Verrattain harva saanut sairauspäivärahaa pitkäkestoisen COVID-19-taudin takia
Koronavirusepidemian jatkuessa on alettu kantaa huolta akuutin infektion jälkeen ilmenevästä pitkäkestoisesta COVID-19-taudista eli long covidista. Sen on epäilty vaikuttavan jatkossa merkittävässä määrin työikäistenkin toimintakykyyn. Toistaiseksi pitkäkestoinen COVID-19 ei kuitenkaan juuri näy Kelan maksamissa sairauspäivärahoissa.
Tätä kirjoitettaessa Suomessa on käynnissä koronavirusepidemian neljäs, aikaisempia selvästi voimakkaampi aalto. Kaikkiaan tartunnan saaneita oli vuoden 2022 ensimmäiseen viikkoon mennessä tilastoitu Suomessa noin 329 000, ja lisäksi tuntematon määrä kansalaisia on saanut tartunnan ilman laboratoriovarmennettua testitulosta ja diagnoosia. Tilastoiduista tartunnoista runsas 200 000 eli noin kaksi kolmasosaa on havaittu 20–60-vuotiailla. Parhaillaan leviävä omikron-muunnos on nostanut päivittäin todetut tautitapaukset ennätyslukemiin, ja tilanne rasittaa myös sairaanhoidon kapasiteettia ennen näkemättömällä tavalla.
Viime aikoina lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kasvavassa määrin esitetty tietoja myös pitkäkestoisesta COVID-19-taudista (pitkäkestoinen koronatauti, long covid), joka voi seurata akuuttia infektiota. Sosiaali- ja terveysministeriön perustaman pitkäkestoisen COVID-19-taudin asiantuntijaryhmän tuoreen konsensuslausuman mukaan jopa noin puolelle COVID-19-infektion saaneista aikuisista saattaa jäädä tai kehittyä viiveellä jonkinlaisia pitkäkestoisia oireita varsinaisen infektion jälkeen.
Pitkäkestoisella COVID-19-taudilla tarkoitetaan oireilua, joka jatkuu tai ilmenee viiveellä akuutin infektion jälkeen. Tavallisia oireita ovat esimerkiksi uupumus, hengitysvaikeudet, kuume, kurkkukipu, yskä, lihaskivut, päänsärky ja neurologiset oireet. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi lokakuussa 2021 pitkäkestoisen COVID-19-taudin määritelmän. Sen mukaan pitkäkestoinen COVID-19 voidaan todeta, jos henkilöllä on ollut todennäköinen tai vahvistettu COVID-19-infektio, oireet ovat kestäneet vähintään kaksi kuukautta ja oireita ei voida selittää muulla diagnoosilla. Oireet voivat jatkua suoraan akuutista koronainfektiosta tai ne voivat alkaa kolmen kuukauden kuluessa.
Sairauspäivärahaa ja tartuntatautipäivärahaa maksettu koronadiagnoosin perusteella verrattain harvalle
Miltä tilanne näyttää Kelan sairauspäivärahaetuuksien näkökulmasta? Missä määrin sairauspäivärahaetuuksia on saatu koronadiagnoosien takia? Näkyykö epidemian jatkuminen pitkäkestoiseen COVID-19-tautiin perustuvien päivärahojen saajamäärissä?
Tartuntatautipäiväraha ja sairauspäiväraha voivat korvata lyhytaikaisen työkyvyttömyyden aikaista tulonmenetystä. Kelan tilastojen perusteella voidaan todeta, että vaikka merkittävällä määrällä työikäisiä on ollut laboratoriovarmennettu koronavirustartunta, ei lähellekään vastaava määrä henkilöitä ole hakenut Kelasta tartuntatautipäivärahaa tai sairauspäivärahaa. Tämä koskee niin akuuttia COVID-19-infektiota kuin pitkäkestoista COVID-19-tautiakin.
Tartuntatautipäivärahaa koronavirusdiagnoosista johtuvan karanteenin ja tulonmenetysten takia sai vuonna 2020 noin 5 000 henkilöä, vuonna 2021 taas noin 26 000 henkilöä (kuvio 1). Vuonna 2020 sairauspäivärahaa sai akuutin COVID-19-infektion perusteella vain runsas 1 000 henkilöä, vuonna 2021 taas noin 4 000 henkilöä.
Pitkäkestoisen COVID-19-taudin takia päivärahaa oli saanut vuoden 2021 loppuun mennessä vasta noin 350 henkilöä. Vuonna 2020 saajia ei ollut – diagnoosi otettiin käyttöönkin vasta loppuvuonna 2020. Pitkäkestoisen COVID-19-taudin perusteella tehtyjen myönteisten sairauspäivärahapäätösten kuukausittainen määrä on vuoden 2021 aikana kuitenkin kasvanut.
Kuvio 1. Tartuntapäivärahaa ja sairauspäivärahaa COVID-19-diagnoosien perusteella saaneiden määrät 2020 ja 2021.
Karanteenipäätöksen saaneille ja/tai heidän työnantajilleen tartuntatautipäiväraha on sairauspäivärahaan nähden ensisijainen ja edullisempi etuus, sillä tartuntatautipäiväraha korvaa tulonmenetyksen täysimääräisenä ja jo ensimmäisestä karanteenipäivästä lähtien. Sairauspäivärahassa sen sijaan on noin puolentoista viikon omavastuuaika, ja etuus korvaa tulonmenetyksen vain osin.
Koronaepidemia on kaikkiaan näkynyt enemmän tartuntatautipäivärahassa kuin sairauspäivärahassa. Silti myös tartuntatautipäivärahaa koronainfektion takia saaneita on ollut vähän suhteessa tartunnan saaneisiin työikäisiin.
Kaikkiaan tartuntatautipäivärahaa sai 30 000 henkilöä vuonna 2020 ja 127 000 henkilöä vuonna 2021. Pääosa etuutta saaneista oli karanteenissa mahdollisen altistumisen, ei oman varmennetun virusinfektion vuoksi.
Koronadiagnoosin perusteella korvatut päivärahakaudet ovat keskimäärin olleet lyhyitä
Jos työkyvyttömyys pitkittyy, tartuntatautipäivärahaa saanut voi saada karanteenin päättymisen jälkeen sairauspäivärahaa. Jo tartuntatautipäivärahaa ja sairauspäivärahaa saaneiden lukumääriä verrattaessa voidaan päätellä, että valtaosalla infektion saaneista taudin aiheuttama työkyvyttömyys on ollut suhteellisen lyhytkestoinen.
Työkyky on valtaosalla palautunut tartuntatautipäivärahakauden aikana niin, ettei sitä seuraavaa sairauspäivärahakautta ole tarvittu. Toisaalta koronainfektiosta on myös voitu toipua työkykyiseksi jo ennen kuin sairauspäivärahan omavastuuaika on täynnä, vaikkei tartuntatautipäivärahakautta olisi edes käytetty.
Kelan tilastojen perusteella koronadiagnooseihin perustuvien päivärahojen maksukaudet ovatkin yleensä olleet suhteellisen lyhyitä.
Kuviosta 2 näkyy tartuntatautipäivärahaa tai sairauspäivärahaa jollakin koronadiagnoosilla vuosien 2020–2021 aikana saaneiden henkilöiden jakauma korvattujen päivien määrän mukaan. 83 prosentilla eli valtaosalla tartuntatautipäivärahaa saaneista kausi kesti maksimissaan 12 korvauspäivää eli noin kaksi viikkoa. Myös koronadiagnoosin takia sairauspäivärahaa saaneilla kaudet ovat yleensä olleet varsin lyhyitä (73 prosentilla maksimissaan 12 korvattua päivää).
Vain pienelle osalle oli maksettu etuutta koronadiagnoosin perusteella yhteensä yli 30 päivän ajalta (63 tartuntatautipäivärahan saajaa ja 536 sairauspäivärahan saajaa).
Kuvio 2. Tartuntapäivärahaa ja sairauspäivärahaa COVID-19-diagnoosien perusteella saaneiden henkilöiden jakauma vuosina 2020-2021 korvattujen päivärahapäivien yhteenlasketun määrän mukaan.
Vain osa koronatautiin sairastuneista työikäisistä tarvitsee sairauspäivärahaetuuksia
Kaikkiaan sekä sairauspäivärahaa että tartuntatautipäivärahaa on koronadiagnoosien perusteella maksettu vain melko harvalle suhteessa laboratoriovarmennetun tartunnan saaneiden työikäisten määrään (yli 200 000 henkilöä). Kelan maksamien sairauspäivärahaetuuksien kautta tarkasteltuna akuutti koronainfektio ja etenkään pitkäkestoinen COVID-19 eivät siten toistaiseksi ole aiheuttaneet kovin merkittävässä määrin työkyvyttömyyttä.
On selvää, että kaikki koronatautiin sairastuneet työikäiset eivät ole syystä tai toisesta tarvinneet tai hakeneet päivärahaetuuksia tai edes olleet niihin oikeutettuja. Pitkäkestoinenkaan koronaoireilu, kuten muukaan oireilu, ei välttämättä tarkoita työkyvyttömyyttä. Tauti on voitu sairastaa niin lyhyenä ja lievänä, että sairauspäivärahaan tai tartuntatautipäivärahaan ei ole ollut tarvetta. Etenkin epidemian aikana jyrkästi yleistynyt etätyö on monille voinut mahdollistaa työnteon jatkamisen lieväoireisen infektion aikanakin.
Toisaalta kaikki työikäiset eivät ole työelämässä, jolloin heillä ei ole sairauspoissaolon tarvetta samalla tavoin kuin työssä olevilla. Tällöin sairastunut ei välttämättä ole hakenut sairauspäivärahaetuuttakaan, vaikka siihen olisi voinut olla oikeus.
Diagnosointi ja kirjaamiskäytännöt vakiintuvat vähitellen
Koronavirusepidemian aikana uusia diagnooseja on otettu vähitellen käyttöön tarpeen mukaan, ja niiden kirjaamisohjeita on matkan varrella päivitetty.
Uusien diagnoosien kirjaamisessa on etenkin alkuvaiheessa voinut olla epäselvyyttä. On mahdollista, että vaikka potilaan oirekuva olisi sopinut myös COVID-19-infektioon tai pitkäkestoiseen COVID-19-tautiin, sairauspäivärahaa varten laadittu lääkärintodistus on kirjoitettu jollakin muulla diagnoosilla. Näin on voinut olla etenkin silloin, kun uusia diagnooseja ja kirjaamiskäytäntöjä on terveydenhuollossa vasta oltu vakiinnuttamassa.
Esimerkiksi pitkäkestoiselle COVID-19-taudille saatiin WHO:n määritelmä vasta vuoden 2021 lopulla. Potilaan oireilua ei ole terveydenhuollossa aina välttämättä tunnistettu pitkäkestoiseksi COVID-19-taudiksi. Kelan sairauspäivärahan maksu- tai ratkaisutietojen perusteella emme kuitenkaan pääse sen jäljille, kuinka monella esimerkiksi hengityselinten sairauksien tai neurologisten oireiden perusteella sairauspäivärahaa saaneilla oireiden juurisyy onkin todellisuudessa saattanut olla pitkäkestoinen COVID-19.
Lisäksi terveydenhuollon kuormittuneisuus epidemian aikana on voinut johtaa siihen, etteivät kaikki ole päässeet vastaanotoille. Osa on voinut myös itse jättää hakeutumatta hoitoon eivätkä siksi ole saaneet työkyvyttömyyttä osoittavia lääkärinlausuntoja. Koronatestauksen ruuhkautuminen on voinut johtaa myös siihen, ettei tartuntatautipäivärahan maksamiseen tarvittavia karanteenimääräyksiä ole aina saatu.
Pitkäkestoinen COVID-19 saattaa näkyä Kelan sairauspäivärahatilastoissa voimakkaammin vasta viiveellä, kun diagnosointikäytännöt vakiintuvat ja kun tautitapaukset muutoinkin edelleen yleistyvät. Työkyvyttömyyseläkehakemuksissakin diagnoosi voi alkaa näkyä myöhemmin. Kelaan on tullut vasta yksittäisiä työkyvyttömyyseläkehakemuksia, joissa yhtenä myötävaikuttavana sairautena on pitkäkestoinen COVID-19.
Parhaillaan vallitseva omikron-variantti sekä tulevat variantit saattavat vaikuttaa myös pitkäkestoisen COVID-19-taudin ilmaantuvuuteen tavoilla, joita ei vielä osata ennustaa. Toistaiseksi pitkäkestoinen COVID-19 -diagnoosi ei kuitenkaan ole merkittävä sairauspäivärahakausia aiheuttava sairaus.
Jenni Blomgren
Tutkimuspäällikkö, Kela
@JenniBlomgren
Janne Leinonen
Johtava ylilääkäri, Kela
@DrLeinonen
Ismo Hiljanen
Erikoissuunnittelija, Kela
Lue lisää:
Parkkila, Seppo (2021): Pitkäkestoinen COVID-19. Duodecim 2021; 137(5):457-463.
STM:n nimittämä asiantuntijaryhmä (2022): Pitkäkestoinen COVID-19 – STM:n nimittämän asiantuntijaryhmän konsensuslausuma 31.12.2021.
WHO (2021): A clinical case definition of post COVID-19 condition by a Delphi consensus, 6 October 2021.
