät todennäköisesti näyttäydy kuvatun kaltaisena selkeänä järjestelmänä: tieto olemassa olevista etuuksista ja palveluista ei aina saavuta asiakasta tai hänen lähipiiriään (Perttola 2019). Yhteiskunnallisen järjestelmän lisäksi omaisilla on keskeinen rooli hoivan ja avun tuottajina (mm. Noro 2019).
Riittävän hoidon ja hoivan saaminen riippuu yhä useammin ikääntyvän taloudellisesta tilanteesta (Van Aerschot 2014; Kröger ym. 2019; Kröger 2022). Ikääntymisen, pienituloisuuden ja terveydellisten haasteiden yhdistelmä voikin kasvattaa huono-osaisuuden ja hoivaköyhyyden riskiä, kun ikääntyvä pienituloinen eläkeläinen pyrkii navigoimaan kuvassa esitettyjen kehien välillä.
Suomessa vanhustenhoito rakentuu pitkälti kotiin vietävien palvelujen varaan (vrt. mm. Pickard 2012; Hannikainen 2018; Hoppania ym. 2020). Arjen tueksi voi saada esimerkiksi kotihoitoa, kotisairaanhoitoa, siivouspalvelua, kauppapalvelua, ateriapalvelua tai lääkkeiden annosjakelua. Kyseiset palvelut ovat ikääntyvälle pääosin maksullisia, mutta vain osa kotiin tarvittavista palveluista on tulosidonnaisia, jolloin hoidon tai palvelujen hintaa määrittää muun muassa laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista.
Tukipalveluiksi luokiteltavat kotona asumista tukevat palvelut ovat kuntien ja hyvinvointialueiden vapaasti hinnoiteltavissa (HE 129/2020, vrt. Forma & Kuivalainen 2020). Lisäksi ikääntyvällä voi olla mittavia terveydenhuollon kustannuksia. Esimerkiksi ikääntyvien lääkekäyttö on muita ikäryhmiä suurempaa aiheuttaen välttämättömiä lisäkustannuksia arkeen (Tietopaketti: ikääntyneet Kelan asiakkaina).
Edellä kuvatun terveyspalvelujen ja muun palvelutarpeen näkyminen Kelan etuuksien käytössä vaatii lisää tutkimusta. Jo nyt tiedetään, että vammaisetuuden saajien toimeentulo perustuu muuta väestöä useammin tulonsiirtoihin ja he saavat perustoimeentulotukea kaikissa ikäluokissa muuta väestöä enemmän. Perustoimeentulotuen tarve on yleensä lyhytaikaista (1-3 kk/v), mutta lyhytaikainenkin tarve kertoo, että vammaisetuuksien saajien tulotaso on todennäköisesti alhainen pidemmällä aikavälillä (Teittinen ja Korpela 2022).
Suurin osa hoitotuen saajista on kansaneläkkeellä olevia naisia. Vammaisetuutta saaneet naiset saivat perustoimeentulotukea lukumääräisesti eniten 60-79-vuotiaina eli ikääntyvillä hoitotukea saaneilla naisilla pienituloisuus korostui (Havakka & Härkönen 2021).
Hoitotuki on yksi vammaisetuuksista
Eläkettä saavan hoitotuki on yksi vammaisetuuksista, vaikka sen nimi viittaakin eläkkeeseen. Vammaisetuudet jakautuvat alle 16-vuotiaan vammaistukeen, 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen ja eläkettä saavan hoitotukeen. Nimiensä mukaisesti vammaisetuudet kattavat koko elinkaaren ja pyrkivät tukemaan taloudellisesti ihmisiä, jotka elävät pitkäaikaisen sairauden tai vamman kanssa.
Historiassa eläkettä saavan hoitotuki on ollut eläkkeen osa. Nykyisin vammaisetuutena hoitotuki on veroton etuus, joka voidaan myöntää eläkkeellä olevalle hakijalle, jos vammaisetuuslain mukaiset myöntöedellytykset täyttyvät. Hoitotuen myöntäminen edellyttää toimintakyvyn heikentymistä ja säännöllistä, osin henkilökohtaisiin toimiin kohdistuvaa avun tai ohjauksen ja valvonnan tarvetta.
Hoitotuki on vammaisetuuslaissa säädetty kolmitasoiseksi etuudeksi. Hakijan avun tai ohjauksen ja valvonnan tarve vaikuttavat siihen, minkä tasoisena hoitotuki myönnetään: perustukena, korotettuna vai ylimpänä hoitotukena. Lisäksi hoitotuen tasoon saattavat vaikuttaa tietyin edellytyksin toimintakykyä heikentävästä sairaudesta tai vammasta aiheutuvat erityiskustannukset. Eläkettä saavan hoitotuki on Kelan vammaisetuuksista saajamäärältään suurin: sitä sai lähes 200 000 suomalaista vuonna 2022.
Kelan etuuksia haetaan useimmiten hakemuslomakkeilla, joko paperisilla hakemuksilla tai sähköisillä hakemuksilla OmaKelassa. Hallintolain mukaan Kela saa viranomaisena kysyä asiakkaalta vain etuuden myöntämisen kannalta oleelliset tiedot: esimerkiksi vammaisetuuslaissa luetellaan eläkettä saavan hoitotuen myöntöedellytykset, joita kartoitetaan ensisijaisesti hakemuslomakkeen ja lääkärinlausunto C:n avulla.
Kela kerää etuuksista kertyvää rekisteritietoa muun muassa sosiaaliturvan kehittämistä ja tutkimusta varten. Kaikkea hakemuslomakkeella kysyttyä etuuspäätökseen vaikuttavaa tietoa ei kuitenkaan tilastoida. Esimerkiksi Kelan tilastotietojen perusteella vuonna 2020 tyypillinen hoitotukiasiakas on ollut keski-iältään 73,4-vuotias Uudenmaan alueella asuva vanhuuseläkkeellä oleva nainen, jonka toimintakykyä heikentää muistisairaus.
Tilastotieto ei kuitenkaan kerro esimerkiksi sitä, onko hoitotukea haettu hakijan avuntarpeen vai muistisairauksiin tyypillisesti liittyvän ohjauksen ja valvonnan tarpeen perusteella. Tiedoista ei myöskään ilmene, mikä taho hakijan avun tai ohjauksen ja valvonnan tarpeeseen vastaa.
Hoitotukiasiakkuus tutkimuskohteena
Eläkettä saavan hoitotuki ilmentää palvelujärjestelmään kohdistuvaa kysyntää muun muassa sen suuren valtakunnallisen saajamäärän ja myöntöperusteiden vuoksi (Manderbacka ym. 2019).
Jotta pystyisimme lisäämään hoitotukiasiakkuuteen liittyvää laajempaa asiakasymmärrystä, on Kelan tilastotietojen taustoja selvitettävä tarkemmin. Usein tutkimuksessa käytetään rekisteritietoa esimerkiksi päätöksistä ja maksuista, mutta myös hakemuslomakkeista saatava tieto on Kelan hallinnoimaa ja arkistoimaa rekisteritietoa.
Tieteellistä tutkimusta tuleekin kohdentaa yhtä lailla hakemuslomakkeeseen, jolle asiakas tai hakemuksen teossa avustanut henkilö on kirjannut subjektiivista tietoa muun muassa asiakkaan tilanteesta sekä avun, ohjauksen ja valvonnan tarpeesta.
Kelan tutkimusyksikössä on käynnissä yli 75-vuotiaiden takuueläkettä saavien hoitotukiasiakkuuksia selvittävä tutkimushanke. Tutkimus keskittyy pienituloiseen ikääntyneeseen väestöön monimenetelmäisesti.
Hoitotukihakemuksista koostuva aineisto lisää ymmärrystä siitä, mikä taho auttaa, hoitaa tai pitää huolta eläkettä saavan hoitotukea hakeneista ikääntyvistä suomalaisista ja mitä julkisen tai yksityisen sektorin palveluja he käyttävät. Rekisteriaineiston kautta tarkastellaan, millaisia eroja yli 75-vuotiaiden takuueläkkeellä olevien hoitotuen saajien välillä on muiden etuuksien käytössä ja mitä etuuksia he samanaikaisesti saavat Kelasta.
Ensimmäisiä tuloksia tutkimuksesta on odotettavissa syksyn 2023 aikana.
Kirjoittajat
Pauliina Puurtinen
tutkija, Kela
pauliina.puurtinen@kela.fi
Antti Teittinen
tutkimuspäällikkö, Kela
antti.teittinen@kela.fi
Lue lisää
Tietopaketti: ikääntyneet Kelan asiakkaina
Lähteet
Forma, L., & Kuivalainen, S. (2020). Tulot, menot ja sote-palveluiden asiakasmaksut: millainen on ikääntyneiden toimeentulo? Gerontologia, 34(4), 333-338.
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain 3 §:n ja tuomioistuinmaksulain 5 §:n muuttamisesta. HE 129/2020 vp.
Hannikainen, K. (2018). Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ja käyttö eroavat tulotason mukaan. Tutkimuksesta tiiviisti 3/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Havakka, P.& Härkönen, N. (2021). Kela vammaisten henkilöiden tukena. THL Työpaperi, 38/2021, 45.
Hoppania, H., Karsio, O., Näre, L., Olakivi, A., Sointu, L., Vaittinen, T. & Zechner, M. (2020). Hoivan arvo markkinoilla ja markkinoitta. Gerontologia 34(4), 345-348.
Kela. (2023). Taskutilasto 2023. Viitattu 7.8.2023.
Kela. (2023). Tietopaketti: ikääntyneet Kelan asiakkaina. Viitattu 10.5.2023.
Kröger, T. (2022). Care Poverty: When Older People’s Needs Remain Unmet. Springer International Publishing.
Kröger, T., Van Aerschot, L. & Puthenparambil, M. (2019). Ikääntyneiden hoivaköyhyys. Yhteiskuntapolitiikka 84 (2019):2, 124-134.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992).
Laki vammaisetuuksista (2007/570).
Manderbacka, K., Satokangas, M. & Karvonen, S. (2019). Terveyspalvelujen oikeudenmukaisuus edellyttää paikkatietoista politiikkaa. THL. Tutkimuksesta tiiviisti 25/2019. Viitattu 12.5.2023.
Noro, A. (2019) Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018: Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61/2018, 20.
Perttola, L. (2019). Kynnyksen yli: Julkisoikeudellinen tutkimus vanhuspalvelujen saamisen edellytyksistä. Vaasan yliopisto; University of Vaasa. Viitattu 12.05.2023.
Pickard, L., Wittenberg, R., Comas-Herrera, A., King, D. & Malley, J. (2012.) Mapping the future of family care: Receipt of informal care by older people with disabilities in England to 2032. Cambridge, United Kingdom Cambridge, Cambridge: Cambridge University Press 11.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Palvelut ja etuudet iäkkäille. Viitattu 10.5.2023.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Ehkäisevät palvelut iäkkäille ihmisille. Viitattu 14.8.2023.
Teittinen, A & Korpela, T. (2022). Vammaisetuuksien saajat saavat selvästi muuta väestöä yleisemmin perustoimeentulotukea. Kela. Tutkimusblogi. Viitattu 10.5.2023.
Van Aerschot, L. (2014). Vanhusten hoiva ja eriarvoisuus, sosiaalisen ja taloudellisen taustan yhteys avun saamiseen ja palvelujen käyttöön. Tampere University Press. Viitattu 10.05.2023.
