Tyypin 2 diabetes -diagnoosin saaminen ei lisää hammashuollon käyttöä
Todennäköisyys käydä hammaslääkärillä tai suuhygienistillä ei kasva, kun ihminen saa tyypin 2 diabetes -diagnoosin, vaikka diabetespotilaita ohjeistetaan käymään usein hammashuollossa. Eroja ei näy pieni- ja suurituloisten välillä tai yksityisen ja julkisen hammashuollon välillä.
Huono hammasterveys on yhteydessä moniin kroonisiin sairauksiin, kuten diabetekseen. Diabetespotilailla on suurempi riski sairastua ientulehduksiin ja hampaiden kiinnityskudossairauteen. Toisaalta, huono hammasterveys saattaa myös huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa.
Kansallisten hoitosuosituksien mukaan diabetespotilaiden tulisi huolehtia hyvästä suuhygieniasta sekä käydä suun terveydenhuollon vastaanotolla säännöllisesti – jopa kuuden kuukauden välein. Kansainvälisten kyselytutkimusten mukaan diabetespotilaiden tieto hammasterveyden tärkeydestä on kuitenkin puutteellista ja he myös käyttävät hammashuollon palveluita vähemmän kuin muu väestö (Poudel ym. 2018; Jansson ym. 2006; Macek & Tomar 2009; Chaudhari ym. 2012).
Tuoreessa rekisteritutkimuksessamme tarkastelimme tyypin 2 diabetes -diagnoosin saamisen vaikutusta hammashuollossa käymisen todennäköisyyteen Oulun asukkailla. Käymme tässä kirjoituksessa tiivistetysti läpi tutkimuksen tuloksia.
Hammaslääkäri- tai suuhygienistikäyntien todennäköisyydessä ei muutosta kahden vuoden aikana diagnoosin jälkeen
Selvitimme tutkimuksessa puolivuosittaisia todennäköisyyksiä käydä hammaslääkärillä ja suuhygienistillä tutkimus- ja verrokkiryhmällä. Todennäköisyys käydä hammaslääkärillä tai suuhygienistillä ei muuttunut diagnoosin jälkeen vaan säilyi tutkimus- ja verrokkiryhmässä samanlaisena.
Tarkastelimme myös käyntien todennäköisyyksiä tuloneljänneksittäin sekä sen mukaan, oliko palvelu tuotettu yksityisellä vai julkisella sektorilla. Emme havainneet käyntien todennäköisyyksien muutoksissa eroja suuri- ja pienituloisten välillä. Eroja ei löytynyt myöskään silloin, kun rajasimme tarkastelun koskemaan vain yksityisiä hammashoidon palveluita.
Aiemmissa tutkimuksissa olemme havainneet havaittu, että suurempitulosilla on korkeampi todennäköisyys käyttää hammashuollon palveluja ja yksityistä sektoria. Diabetesdiagnoosi ei kuitenkaan tämän tutkimuksen valossa lisää suurempituloisten todennäköisyyttä käyttää hammashuoltoa sen enempää kuin pienempituloisten.
Mitä tuloksista pitäisi päätellä? Ainakin tietoisuuden kasvattaminen suunterveydestä diabetespotilailla olisi tärkeää
Tutkimuksemme tuloksien taustalla voi olla monia syitä.
Ensiksi, on mahdollista, että hammashuollon käyttö oli jo ennen diabetesdiagnoosia riittävän korkealla tasolla. Toisaalta havaitsimme tutkimuksessa, että noin 40 % potilaista ei ollut käynyt hammashuollossa kahden vuoden aikana ennen diagnoosia. Lisäksi hammasterveys on Suomessa edelleen huonompi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Väestökyselyssä vuodelta 2017 miehistä vain 59 % ja naisista 69 % koki suun terveytensä hyväksi tai melko hyväksi.
Toiseksi, terveystietoisuus saattaa olla heikompaa diabetesdiagnoosin saavilla henkilöillä. Potilasta hoitavien lääkärien valistus hammasterveyden tärkeydestä ja ohjaus hammashuoltoon on samanaikaisesti voinut olla riittämätöntä.
Kolmanneksi, hammashuollon jonot saattavat olla pitkiä, ja osa potilaista on saattanut jättää käyntejä väliin. Toisaalta tutkimuksen kahden vuoden seurantajakson pitäisi olla riittävän pitkä lykättyjen käyntien havaitsemiseksi.
Neljänneksi, vaikutukset saattavat olla suurempia vain korkeamman riskiryhmän potilaiden kohdalla. Voi myös olla, että vaikutukset eivät näy välittömästä diabeteksen toteamisen jälkeen, vaan vasta myöhemmin, kun sairauden toteamisesta on kulunut pidemmän aikaa ja komplikaatiot ovat todennäköisempiä.
Diabetespotilaiden hammashuollon käyttöä saattaisi voida lisätä parantamalla koordinaatiota diabetesta hoitavien lääkäreiden ja hammaslääkäreiden välillä sekä keskustelemalla enemmän hammassairauksiin liittyvistä riskeistä yhdessä potilaan kanssa. Myös resurssien tehokkaampi suuntaaminen kroonisia sairauksia sairastaville saattaisi auttaa.
Näin tutkimus tehtiin
Tutkimuksessa tarkastelimme yli 25-vuotiaita henkilöitä, jotka asuivat Oulussa vuosina 2013–2018. Mielenkiintomme kohteena oleva joukko oli tyypin 2 diabetes -diagnoosin saaneet henkilöt. Keräsimme diagnoositiedot Oulun kaupungin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä neljän eri työterveyspalveluja tarjoavan yksityisen yrityksen rekistereistä.
Käytimme tutkimuksessa kolmea eri verrokkiryhmää. Ensimmäisenä verrokkiryhmänä toimivat ne, jotka eivät olleet saaneet diabetes-diagnoosia vuosina 2013–2018. Toisen verrokkiryhmän muodostimme käyttämällä propensity score matching -tekniikkaa, jossa verrokkiryhmä muodostetaan henkilöistä, joiden datasta havaittavat ominaisuudet ovat mahdollisimman samanlaiset kuin tutkimusryhmällä. Kolmannen verrokkiryhmän muodostimme henkilöistä, jotka olivat myös saaneet tyypin 2 diabetes –diagnoosin, mutta myöhemmin kuin tutkimusryhmä. Diagnoosin hieman eri aikaan saaneiden henkilöiden voidaan olettaa olevan todennäköisemmin toistensa kaltaisia myös ei-havaittavilta ominaisuuksiltaan.
Seurasimme kohdehenkilöiden hammaslääkäri- ja suuhygienistikäyntejä yhteensä neljän vuoden ajan: kaksi vuotta ennen diagnoosin saamista ja kaksi vuotta diagnoosin saamisen jälkeen.
Kirjoittajat
Mikko Nurminen
erikoistutkija, Kela
mikko.nurminen@kela.fi
Twitter: @NurminenMikko
Hanna Rättö
Erikoistutkija, Kela
hanna.ratto@kela.fi
Twitter: @hanna_ratto
Lähteitä ja listätietoa
Käypähoito. Tyypin 2 diabetes. Luettu 23.5.2023.
Poudel P, Griffiths R, Wong VW, Arora A, Flack JR, Khoo CL, et al. Oral health knowledge, attitudes and care practices of people with diabetes: a systematic review. BMC Public Health. 2018;18:577.
Jansson H, Lindholm E, Lindh C, Groop L, Bratthall G. Type 2 diabetes and risk for periodontal disease: a role for dental health awareness. J Clin Periodontol. 2006;33(6):408–14.
Macek MD, Tomar SL. Dental Care Visits among Dentate Adults with Diabetes and Periodontitis. J Public Health Dent. 2009;69(4):284–9.
Chaudhari M, Hubbard R, Reid RJ, Inge R, Newton KM, Spangler L, et al. Evaluating components of dental care utilization among adults with diabetes and matched controls via hurdle models. BMC Oral Health. 2012;12:20.
Nurminen, M. & Rättö, H. 2023. Impact of diabetes diagnosis on dental care utilization: evidence from Finland. Health Economics Review 13: 26.
Nurminen, M, Blomgren J., Mikkola H (2021): Socioeconomic differences in utilization of public and private dental care in Finland: register-based evidence on a population aged 25 and over. PLoS ONE 16(8): e0255126.
Suominen AL, Varsio S, Helminen S, Nordblad A, Lahti S, Knuuttila M. Dental and periodontal health in Finnish adults in 2000 and 2011. Acta Odontol Scand. 2018;76(5):305–13.
Suominen L, Raittio E. Suun terveys [in Finnish]. In: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S, editors. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa - FinTerveys 2017 -tutkimus. Report 4/2018. Helsinki: The Finnish Institute for Health and Welfare; 2018. p. 94–98.
