Työterveyshuolto on kaikissa ammattiryhmissä eniten käytetty avosairaanhoidon muoto, mutta osuus käyntipäivistä vaihtelee

Ammattiryhmien välillä on eroja avosairaanhoidon käyntimäärissä eri sektoreiden välillä. Kaikissa ammattiryhmissä eniten käyntejä oli työterveyshuollossa. Niiden osuus kaikista käyntipäivistä kuitenkin vaihtelee ammattiryhmien välillä. Työterveyshuollon käyntejä oli vähän maa- ja metsätalouden työntekijöillä. Käynnit julkisella sektorilla olivat yleisimpiä erikoistumattomilla työntekijöillä ja harvinaisimpia johtajilla, yksityisellä sektorilla päinvastoin.

Suomessa avosairaanhoidon palvelut jakaantuvat kolmelle sektorille: työterveyshuolto, julkinen sektori ja yksityinen sektori.

Työterveyshuolto on rajattu työllisille, joilla sinne pääsy on suhteellisen helppoa ja maksutonta. Julkisen sektorin palveluihin pääsy voi olla hankalaa esimerkiksi pitkien jonojen vuoksi. Yksityisen sektorin palvelut ovat hyvin saavutettavissa niille, joilla on varaa maksaa korkeat käyntimaksut.

Avosairaanhoidon palveluiden käytöstä eri sektoreilla on niukanlaisesti tietoa. Aiemmassa tutkimuksessa havaitsimme palkansaajilla ammattiryhmien välillä eroja terveyspalveluiden käytössä. Tiedetään myös, että eri sektoreiden avosairaanhoidon palveluiden käytössä on eroja työmarkkina-aseman mukaan.

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme avosairaanhoidon käytön yleisyyttä eri sektoreilla ja eri ammattiryhmissä. Tutkimusväestönä tässä tarkastelussa on oululaiset palkansaajat, jotka olivat vuoden 2018 aikana töissä vähintään puoli vuotta.

Naisilla työterveyspalveluiden käytössä suurta vaihtelua työntekijäammattien välillä

Kaiken kaikkiaan naisilla terveyspalveluiden käyttö oli asiantuntijoilla ja pääosin myös työntekijäammateissa yleisempää kuin johtajilla ja erityisasiantuntijoilla. Poikkeuksen tästä tekivät maa- ja metsätaloustyöntekijät ja rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät, joilla käyttö oli keskimääräistä harvinaisempaa.

Suurin osa naisten käynneistä oli työterveyshuollossa, pienin taas yksityisellä sektorilla.

Laskimme keskimääräisiä käyntipäiviä kaikilla kolmella sektorilla. Koska yhden päivän aikana on ollut mahdollista asioida useammalla kuin yhdellä sektorilla, on todellisten erillisten käyntipäivien lukumäärä hieman pienempi kuin eri sektorien käyntipäivät yhteensä. Ammattiryhmien väliseen vertailuun tämä ei käytännössä juuri vaikuta.

Käynnit työterveyshuollossa olivat yleisimpiä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöillä. Työterveyshuoltokäyntien määrä oli muita alhaisempi maa- ja metsätaloustyöntekijöillä ja rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä.

Julkisen sektorin käynnit olivat yleisimpiä erikoistumattomilla työntekijöillä ja harvinaisimpia johtajilla ja erityisasiantuntijoilla. Yksityisellä sektorilla tilanne oli päinvastainen: yksityisen sektorin käyntejä oli eniten johtajilla ja erityisasiantuntijoilla ja vähiten erikoistumattomilla työntekijöillä.

Miehet käyttävät terveyspalveluita vähemmän kuin naiset, mutta käynnit jakautuvat samankaltaisesti

Miehet käyttivät terveyspalveluita vähemmän kuin naiset, sekä kaiken kaikkiaan että jokaisella sektorilla erikseen.

Ammattien väliset erot keskimääräisissä käyntipäivissä olivat miehillä hyvin samantapaisia kuin naisilla. Asiantuntijat ja työntekijät käyttivät terveyspalveluita enemmän kuin erityisasiantuntijat ja johtajat.

Suurin poikkeus naisiin nähden oli rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät. Tämän ammattiryhmän käynnit työterveyshuollossa olivat miehillä keskimääräistä yleisempiä, toisin kuin naisilla.

Käyntimäärien vaihtelun taustalla erot palveluiden saatavuudessa ja tarpeessa

Työterveyshuolto oli ennustettavasti palkansaajien yleisimmin käyttämä sektori.

Työterveyshuollon osuus käyntipäivistä vaihteli kuitenkin ammattiryhmien välillä. Eroja selittänee vaihtelu työterveyshuollon sopimuksen laajuudessa. Lakisääteisyydestä huolimatta kaikilla ei välttämättä ole työterveyshuoltoa lainkaan.

Joissain työntekijäammateissa työterveyshuollon puutteita saatetaan korvata julkisen puolen käynneillä. Käyntien kokonaismäärä ei näissä ammattiryhmissä, kuten maa- ja metsätaloustyöntekijöillä, kuitenkaan nouse samalle tasolle muiden työntekijöiden kanssa.

Lisäselvittelyä kaipaa, miksi rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä työterveyshuollon käyntejä oli naisilla vähän mutta miehillä paljon.

Erikoistumattomilla työntekijöillä sekä työterveyshuollon että julkisen sektorin käyntimäärät olivat suhteellisen suuria. Syynä voi olla korkeampi sairastavuus.

Johtajat puolestaan käyttävät muita useammin yksityisen sektorin palveluita. Tämä kertonee heidän paremmasta maksukyvystään, kenties myös kiinnostuksesta terveyden hoitamiseen.

Työterveyshuollon on sanottu aiheuttavan epätasa-arvoa terveyspalveluiden saatavuudessa työllisten ja muiden välillä. Tässä selvityksessä havaitut erot viittaavat kuitenkin siihen, että työterveyshuollon epätasa-arvoinen saatavuus vaikuttaa myös palkansaajien välisiin eroihin palveluiden käytössä.

Terveyspalveluiden tarpeenmukainen saatavuus työmarkkina-asemasta riippumatta olisi tärkeää. Se edistäisi oikeudenmukaisuutta ja vähentäisi sosioekonomisia terveyseroja.

Lisätietoa

Tämä kirjoitus oli aiempaan tutkimukseen liittyvä lisätarkastelu. Aineistona tutkimuksessa oli laaja rekisteriaineisto Oulussa vuonna 2018 asuneista palkansaajista. Heille oli liitetty useasta eri rekisteristä tiedot avosairaanhoidon käynneistä.

Tutkimus on osa Kelan hanketta Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sosiaaliturvaetuuksien käyttö ja kustannukset Oulussa 2013–2018.

Avosairaanhoidon palveluiden käyttöä mitattiin vuosittaisen käyntipäivien määrällä lääkärin tai hoitajan vastaanotolla erikseen työterveyshuollossa, julkisessa terveydenhuollossa ja yksityisellä sektorilla. Julkinen terveydenhuolto sisältää käynnit perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja päivystyksessä.

Koska ikä on yhteydessä sairastavuuteen ja siten terveyspalveluiden käyttöön, on tuloksissa huomioitu ammattiryhmien erilainen ikäjakauma.

Kirjoittaja

Hanna Rinne
tutkija, Kela
Twitter: @Hanna_Rinne

Kirjoittajan sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi(at)kela.fi.