Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Selittyvätkö kuntoutuksen alue-erot alueiden asukkaiden ja kuntien välisillä eroilla?

Julkaistu 2.8.2023Päivitetty 2.8.2023

Ihmiset osallistuvat Kelan mielenterveysperusteiseen kuntoutukseen vaihtelevasti eri alueilla, ja erot selittyvät vain osin kuntien ja niiden väestön erilaisuudella. Ammatilliseen kuntoutukseen ja kuntoutuspsykoterapiaan osallistutaan yleisimmin Pohjois-Karjalassa ja harvinaisimmin Länsi-Pohjassa. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus puolestaan on yleisintä Lapissa ja harvinaisinta Vaasan seudulla.

Kaikille tulee yhdenvertaisuuden vuoksi turvata riittävät kuntoutuspalvelut asuinpaikasta riippumatta, mutta alueiden välillä on eroja Kelan kuntoutukseen osallistumisessa. Erot voivat johtua useista eri seikoista.

Erot voivat johtua alueiden erilaisesta väestöstä. Kelan kuntoutuksen kohdentumisessa on eroja esimerkiksi iän, koulutuksen, ammattiaseman ja tulojen mukaan. Alueiden välillä voi olla eroja myös väestön kuntoutustarpeessa, kuntoutukseen ohjautumisessa ja palvelujen tarjonnassa. Esimerkiksi suuremmissa kunnissa palveluita on yleensä enemmän saatavilla.

Tarkastelimme Kuntoutus-lehdessä julkaistussa tutkimuksessamme sairaanhoitopiirien välisiä eroja siinä, miten ihmiset osallistuivat Kelan kuntoutukseen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella.  Valitsimme tarkastelun kohteeksi eri kuntoutusmuotoja ja ikäryhmiä, jotta saimme mahdollisimman kattavan kuvan alueellisista eroista.

Alue-erot ovat erilaisia eri kuntoutusmuodoissa

Ammatillista kuntoutusta tarkastelimme 18–67-vuotiailla. Rajasimme tarkastelun niihin, jotka olivat osallistuneet työllisyyttä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen (TEAK), KIILA-kuntoutukseen ja ammatillisille kuntoutuskursseille. Ammatillinen kuntoutus oli yleisintä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä (16,6 henkeä 10 000 asukasta kohti) ja harvinaisinta Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä (1,4/10 000).

Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tarkastelimme alle 16-vuotiailla. Toimenpiteistä otimme mukaan puhe-, toiminta- ja musiikkiterapian sekä neuropsykologisen kuntoutuksen. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus oli yleisintä Lapin sairaanhoitopiirissä (213/10 000) ja harvinaisinta Vaasan sairaanhoitopiirissä (47/10 000).

Kuntoutuspsykoterapiaa tarkastelimme 16–67-vuotiailla. Kuntoutuspsykoterapia oli yleisintä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä (134/10 000) ja harvinaisinta Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä (31/10 000).

Vain osa alue-eroista selittyy yksilö- ja aluetekijöillä

Seuraavaksi tarkastelimme, selittyvätkö alueiden väliset erot sairaanhoitopiirien asukkaiden ja kuntien välisillä eroilla eli yksilötekijöillä ja kuntatekijöillä.

Yksilötekijöiden huomioiminen ei merkittävästi vaikuttanut sairaanhoitopiirien välisiin eroihin.

Kuvaaja: Kelan kuntoutukseen osallistuminen sairaanhoitopiireittäin eri lakiperusteissa vuonna 2018 verrattuna koko maan tasoon. Mallissa on vakioitu yksilö- ja kuntatekijät. Kuvasta näkee, että alue-erot ovat erilaisia eri kuntoutusmuodoissa.

Karttakuvan luvut löytyvät taulukosta tämän kirjoituksen lopusta.

Kuntatekijöiden merkitys oli pieni lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Kun huomioimme kuntatekijät ammatillisessa kuntoutuksessa, erot pienenivät osassa sairaanhoitopiireistä ja suurenivat toisissa. Kuntoutuspsykoterapiassa kuntatekijöiden huomioiminen pääosin kavensi alue-eroja.

Sairaanhoitopiirien väliset erot olivat silti edelleen hyvin samanlaisia kuin ennen yksilö- ja kuntatekijöiden huomioimista. Kuntoutukseen osallistuminen oli yleisintä ja harvinaisinta samoilla alueilla, vaikka huomioimme yksilö- ja kuntatekijät.

Kuntoutukseen ohjautumisesta voi löytyä monta syytä alue-eroihin

Kelan kuntoutukseen osallistumisessa on siis alue-eroja, jotka selittyivät vain osin yksilö- ja aluetekijöillä. Alue-erojen taustalla onkin todennäköisesti myös muita kuntoutukseen osallistumiseen vaikuttavia seikkoja.

Eroja selittää ainakin osittain Kelan kuntoutukseen ohjautumisen aikana tapahtuvat asiat.

Ohjautuminen on monivaiheinen kokonaisuus, joka alkaa kuntoutustarpeen tunnistamisesta ja päättyy siihen hetkeen, kun henkilö osallistuu Kelan kuntoutukseen. Tässä välillä kuntoutukseen osallistumisen voi mahdollistaa tai estää esimerkiksi ammattilaisilla oleva tieto Kelan kuntoutuksesta, alueiden omat toimintamallit tai alueilla käytettävissä olevat terveydenhuollon resurssit, kuten lääkäreiden saatavuus. Alue-erojen kaventamiseksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä Kelan ja hyvinvointialueiden välillä.

Jatkossa on tarpeen seurata ja tutkia hyvinvointialueiden välisiä eroja kuntoutukseen osallistumisessa. Kehityksen seurannassa auttaa Hyvinvointialueiden tietopaketti -sivusto, jossa voi tarkastella Kelan etuuksien, myös kuntoutuksen, tilastotietoja hyvinvointialueittain.

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimusväestö sisälsi kaikki Manner-Suomessa vuoden 2017 lopussa asuneet (N = 5 520 759). Kuntoutukseen osallistuneiksi määrittelimme ne, jotka olivat saaneet myönteisen kuntoutuspäätöksen Kelan kuntoutukseen vuoden 2018 aikana ja jotka olivat osallistuneet kyseiseen toimenpiteeseen päätöstä seuraavien 12 kuukauden aikana. Mukaan otettiin vain ne, joilla diagnoosina oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

Menetelmänä käytimme logistista regressiomallia. Mallissa 1 vakioimme iän ja sukupuolen. Mallissa 2 vakioimme yksilötekijöistä äidinkielen ja ammatillisen kuntoutuksen ja kuntoutuspsykoterapian malleissa myös siviilisäädyn ja tulot. Mallissa 3 vakioimme edellisten lisäksi kuntatason tekijät: kunnan koko, työllisten osuus, odotusaika lääkärille yli 7 päivää ja THL:n sairastavuusindeksi.

Tämän lisäksi vakioimme ammatillisen kuntoutuksen ja kuntoutuspsykoterapian malleissa aikuisten mielenterveyden avohoitokäynnit tuhatta henkeä kohden ja depressiolääkkeiden käytön tuhatta 18–64-vuotiasta kohden. Lääkinnällisen kuntoutuksen malleissa vakioimme lastenpsykiatrian avohoitokäynnit tuhatta 0–12-vuotiasta kohden.

Kirjoittajat

Hanna Rinne
erikoistutkija, Kela
hanna.rinne@kela.fi
Twitter: @Hanna_Rinne

Sari Miettinen
erikoistutkija, Kela
sari.miettinen@kela.fi
Twitter: @SariMiettinen

Alkuperäinen artikkeli

Miettinen, S., Rinne, H., Pulkki, J., Heino, P., & Poikkeus, L. (2023). Alueelliset erot Kelan kuntoutukseen osallistumisessa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöissä. Kuntoutus, 46(2), 5–20.

Taulukko: Kelan kuntoutukseen osallistuminen sairaanhoitopiireittäin

Kelan kuntoutukseen osallistuminen sairaanhoitopiireittäin eri lakiperusteissa vuonna 2018 verrattuna koko maan tasoon (OR=1,0). Mallissa vakioitu yksilö- ja kuntatekijät. Tähdellä merkityt luvut eroavat tilastollisesti merkittävästi koko maan tasosta.

Kelan kuntoutukseen osallistuminen sairaanhoitopiireittäin
Sairaanhoitopiiri Ammatillinen kuntoutus Vaativa lääkinnällinen kuntoutus Kuntoutuspsykoterapia
Helsinki ja Uusimaa    0,76* 1,02 0,98
Varsinais-Suomi 0,91 1,32* 0,96
Satakunta 1,19 0,68* 0,93
Kanta-Häme 1,73* 0,99 0,90*
Pirkanmaa 0,95 0,98 1,15*
Päijät-Häme 0,55* 0,68* 0,70*
Kymenlaakso 1,15 0,99 0,84*
Etelä-Karjala 0,61* 0,57* 0,97*
Etelä-Savo 1,18 0,55* 0,85*
Itä-Savo 0,97 0,50* 1,06
Pohjois-Karjala 2,31* 0,57* 1,97*
Pohjois-Savo 1,40* 0,92 0,96
Keski-Suomi 1,08 1,07 1,09*
Etelä-Pohjanmaa 0,94 0,86* 0,94
Vaasa 0,97 0,47* 0,86
Keski-Pohjanmaa 1,31 1,58* 1,23*
Pohjois-Pohjanmaa 1,93* 1,70* 1,32*
Kainuu 1,84* 1,32* 0,91
Länsi-Pohja 0,29* 1,37* 0,49*
Lappi 2,05* 1,77* 0,76*

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin