Työkyvyttömyys- tai työttömyysetuuksia ja perustoimeentulotukea saavista työikäisistä valtaosa käyttää saman vuoden aikana myös erilaisia sote-palveluita. Käytetty palveluvalikoima riippuu vahvasti siitä, mitä etuutta henkilö saa. Koko väestön tapaan lähes kaikki käyttävät terveyspalveluita, mutta erityisesti toimeentulotuen saajat, kuntoutustuen saajat ja perusturvaa saavat työttömät ovat varsin usein myös sosiaali- ja työllisyyspalveluiden piirissä.
Yksi sosiaaliturvaa uudistavan komitean pohdinnassa olevista haasteista on palveluiden ja etuuksien yhteensovittaminen. Yhteensovittamisella komitea tarkoittaa muun muassa sitä, että erilaisten palveluiden olisi etuusjaksojen aikana saumattomasti tuettava ihmisiä ja autettava heitä kohti myönteisiä elämänmuutoksia, esimerkiksi työllistymistä tai työkyvyn palautumista. Toisaalta etuuksilla voidaan turvata toimeentulo tarvittaviin palveluihin osallistumisen aikana.
Vaikka palvelut ja etuudet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, yleistettävää tietoa niiden yhtäaikaisesta käytöstä on niukasti. Erilaisia palveluita ja etuuksia järjestävien tahojen tiedot ovat hajaantuneet eri tietojärjestelmiin. Eri toimijat eivät saa toisiltaan kattavaa tietoa siitä, mitä eri palveluita ja etuuksia asiakkaalla on ollut, eikä palveluiden ja etuuksien käyttöä myöskään tilastoida ristiin.
Oulu-tutkimusaineistolla tietoa eri etuuksien saajien sote-palveluiden käytöstä
Etuuksien ja palveluiden ristiinkäyttöä voidaan tarkastella Oulun väestön kattavalla tutkimusaineistollamme, johon olemme yhdistäneet laajasti tietoja sosiaaliturvan rahaetuuksien käytöstä sekä eri sektoreiden järjestämistä terveyspalveluista, julkisista sosiaalipalveluista sekä TE-toimistojen työllistymistä edistävistä palveluista. Aineistoa on kuvattu tarkemmin työpaperissa.
Aiemmassa blogikirjoituksessa tarkastelimme Oulun asukkaiden palveluiden ja etuuksien käyttöä ikäryhmittäin vuonna 2018. Havaitsimme, että eri ikäryhmissä valtaosa käyttää jotakin sosiaaliturvan rahaetuutta tai palvelua kalenterivuoden aikana.
Tässä blogissa esitämme tuloksia terveys-, sosiaali- ja työllisyyspalveluiden käytöstä työkyvyttömyys- ja työttömyysetuuksia saaneilla sekä perustoimeentulotuen saajakotitalouksissa asuneilla henkilöillä.
Työkyvyttömyysetuuksista tarkastelemme sairauspäivärahaa, kuntoutusrahaa, kuntoutustukea (määräaikainen työkyvyttömyyseläke) ja toistaiseksi voimassa olevaa työkyvyttömyyseläkettä saaneita. Työttömät erittelemme ansiopäivärahaa, peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea saaneisiin. Sosiaaliturvaa uudistava komitea on nostanut usein esiin palveluiden ja etuuksien yhteensovittamisen ongelmia erityisesti näissä etuudensaajaryhmissä.
Tarkastelut on rajattu työikäiseen aikuisväestöön (18–64-vuotiaat). Yksinkertaisuuden vuoksi olemme määritelleet henkilön etuuden tai palvelun saajaksi, jos hän on saanut ko. etuutta tai palvelua vähintään kerran jossain vaiheessa vuoden 2018 aikana.
Etuudensaajat käyttävät terveyspalveluiden rinnalla usein sosiaali- ja työllisyyspalveluita
Kuviossa 1 tarkastellaan terveys-, sosiaali- ja työllisyyspalveluiden ristiinkäyttöä eri etuuksia saaneilla sekä vertailutiedoksi kaikilla työikäisillä yhteensä. Eri etuusryhmien koot näkyvät alempaa kuviosta 2.
Samoin terveys-, sosiaali- ja työllisyyspalveluiden kokonaisuuksiin sisältyvät palvelut näkyvät tarkemmalla tasolla kuviosta 2. Esimerkiksi työllisyyspalveluiden asiakkaiksi olemme lukeneet vain TE-palveluiden työllistymistä edistävien palvelujen eli tuetun työllistämisen palvelulinjan ja TYPin (työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu) asiakkaat sekä työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin osallistuneet.
Kuvio 1.
Kaikista työikäisistä oululaisista yhdeksän kymmenestä käytti vuoden aikana vähintään jotakin terveyspalvelua. Erilaisia työkyvyttömyysetuuksia saaneista lähes kaikki olivat saman kalenterivuoden aikana saaneet terveyspalveluita, mikä on luonnollista johtuen työkyvyttömyysetuuksien terveysperusteisesta luonteesta.
Työttömyysetuuksia saaneilla ja toimeentulotukea saaneilla terveyspalveluiden käyttö oli koko työikäisen väestön tasolla. Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että työttömyyteen liittyy usein terveysongelmia. Siten se, etteivät työttömät kuitenkaan käytä enempää terveyspalveluita kuin väestö keskimäärin, voi kertoa osin palvelutarpeen tyydyttymättömyydestä. Todellista palvelutarvetta ei tässä rekisteritarkastelussa kuitenkaan voida huomioida.
Vaikka tässä tarkasteltujen etuuksien saajilla terveyspalveluiden käyttö ei juuri poikennut koko väestön tasosta, yhdistyi se kuitenkin koko väestöä selvästi yleisemmin muiden palvelujen käyttöön. Sosiaali- ja/tai työllisyyspalveluiden käyttö terveyspalveluiden lisäksi oli koko väestössä verrattain harvinaista, mutta varsin yleistä työkyvyttömyys- ja työttömyysetuuksia sekä toimeentulotukea saaneilla.
Mitä pidemmällä työkyvyttömyysprosessissa oltiin, sitä useammin käytettiin terveyspalveluiden lisäksi myös sosiaalipalveluita ja/tai työllisyyspalveluita. Sairauspäivärahaetuuksia saaneista neljä viidestä käytti saman vuoden aikana vain terveyspalveluita. Sen sijaan esimerkiksi kuntoutustukea saaneet olivat varsin usein työllisyyspalveluiden piirissä (yhteensä lähes 40 % kuntoutustukea saaneista oli saman kalenterivuoden aikana ollut myös TE-toimistojen työllistymistä edistävien palveluiden asiakkaita). Myös kuntoutusrahaa saaneet olivat usein työllisyyspalveluiden piirissä. Pysyvää työkyvyttömyyseläkettä saaneista sen sijaan varsin moni (33 %) käytti sosiaalipalveluita.
Työttömyysetuuksia saaneilla terveyspalveluihin yhdistyi monesti TE-toimistojen työllistymistä edistävien palveluiden asiakkuus – erityisen usein työmarkkinatukea saaneilla. Tämäkään ei ole yllätys, sillä tarkastelemamme työllisyyspalvelut on suunnattu pääasiallisesti työttömille. Kaikkien työttömyysturvaa saavien täytyy ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon, mutta iso osa heistä hakee töitä omaehtoisesti ilman palveluiden tukea. Tarkastelemiamme työllisyyspalveluita käytti 58 % työmarkkinatukea saaneista, 34 % peruspäivärahaa saaneista ja 28 % ansiopäivärahaa saaneista.
Perustoimeentulotuen saajakotitalouksissa asuneiden palveluidenkäyttöprofiili oli hyvin samankaltainen kuin työmarkkinatukea saaneilla. Perustoimeentulotukea saaneet olivat kuitenkin vielä useammin sosiaalipalveluiden asiakkaita ja käyttivät useammin myös kaikkia kolmea palvelutyyppiä. Työmarkkinatukea ja perustoimeentulotukea saaneet ovatkin tarkastelussa pitkälti päällekkäinen asiakasjoukko – työmarkkinatukea saaneista 41 % oli saman kalenterivuoden aikana saanut myös perustoimeentulotukea.
Kiinnostavaa on erityisesti terveys-, sosiaali- ja työllisyyspalveluiden rinnakkaiskäyttö saman vuoden aikana. Kaikkien kolmen palvelutyypin käyttäjiä oli eniten perustoimeentulotukea saaneissa (18 %) mutta myös työmarkkinatukea saaneissa (14 %) ja kuntoutustukea saaneissa (12 %).
Eri etuuksien saajat käyttävät eri palveluita
Kuviossa 2 näytetään tarkemmalla palvelutyyppierittelyllä erilaisia terveys-, sosiaali- ja työllisyyspalveluita saaneiden osuudet eri etuudensaajilla sekä vertailutietona koko väestössä. Kuvion valikosta voi valita tarkempaan tarkasteluun haluamansa etuudensaajaryhmän. Tietojen perusteella saadaan edellä esitettyä tarkempi kuva siitä, kuinka suurta osaa eri etuuksien saajista erityyppiset palvelut ja muut etuudet koskettavat.
Kuvio 2.
Myös tarkemmalla palvelukokonaisuuserittelyllä havaitaan, että työkyvyttömyysetuuksien saajilla erilaisten terveyspalveluiden käyttö oli yleistä. Työttömyysetuuksien saajiin ja koko työikäiseen väestöön verrattuna heillä oli erityisen usein esimerkiksi erikoissairaanhoidon ajanvarauskäyntejä, vuodeosastohoitoa ja päiväkirurgiaa, Kelan kuntoutusta sekä sairausvakuutuksen lääkekorvauksia.
Erityisesti työmarkkinatuen saajilla ja perustoimeentulotuen saajilla esiin nousevat vahvasti myös sosiaalihuollon palvelut, jotka sisältävät myös kuntouttavan työtoiminnan, sekä tuetun työllistymisen palvelut tai TYPin asiakkuudet ja työllistämistoimenpiteet. Toisaalta myös kuntoutustuen saajilla sosiaalihuollon palvelut ja tuettu työllistäminen olivat verrattain yleisiä. Lisäksi huomiota herättää se, että kuntoutustukea saaneista yli puolet oli kunnan mielenterveys- tai päihdepalvelun asiakkaita.
Kiinnostavaa tietoa sosiaaliturvajärjestelmän kehittäjille on myös se, että perustoimeentulotuen saajista lähes 30 prosenttia käytti vuonna 2018 sosiaalihuollon palveluita. Valtaosa perustoimeentulotuen saajista ei siis tarvitse tai koe tarvitsevansa sosiaalihuollon palveluita, vaikka myös perustoimeentulotuki oli vuoden 2016 loppuun asti muun toimeentulotuen tavoin kuntien sosiaalihuollon vastuulla. Kuitenkin yli neljäsosa työikäisistä perustoimeentulotuen saajista on siis edelleen myös sosiaalipalveluiden asiakkaina, vaikka he saavatkin perustoimeentulotuen Kelasta.
Palveluiden kenttä on moninainen – etuudensaajia tulee ohjata oikea-aikaisesti heitä tukevien palveluiden piiriin
Etuus- ja palvelujärjestelmän yhteensovittamisen tueksi on tärkeää tietää, millaisia palveluita ja palvelukokonaisuuksia eri etuudensaajat ylipäätään käyttävät. Oulua koskevan tutkimusaineistomme mukaan työkyvyttömyys- ja työttömyysetuuksien saajista suurin osa oli kalenterivuoden aikana vähintään terveyspalveluiden piirissä. Etenkin työkyvyttömyysprosessissa pidemmällä olleista sekä työmarkkinatukea saaneista ja perustoimeentulotukea saaneista varsin suuri osa oli myös kunnan sosiaalipalveluiden ja/tai TE-toimistojen työllistymistä edistävien palveluiden piirissä.
Täysin palveluiden katveessa oleminen oli kaikissa tarkastelluissa ryhmissä melko harvinaista, eli eri etuudensaajaryhmillä oli ollut ainakin joitakin palveluita tukenaan. Terveyspalvelut näyttivät tarkastelun mukaan olevan lähes aina ikään kuin muiden palveluiden perustana: vain harvoin eri etuudensaajaryhmissä käytettiin ainoastaan sosiaalipalveluita ja/tai työllisyyspalveluita ilman samalle vuodelle ajoittuvaa terveyspalveluiden käyttöä.
Erilaisia palveluita ja etuuksia samalla kertaa tarkasteltaessa hahmottuu, miten monipolvinen palveluiden ja etuuksien kenttä on. Palveluita tarvitsevien asiakkaiden saumattomaksi auttamiseksi on pidettävä huolta siitä, että eri palveluita ja etuuksia järjestävien ja tuottavien tahojen tavoitteet ja odotukset asiakasta kohtaan ovat linjassa keskenään. Kaikkien palveluiden tulisi esimerkiksi vetää samaan suuntaan ja tukea asiakkaan työllistymiskykyä ja työllistymistä, jos se on asiakkaan elämäntilanteessa ensisijaisena tavoitteena.
Eri palveluiden järjestäjien yhteistyön tarve korostuu etenkin niillä, jotka käyttävät sekä terveys-, sosiaali- että työllisyyspalveluita. Asiakkaiden voi olla vaikeaa itse toimia palvelupakettinsa koordinoijana, etenkin haavoittuvassa elämäntilanteessa ollessaan.
Palvelu- ja etuusviidakossa toimimisen ratkaisuksi ehdotetaan usein asiakasvastaava-toimintaa (ns. case manager), jossa yksi asiantuntija olisi vastuussa asiakkaan koko prosessista ja ohjaisi kulloinkin ajankohtaisten palveluiden ja etuuksien piiriin. Esimerkiksi kuntien sosiaalityöntekijöillä tätä roolia jo onkin. Haasteena tässä on se, että myös palveluiden ja etuuskentän asiantuntijoille järjestelmämme kokonaisuus on vaikea ymmärtää ja hallita, ja yli organisaatiorajojen toimivan case manager -järjestelmän pystyttäminen vaatisi paljon resursseja ja kouluttamista sekä organisaatiorajat ylittäviä yhteistyöverkostoja.
Toisaalta jos eri järjestelmät saataisiin paremmin integroitua toisiinsa, olisi koko järjestelmä helpommin haltuun otettavissa niin asiakkaiden kuin palveluiden järjestäjien asiantuntijoiden näkökulmista. Tulevaisuuden sote-keskuksissa tavoitellaankin julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden entistä parempaa integraatiota. Sujuvaa palveluohjausta ja koordinointia tarvittaisiin kuitenkin yli kaikkien palveluiden, riippumatta siitä, mikä taho niitä järjestää.
Poikkileikkaustarkastelumme eivät kerro sitä, missä määrin palveluita tarvitsevat ovat jääneet palveluiden katveeseen. Tarkastelut eivät myöskään kerro, ovatko käytetyt palvelut olleet palveluiden ja etuuksien yhteensovittamisen näkökulmasta oikea-aikaisia ja onnistuneet esimerkiksi tukemaan etuuksia saavia asiakkaita työllistymisessä.
Väestöryhmien poikkileikkaustilanteiden tarkastelun lisäksi onkin tärkeää selvittää erilaisia palvelu- ja etuuspolkuja. Tutkimushankkeessamme olemmekin parhaillaan selvittämässä tarkemmilla erittelyillä muun muassa sairauspäivärahaa saavien terveys- ja sosiaalipalveluita, työttömien palvelupolkuja ja toimeentulotukea saavien palveluita.
Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @JenniBlomgren
Sauli Jäppinen
data scientist, Kela
Twitter: @SauliJappinen
Tuija Korpela
tutkija, Kela
Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
Twitter: @perhonir
Hanna Rinne
tutkija, Kela
Twitter: @Hanna_Rinne
sähköpostit: etunimi.sukunimi@kela.fi
Oulun aineistoa hyödyntävässä tutkimushankkeessa julkaistua
Blomgren Jenni, Jäppinen Sauli (2020): Sosiaali- ja terveyspalveluiden ja etuuksien käyttö Oulussa 2013–2018. Tutkimushankkeen aineiston yleiskuvaus. Työpapereita 154. Helsinki: Kelan tutkimus, 2020.
Blomgren Jenni, Jäppinen Sauli (2021): Lähes kaikki käyttävät sote-palveluita tai etuuksia kalenterivuoden aikana. Kelan Tutkimusblogi 3.6.2021.
Nurminen Mikko, Blomgren Jenni, Mikkola Hennamari (2021): Hammaslääkärissä käydään joko julkisella tai yksityisellä sektorilla – harvoin molemmilla. Kelan Tutkimusblogi 17.3.2021.
Nurminen Mikko, Blomgren Jenni, Mikkola Hennamari (2021): Socioeconomic differences in utilization of public and private dental care in Finland: register-based evidence on a population aged 25 and over. PLoS ONE 16(8): e0255126.
Perhoniemi Riku, Blomgren Jenni (2021): Frequent attenders of three outpatient health care schemes in Finland: characteristics and association with long-term sickness absences, 2016–2018. BMC Public Health 2021; 21: 870.
Perhoniemi Riku, Blomgren Jenni (2021): Avosairaanhoidon suurkäyttäjät sitovat kapasiteettia kaikilla palvelusektoreilla. Kelan Tutkimusblogi 12.5.2021.
Rinne Hanna, Blomgren Jenni (2020): Kuntoutukseen osallistuminen ja eri osajärjestelmien ristikkäiskäyttö – rekisteritarkastelu Oulun väestössä vuonna 2018. Kuntoutus 2020; 43(4): 6–20.
Rinne Hanna, Blomgren Jenni (2020): Lähes viidennes väestöstä osallistuu kuntoutukseen. Kelan Tutkimusblogi 9.12.2020.
Kommentit