Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Kuntoutuspsykoterapiassa on alue-eroja – 5 kiteytystä erojen taustoista

Julkaistu 17.8.2023Päivitetty 17.8.2023

Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuvien väestöosuus vaihtelee alueittain. Erot selittyivät tutkimuksemme mukaan vain osin yksilö- ja aluetekijöillä. Alue-erojen taustalla onkin todennäköisesti eroja kuntoutukseen ohjautumisen polun monissa vaiheissa.

Kelan kuntoutukseen hakeutumisen peruste on useimmiten mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö, ja yleisin kuntoutusmuoto asiakasmäärän mukaan katsottuna on kuntoutuspsykoterapia. Sen saajien määrä on lähes viisinkertaistunut vuodesta 2011.

Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa voi saada 16–67-vuotias henkilö, jos hänen työ- tai opiskelukykynsä on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi. Terapialla pyritään henkilön parempaan työ- ja opiskelukykyyn ja sen tarkoituksena on tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista.

Tutkimme kuntoutuspsykoterapian alue-eroja monimenetelmällisesti. Tutkimuksen tulokset on julkaistu Kuntoutus-lehdessä ja Kelan työpaperina.

Kuntoutuspsykoterapiaan osallistumisen alue-erot selittyivät vain osin yksilö- ja aluetekijöillä

Selvitimme rekisteriaineistolla, millaisia alue-eroja kuntoutuspsykoterapiaan osallistumisessa on sairaanhoitopiirien välillä. Tutkimme myös, selittyvätkö sairaanhoitopiirien väliset erot asukkaiden ja kuntien ominaisuuksilla eli ns. kuntatekijöillä ja yksilötekijöillä.

Sairaanhoitopiirien väliset erot voivat johtua siitä, että alueiden väestörakenteissa on eroja. Kuntien ominaisuudet voivat taas olla yhteydessä muun muassa palveluiden tarjontaan, kuntoutuksen tarpeeseen ja kuntoutuksen tarpeen arviointiin.

Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuminen oli yleisintä Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla, kun ikä ja sukupuoli oli huomioitu (malli 1). Harvinaisinta osallistuminen oli Länsi-Pohjassa. Äidinkielen, siviilisäädyn ja tulojen huomioinen ei juuri vaikuttanut alueiden välisiin eroihin (malli 2).

Kuntatekijöiden huomioimisen vaikutus oli suurempi. Kuntatason tekijöistä huomioimme (malli 3):

  • kunnan asukasluvun
  • työllisten osuuden
  • odotusajan lääkärinvastaanotolle
  • sairastavuuden niin mielenterveyden häiriöihin kuin yleisemminkin.

Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuminen oli yleistä kunnissa, joissa oli suuri asukasluku, alhainen työllisten osuus ja alhainen sairastavuus. Alueiden väliset erot kaventuivat, paitsi Pohjois-Karjalan kohdalla.

Kuntatekijöiden huomioisen jälkeen kuntoutuspsykoterapiaan osallistuminen oli keskimääräistä yleisempää enää viidessä sairaanhoitopiirissä, kärjessä edelleen Pohjois-Karjala. Keskimääräistä harvinaisempaa osallistuminen oli kuudessa sairaanhoitopiirissä. Kaikkein harvinaisinta se oli yhä Länsi-Pohjassa.

Kuvaaja: kuntoutuspsykoterapiaan osallistuminen sairaanhoitopiireittäin vuonna 2018, verrattuna koko maan tasoon. Kuvasta näkee, että kuntoutuspsykoterapiaan osallistuminen oli yleisintä Pohjois-Karjalassa ja harvinaisinta Länsi-Pohjassa.
Kuntoutuspsykoterapiaan osallistumisessa on siis alue-eroja, jotka selittyivät vain osin yksilö- ja aluetekijöillä. Alue-erojen taustalla onkin myös muita kuntoutuspsykoterapiaan osallistumiseen vaikuttavia seikkoja.

Alue-eroja voi syntyä useassa kohdassa kuntoutukseen ohjautumisen polulla

Kuntoutuspsykoterapiaan ohjautuminen on asiakkaan näkökulmasta monivaiheinen polku, jonka varrella moni asia voi mennä pieleen ja estää terapiaan osallistumisen. Ohjautuminen käynnistyy asiakkaan avuntarpeen tunnistamisesta ja päättyy siihen hetkeen, kun hän osallistuu kuntoutukseen. Toisin kuin Kelan muut kuntoutuspalvelut, kuntoutuspsykoterapiaan ohjautuminen sisältää vähintään kolmen kuukauden hoitojakson, jonka aikana arvioidaan kuntoutustarve.

Monet hyvinvointialan ammattilaiset ja tahot (esim. sosiaali- ja terveyspalvelut ja Ohjaamo) voivat ohjata asiakasta Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Koska toimijoita on niin paljon, tarvitaan hyvää yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ammattilaisten välillä, jotta kuntoutukseen osallistuminen mahdollistuisi tarpeen mukaisesti. Hyvinvointialan ammattilaisia voi olla saman asiakkaan polulla yhtäaikaisesti useita. Esimerkiksi nuoren avun tarve voidaan tunnistaa sekä perusterveydenhuollossa että ohjaamoissa.

Viisi kiteytystä alue-erojen taustoista

Kuntoutuspsykoterapian alue-erojen taustalle on mahdollista kiteyttää viisi asiaa:

1) Terveydenhuollon ammattilaisilla on vaihtelevasti tietoa palvelun myöntökriteereistä ja myös tieto eri terapiamuodoista vaihtelee.

Vaihteleva tietotaso voi vaikuttaa palveluun ohjaamisen toimintatapoihin. Epävarmuutta on esimerkiksi siitä, mitä tarkoitetaan 3 kuukauden hoitojaksolla ja mitä hoitoa asiakkaalle tulisi sen aikana tarjota.

2) Pääsy kuntoutustarpeen arviointiin terveydenhuollon kautta vaihtelee alueittain.

Vaihtelu voi johtua esimerkiksi resurssipulasta, kuten psykiatrien saatavuudesta ja vaihtuvuudesta. Kuntoutukseen ohjautumista voi edistää pääsy psykiatrin arvioon yksityisen terveydenhuollon kautta ja heikentää vaikeudet päästä psykiatrin arvioon julkisen terveydenhuollon kautta.

Terveydenhuollon resurssipula on voinut vaikuttaa myös siihen, että asiakkaiden tarvitsema keskusteluapu ja muu tuki ei ole joillain alueilla riittävää ja asiakkaita on siten ohjattu liian aikaisin kuntoutuspsykoterapiaan. Tällöin asiakas ei ole ohjautunut palveluun, jota hän tarvitsisi sillä hetkellä.

3) Vastuu asiakkaan prosessista vaihtelee alueittain, kuten myös asiakkaan saama tuki kuntoutukseen ohjautumisen polulla.

Palveluohjaajan aktiivinen tuki kuntoutukseen hakemisen aikana voi edistää ohjautumista. Vastaavasti ohjautumista voi vaikeuttaa se, jos kukaan ei vastaa asiakkaan kokonaisprosessista.

Jos ammattilaisen tukea ei saa tai mikään taho ei ota vastuuta prosessista, asiakas voi jäädä yksin hakiessaan kuntoutusta ja sopivaa terapeuttia. Kaikki asiakkaat eivät välttämättä jaksa ohjautumisen polkua loppuun asti eli kuntoutuksen toteutumiseen.

4) Asiakkaita voi ohjautua terveydenhuollon omiin mielenterveyspalveluihin vaihtelevasti eri alueilla.

Alueilla voi olla käytössä omia varhaisen tuen malleja, jotka tarjoavat avun asiakkaille. Tällöin ei ole edes tarvetta Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Asiakkaita voi myös ohjautua Kelan muihin kuntoutuspalveluihin, jos kuntoutuspsykoterapiaan on vaikeaa päästä.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos jollain alueella on pienempi määrä kuntoutuspsykoterapiaan ohjautuneita asiakkaita, se ei välttämättä tarkoita, että psykoterapiaa tarvitsevia asiakkaita on alueella vähemmän tai että asiakkaat ovat jääneet ilman tarvittavaa tukea.

5) Asiakasruuhkat vaihtelevat alueittain.

Jollain alueilla asiakkaan voi olla vaikea löytää sopivaa psykoterapeuttia. Näyttää myös siltä, että pitkät etäisyydet palveluihin voivat heikentää kuntoutukseen ohjautumista ja vastaavasti ohjautumista edistää mahdollisuudet etäkuntoutukseen.

Jatkossa kuntoutuspsykoterapian alue-eroja hyvinvointialueiden välillä voi seurata Hyvinvointialueiden tietopaketti -sivustolla.

Näin tutkimus tehtiin

Rekisteritutkimuksessa aineistona oli yksilötasoinen rekisteriaineisto Manner-Suomessa vuoden 2017 lopussa asuneista 16‒67-vuotiaista. Poimimme heille Kelan rekistereistä myönteisen päätöksen kuntoutuspsykoterapiasta vuonna 2018 saaneet ja siihen seuraavan 12 kk:n aikana osallistuneet. Menetelmänä käytimme logistista regressioanalyysia.

Kyselytutkimuksessa selvitimme kuntoutukseen ohjaavien tahojen, Kelan etuuskäsittelijöiden ja kuntoutuksen toteuttamisen asiantuntijoiden näkemyksiä kuntoutuksen alueellisten erojen syistä. Tarkastelumme kohteena olivat asiakasprosessit, jotka johtavat tai joiden tulisi johtaa Kelan järjestämään puheterapiaan, kuntoutuspsykoterapiaan, TEAKiin tai AVH-kursseille. Aineiston analysoinnissa käytimme tilastollisia menetelmiä ja teoriaohjautuvaa laadullista sisällönanalyysia.

Haastattelututkimuksessa toteutimme yhteensä 15 yksilö- tai ryhmähaastattelua, joiden kautta saimme näkemyksiä viiden sairaanhoitopiirin alueelta. Haastateltavana oli Kelan asiantuntijoita, terveydenhuollon ammattilaisia perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta, työllisyyspalveluiden ammattilaisia sekä Kelan kuntoutuksen palveluntuottajia. Haastatteluissa tarkastelimme puheterapian, kuntoutuspsykoterapian, TEAKin ja AVH-kurssin toteutumista. Aineiston analysoinnissa käytimme temaattista analyysiä.

Kirjoittajat

Hanna Rinne
erikoistutkija, Kela
hanna.rinne@kela.fi
X: @Hanna_Rinne

Sari Miettinen
erikoistutkija, Kela
sari.miettinen@kela.fi
X: @SariMiettinen

Lue lisää

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin