Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Sote-uudistuksen tiedolla johtamisessa piilee sudenkuoppia, jotka on tärkeää tunnistaa

Julkaistu 22.2.2022

Sote-uudistuksen johtamisessa käytettävä tietopohja koostuu pitkälti sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä koskevista tiedoista. Ne kuvaavat kuitenkin hoidontarvetta rajallisesti. Sote-palvelujen käyttötietoon perustuva rahoitusjärjestelmä voikin ylläpitää tai jopa lisätä terveyseroja. 

Sote-uudistuksen tiedolla johtamisen tavoitteena on luotettavaan tietopohjaan perustuen kohdentaa voimavaroja sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Tietopohja koostuu pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista kertyvistä tiedoista (KUVA-mittaristo), joihin sisältyy myös joitakin Kouluterveystutkimuksessa ja FinSote-kyselyssä kerättäviä tietoja.

Voidaan kuitenkin kysyä, riittävätkö sote-palvelujen käyttötiedot ja niihin perustuvat kustannusarviot hyvinvointialueen väestön hoidontarpeen arviointiin niin, että voimavarat suunnataan eniten tarvitseville ja sinne, missä niistä on eniten hyötyä.

Tyydyttymätön hoidontarve ei näy terveydenhuollon palvelujen käyttötiedoissa

Sote-uudistuksessa palvelujen järjestäminen siirtyy kunnilta itsehallinnollisille hyvinvointialueille, jotka toimivat valtion rahoituksella. Sote-rahoitusjärjestelmä perustuu alueittaisiin tarvekriteereihin, joiden taustalla ovat alueen sairastavuus, työkyvyttömyys sekä sosioekonomiset tekijät. Palvelujärjestelmä tuottaa kuitenkin tietoa vain lääkärin toteamasta sairastavuudesta ja työkyvyttömyydestä. Jos lääkäreistä on pulaa, palvelujen ja Kelan terveysperusteisten etuuksien käyttö vähenee.

Hoidontarve onkin kuin jäävuori, jossa toteutunut hoito pilkottaa vedenpinnan yläpuolella (kuva 1). Terveydenhuollon palvelujen käyttö – tehdyt toimenpiteet, hoitopäivät ja -jaksot, myönnetyt eläkkeet, lääkekorvaukset ja päivärahat – on hoidontarpeen osalta näkyvissä oleva osa.

Sen sijaan pinnan alla näkymättömissä ovat hoitojonot ja tyydyttymätön hoidontarve. Hoitojonoista on saatavilla tietoa alueittain. Tyydyttymättömäksi jäävän hoidontarpeen selvittämiseen ainoa tapa ovat väestölle tehtävät tutkimukset. Pinnan alla ovat myös monet terveyttä edistävät ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet, joita ei ole merkitty kuvaan.

Kuvio. Väestön hoidontarpeen arviointi: jäävuori-malli.

Sote-palvelujen käyttötieto voi ylläpitää terveys- ja hyvinvointieroja

Sote-palvelujen käyttöä koskevat tiedot kuvaavat väestön terveydentilaa ja palvelujen tarvetta vain siltä osin kuin ne johtavat palvelujen käyttöön. Aina ihmiset eivät hakeudu käyttämään palveluita, vaikka heillä olisi terveys- ja hyvinvointiongelmia, joita palveluilla voitaisiin lievittää tai korjata.

Taustalla on sekä yleisiä että yksilötasoisia syitä. Hoitoa voi olla huonosti saatavilla, ja lääkärin vastaanotolle pääsy voi olla hidasta ja hankalaa. Yksilötasoisia syitä olla hakeutumatta palveluihin ovat huonot palvelukokemukset, tietämättömyys palvelujen ja toimenpiteiden hyödyistä ja epäluottamus terveydenhuollon toimintaa kohtaan.

Sote-palvelujen käyttöön ja siihen perustuvaan sairastavuustietoon perustuva rahoitusjärjestelmä saattaakin ylläpitää terveys- ja hyvinvointieroja, kun tyydyttämätön hoidontarve ei tule huomioiduksi. Vaikka osa tyydyttymättömästä hoidontarpeesta voidaan epäsuorasti päätellä sosioekonomisen aseman ja työllisyyden perusteella, suurin osa siitä voi jäädä piiloon.

Väestön hoidontarpeen arviointi sote-palvelujen käyttöä painottaen saattaa jopa lisätä terveyseroja, kun rahavirtoja kanavoidaan palvelujen aiemman käytön perusteella hyvinvoiville alueille, joissa palveluja on saatavilla ja niitä käytetään runsaasti. Lääkäripulasta kärsivillä syrjäseuduilla kertynyttä tyydyttymätöntä hoidontarvetta ei näin ollen saada purettua.

Sote-palvelujen käyttötiedossa on myös se rajoite, että se kuvaa parhaiten sitä väestönosaa, joka käyttää pääosin terveyskeskusten ja sairaaloiden palveluja. Työterveyshuollon tietoja voidaan toistaiseksi hyödyntää vain osittain. Eniten terveyskeskusten palveluita käyttäviä on eläkeiän saavuttaneiden ja muiden työelämän ulkopuolella olevien joukossa. Hyvinvointialueiden sote-palvelujen käyttötiedosta ei pystytä arvioimaan, paljonko työterveyshuolto tai yksityisten lääkäriasemien palvelut vähentävät kunnallisen perusterveydenhuollon kysyntää. Opiskeluterveydenhuollon yksilötasoiset käyttötiedot eivät myöskään toistaiseksi sisälly kattavasti nykyiseen sote-palvelujen käyttötietoon.

Sote-palvelujen käyttötietoa täydennetään väestötutkimusten tiedoilla

Hyvinvointialueiden tiedolla johtamisessa tarvitaan tietoja työ- ja opiskeluikäisten opiskelu- ja työkyvystä ja ikääntyneiden toimintakyvystä. Näitä tietoja saadaan vain riittävän laajoista väestötutkimuksista.

THL:llä on pitkä perinne väestöaineistojen keräämisestä. Syksyllä 2022 käynnistyy Terve Suomi -tutkimus jatkona aiemmille väestön terveyttä laajasti kartoittaville kysely-, haastattelu- ja terveystarkastustutkimuksille. Kelan ja THL:n yhteistyönä tehtävä uusi Kansallinen terveysindeksi puolestaan yhdistää työ- ja opiskelukykyyn liittyviä tietoja sairastavuustietoihin. Kelan Kanta-palvelujen Omakannan kautta voisi myös kerätä tyydyttymättömään hoidontarpeeseen liittyviä tietoja eri ikäryhmiltä. Asiakastyytyväisyyden mittaamisen lisäksi tarvitaan myös asiakkaiden tyydyttymättömien hoidontarpeiden luotettavaa arviointia.

Hyvinvointialueiden suhteelliseen hoidontarpeeseen perustuvan rahoituksen tavoitteena on turvata kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet palveluihin eri puolilla maata. Sote-rahoitusmallin rakentamiseen vaikuttavat riittäviin tietoaineistoihin perustuvat kustannusarviot sekä kuntien ja hyvinvointialueiden vuoropuhelu eli sote-yhdyspintatyö.

Kuntien ja hyvinvointialueiden vuoropuhelussa tarvitaan lisäksi laajaa tietopohjaa ja ymmärrystä hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn merkityksestä. Tyydyttämättömän hoidontarpeen lisäksi kunnilla ja hyvinvointialueilla voi olla piiloon jääviä ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen tarpeita.

Nyt kunnille kannusteeksi tarjottu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosa eli HYTE-kerroin ei välttämättä ole riittävä. HYTE-kertoimen perusteella jaettava rahoitus on vain vajaat puoli prosenttia kaikista sote-kustannuksista. Palvelujärjestelmä tarjoaa sekä kunnille että hyvinvointialueille sairauksien ennaltaehkäisyyn ja työkyvyn tukeen paljon mahdollisuuksia, kuten Kelan työkykyä tukevat kuntoutuspalvelut.

Riitta Luoto
ylilääkäri, Kelan tutkimusyksikkö
Twitter: @LuotoRiitta

Päivikki Koponen
johtava tutkija, THL
Twitter: @KoponenPaivikki

Seppo Koskinen
tutkimusprofessori, THL

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin