Kolme neljästä Kelan asiakkaasta on huolissaan raha-asioistaan

Riittävä toimeentuloturva on jokaisen ihmisen perusoikeus. Mutta miten riittävä tai kohtuullinen toimeentuloturva määritellään, ja saavutetaanko se? Kysyimme perus- ja vähimmäisturvan varassa eläviltä ihmisiltä sitä, miten riittävänä he pitävät saamaansa etuutta tai kuinka yleisesti he kokevat erilaisia taloudellisia vaikeuksia tai huolia. Kolme neljäsosaa asiakkaista oli ainakin joskus huolissaan raha-asioistaan.

Oikeus riittävään toimeentuloon ja sen turvaan taataan Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, Suomen ratifioimassa YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksessa (lyhyemmin TSS-sopimus) sekä Suomen perustuslaissa.

Niissä ei kuitenkaan määritellä riittävän tai kohtuullisen toimeentuloturvan tasoa. Sitä on selvitetty vuosikymmenten kuluessa monessa sosiaalipoliittisessa työryhmässä. Yhteisesti hyväksyttyä näkemystä riittävästä tasosta ei ole löytynyt.

Se, mikä katsotaan riittäväksi tasoksi, on viime kädessä arvovalinta . Asiaa voi lähestyä useammasta eri näkökulmasta.

Neljä tapaa määritellä riittävä toimeentuloturvan riittävyys

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean mukaan riittävän toimeentuloturvan taso ei saa olla alle 50 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta[i]. Suomessa tähän ei ylletä. Vuonna 2021 useimmat Suomen perusturvaetuudet jäivät alle 50 prosentin ja osa alle 40 prosentin tuosta tulosta.

Toinen tapa arvioida perustoimeentuloturvan riittävyyttä ovat Kuluttajatutkimuskeskuksen kohtuullisen minimikulutuksen viitebudjetit. Viitebudjeteilla on arvioitu, millaisilla minimituloilla kotitaloudet tulevat toimeen, voivat ylläpitää terveyttä ja pysyvät osallisena yhteiskunnassa. Kun perusturva suhteutetaan näihin budjetteihin, perusturvan mukainen tulotaso ei ole pystynyt monissakaan elämäntilanteissa turvaamaan kohtuullista minimikulutusta vuonna 2019.

Kolmantena toimeentulon riittävyyden ”objektiivisena” mittatikkuna on käytetty tuen määrää verrattuna muiden EU-maiden toimeentuloturvaan. EU-maiden vertailussa suomalaisen perusturvan varassa elävien tulotasoa (ml. toimeentulotuki) on pidetty melko hyvänä tai keskimääräisenä.

Neljäs tapa hahmottaa toimeentuloturvan riittävyyttä perustuu väestön subjektiivisiin käsityksiin asiasta. Näkökulma on tärkeä erityisesti yhteiskuntapolitiikan legitimiteetin kannalta.

Tätä puolta valottaa Kantar TNS:n Kelan tilauksesta tekemä haastattelututkimus, jossa selvitettiin vuosina 1995–2017 kansalaisten käsityksiä siitä, miten paljon yhden aikuisen ruokakunta tarvitsee kuukaudessa rahaa elääkseen sen jälkeen, kun verot ja asumiskustannukset on maksettu. Näinä vuosina kansalaisten arvioiden keskiarvo on kasvanut 630 eurosta 740 euroon. Vuonna 2017 perusturvan varassa elävän yhden aikuisen ruokakunnan keskimääräiset tulot olivat hieman pienemmät kuin mitä kansalaiset pitivät riittävänä.

Kun otetaan huomioon yleinen hintojen nousu, ja tehdään oletus, että kansalaisten arvio elämiseen riittävästä rahamäärästä olisi seurannut tätä hintojen nousua vuodesta 1990 vuoteen 2017, ruokakunnan keskimääräiset tulot olisivat vuonna 2017 alittaneet riittäväksi arvioidun rahamäärän vielä selvemmin [ii].

Kelan asiakkaiden näkemyksiä toimeentuloturvan riittävyydestä

Subjektiivista näkökulmaa asiaan voidaan avata myös siten, että tutkimus kohdennetaan ainoastaan toimeentuloturvaetuuksien varassa eläviin ihmisiin, ja kysytään, miten riittävänä he itse pitävät saamaansa etuutta tai kuinka yleisesti he kokevat erilaisia taloudellisia vaikeuksia tai huolia. Näin tehtiin Kelan vuosina 2018 ja 2021 toteuttamassa asiakaskyselyssä, joka kohdistettiin Kelasta etuuspäätöksen saaneille asiakkaille[iii].

Kuviossa 1 on kuvattu etuudensaajaryhmittäin Kelan asiakkaiden käsitys etuuden tai tuen riittävyydestä tai riittämättömyydestä vuosina 2018 ja 2021. Kelan asiakkaista 56 prosenttia piti saamansa tuen määrää riittävänä tai jokseenkin riittävänä vuonna 2021. Vuonna 2018 tätä mieltä oli 52 prosenttia asiakkaista. Keskimäärin tyytyväisyys toimeentuloturvan tasoon on siis hivenen parantunut.

Etuuden määrän riittävyyttä koskevaan arvioon saattaa vaikuttaa jokin taustalla oleva demografinen tekijä. Siksi vakioimme tilastollisella mallilla (logistinen regressioanalyysi) vastaajan sukupuolen, iän, työmarkkina-aseman ja asumismuodon. Kun niiden vaikutus otetaan huomioon, etuus oli edelleen tilastollisesti merkitsevä selittäjä, kun taas edellä mainitut demografiset tekijät eivät.

Yleisimmin etuutta pitivät riittävänä vanhempain- (81 %) ja kuntoutusetuuksia (73 %) saavat Kelan asiakkaat. Kummassakin ryhmässä etuutta riittävänä pitävien määrä on kasvanut selvästi vuoteen 2018 verrattuna. Lastenhoidon tukea tai Kelan maksamaa eläkettä saaneet vastaajat kokivat toisin, heistä vain hieman yli kolmannes (37 %) koki etuuden riittäväksi.

Mielenkiintoista on, että vähimmäisturvan takaavan perustoimeentulotuen asiakkaat sijoittuvat näiden kahden ääripään väliin. Perustoimeentulotuen varassa elävistä melkein puolet piti tukea riittävänä. Se, että perustoimeentulotukea saavat ovat keskimäärin useammin tyytyväisiä etuuden määrään kuin lastenhoidon tukea tai eläkettä saavat, voi johtua useammasta eri syystä.

Yksi syy voi olla etuuden määrä: perhettä kohti maksettu koti- ja yksityisen hoidon tuki on pienempi kuin perustoimeentulotuki. Toisaalta perustoimeentulotuen määrää rajoittavat kotitalouden muiden jäsenten tulot, lastenhoidon tuen hoitorahan ja eläkkeen määrää eivät. Lastenhoidon tukeen on myös mahdollista saada tulosidonnainen korotusosa.

Toisena syynä voi olla se, että etuuden riittävyyttä arvioidaan suhteessa siihen, kuinka paljon kotitalous on maksanut veroja ja kuinka paljon maksetuille veroille halutaan vastinetta.

Lisäksi syynä voi olla se, että perustoimeentulotuen varassa elävät suhteuttavat oman taloudellisen asemansa osin erilaisiin kulutustottumuksiin ja viiteryhmiin kuin esimerkiksi lastenhoidon tukea saavat. Edelliset ovat todennäköisesti keskimäärin tottuneempia pienituloisuuteen, vaikka kohtaavat siitä aiheutuvia taloudellisia vaikeuksia useammin kuin jälkimmäiset.

Viimeksi mainitulle olettamalle löytyy jonkin verran vahvistusta, kun katsotaan sitä, kuinka usein Kelan asiakkaat ovat huolissaan raha-asioistaan (kuvio 2). Vuoden 2021 kyselyssä miltei kaikki perustoimeentulotukiasiakkaat (95 %) olivat huolissaan raha-asioistaan ainakin joskus ja yli puolet (53 %) jatkuvasti. Lastenhoidon tukea saavien (69/32 %) ja eläkeasiakkaiden (59/29 %) kohdalla vastaavat luvut olivat selvästi pienemmät. Kaikkein harvimmin raha-asioistaan olivat huolissaan lääke- ja sairaanhoitokorvauksia saavat sekä vanhempainetuuksia ja lapsilisiä saavat asiakkaat.

Kuvio 1

Kuvio 2

Kolme neljäsosaa (74 %) kaikista asiakkaista oli aina tai joskus huolissaan raha-asioistaan. Näin ajattelevien määrä on siis suuri. Lukumäärä kuitenkin pienenee, kun katsotaan niiden asiakkaiden määrää, jotka ovat paitsi huolissaan raha-asioistaan myös sitä mieltä, että heidän saamansa etuus on riittämätön. Tätä mieltä oli runsas kolmannes (37 %) kaikista asiakkaista.

Toisaalta tämäkään ei vielä kerro suoraan siitä, onko raha-asioita koskevalla huolella tai etuuden määrää koskevalla tyytymättömyydellä tosiasiallisia vaikutuksia asiakkaan taloudelliseen pärjäämiseen. Kyselyssä tätä asiaa selvitettiin kysymyksellä, tulevatko asiakkaan laskut maksetuksi ajallaan. Koko asiakaskunnasta 11 prosenttia ilmoitti laskujen tulevan maksetuksi ajallaan vain harvoin tai ei koskaan. Toimeentulotukiasiakkaiden keskuudessa heitä oli enemmän (22 %).

Niitä, jotka olivat aina tai joskus huolissaan raha-asioistaan, ja jotka pitivät etuutta täysin tai jokseenkin riittämättömänä, ja vielä kykenivät maksamaan laskunsa ajallaan vain harvoin tai eivät milloinkaan, oli enää 7 prosenttia kyselyyn vastanneista. Perustoimeentulotukiasiakkaista nämä kolme ehtoa täytti joka kuudes (16 %) vastaaja.

Hannu Mattila
erikoistutkija

Markku Laatu
erikoistutkija

[i] Tarkoittaa OECD:n käyttämää ekvivalenttia mediaanituloa, joka saadaan jakamalla kotitalouksien jäsenten yhteenlasketut tulot kotitalouden kulutusyksiköillä OECD:n modifioiman kaavan mukaisesti (ks. tarkemmin https://ec.europa.eu/eurostat/cache/metadata/en/ilc_esms.htm ).

[ii] Jos vuodelle 1995 annetaan arvo 100, niin vuonna 2017 kuluttajahintaindeksin kokonaisindeksin pisteluku oli 138,6. Mikäli kansalaisten arvio elämiseen riittävästä rahamäärästä olisi noussut samaa tahtia kuin hinnat ovat yleisesti nousseet vuodesta 1995 vuoteen 2017, vuonna 2017 elämiseen olisi voinut olettaa tarvittavan 870 euroa kuukaudessa.

[iii] Kysely etuuspäätöksen saaneille asiakkaille postitettiin 4600:lle Kelasta huhtikuun lopussa etuuspäätöksen saaneelle asiakkaalle. Kyselyn avulla selvitettiin mm. asiakkaiden asiointikokemuksia viimeisimmän etuusasian hoitamisen yhteydessä ja asiakkaiden sosiaaliturvaa koskevia mielipiteitä. Kyselyyn vastasi 1233 asiakasta (vastausosuus 27 prosenttia).