Nuoren kuntoutusrahalta siirrytään aiempaa harvemmin työkyvyttömyyseläkkeelle

Nuoren kuntoutusrahan saajamäärien kasvua on lisännyt vuoden 2014 ammatillisen kuntoutuksen lainmuutos, jonka myötä myöntöedellytyksiin lisättiin opiskelukyvyn heikkeneminen sekä kokonaistilanteen huomioiminen. Aiempiin vuosiin verrattuna nuoren kuntoutusrahalta siirrytään nykyään harvemmin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tässä kirjoituksessa tuomme esille tuoreempaan aineistoon perustuen tietoja eri toimeentuloturvaetuuksien saamisen yleisyydestä ja sairausryhmittäisistä eroista nuoren kuntoutusrahan päättymisen jälkeen. Nuoren kuntoutusrahasta säädettiin kuntoutusrahalakiin vuonna 1999 (HE 87/1998). Tavoitteena oli parantaa osatyökykyisten nuorten mahdollisuutta opiskeluun ja työllistymiseen työkyvyttömyyseläkkeen sijaan. Tarkoituksena on varmistaa nuoren ammatillisen kuntoutumisen käynnistyminen ja toteutuminen.

Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan 16–19-vuotiaille, joiden työ- tai opiskelukyky on olennaisesti heikentynyt ja joilla on tarve tehostetulle kuntoutukselle eli erityisille tukitoimille. Lisäksi nuorella on kotikunnassa laadittu henkilökohtainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma, jonka ajalta etuutta voi saada.

Nuoren kuntoutusrahaa maksetaan opiskelun tai muun työelämään tähtäävän kuntoutuksen ajalta. Etuutta maksetaan sen kuukauden loppuun, kun nuori täyttää 20 vuotta tai mikäli kuntoutus on vielä meneillään, nuoren kuntoutusrahaa voidaan maksaa henkilökohtaisen suunnitelman loppuun asti.

Nuoren kuntoutusrahan käyttö kasvoi 2000-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen saajien osuus pieneni hetken, mutta tämän jälkeen nuoren kuntoutusrahan saajamäärät ovat kasvaneet vuosittain. Kasvua on lisännyt vuoden 2014 ammatillisen kuntoutuksen lainmuutos (HE 128/2013). Lieventyneiden myöntämisedellytysten johdosta yhä useammalla osatyökykyisellä nuorella on ollut mahdollisuus saada nuoren kuntoutusrahaa.

Ennen lainmuutosta Kelan ammatillisessa kuntoutuksessa ja nuoren kuntoutusrahassa edellytettiin, että sairaus, vika tai vamma aiheutti työkyvyttömyyden uhkaa tai työkyky ja ansiomahdollisuudet olivat olennaisesti heikentyneet.

Nuorilla ei kuitenkaan tavallisesti ole aiempaa työkokemusta, jonka perusteella työkyvyttömyyden uhkaa voitaisiin arvioida, mikä vaikeutti etenkin nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen ja nuoren kuntoutusrahan saajiksi. Vuoden 2014 lakimuutoksen myötä työkyvyttömyyden uhka -kriteeri poistui ja etuuksien kuntoutuksen myöntöedellytyksiin lisättiin opiskelukyvyn heikkeneminen sekä kokonaistilanteen huomioiminen.

Vuonna 2011 julkaistu viiden vuoden seurantatutkimus selvitti nuoren kuntoutusrahalta muille etuuksille siirtymistä. Vuonna 2005 nuoren kuntoutusrahan päättäneistä 52 % siirtyi etuuden päättymisen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle, 43 % sai työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa, 30 % sairauspäivärahaa, 52 % toimeentulotukea ja 24 % opintotukea. Tutkimus osoitti myös sairausryhmittäisiä eroja siinä, mille toimeentuloturvaetuudelle nuoret olivat siirtyneet.

Nuoren kuntoutusrahaa saadaan yhä useammin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella

Vuoden 2018 aikana nuoren kuntoutusrahan päättäneille (N=2 523) poimittiin tiedot maksetuista Kelan toimeentuloturvaetuuksista vuosilta 2018–2020. Tarkasteltavia etuuksia olivat alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet (kuntoutustuki eli määräaikainen työkyvyttömyyseläke ja työkyvyttömyyseläke), sairauspäiväraha, työmarkkinatuki ja peruspäiväraha, opintotuki, mahdolliset muut alkaneet kuntoutusrahat sekä perustoimeentulotuki. Työllistyneiden nuorten määrää ei selvitetty.

Taulukossa 1 on kuvattu aineiston rakenne sukupuolen, iän ja sairausryhmän mukaan. Vuonna 2018 nuoren kuntoutusrahan päättäneistä valtaosalla nuoren kuntoutusrahan perusteena ollut pääsairausdiagnoosi kuuluimielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöiden ryhmään (87,4%). Seuraavaksi yleisimmät sairauspääryhmät olivat synnynnäiset epämuodostumat ja kromosomipoikkeavuudet sekä hermoston sairaudet.

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden ryhmässä yleisimpiä diagnooseja olivat psyykkisen kehityksen häiriöt (F80–F89), joiden osuus oli 28,7 % kaikista diagnooseista. Oppimiskyvyn häiriöiden perusteella (F81) nuoren kuntoutusrahaa oli saanut 8,9 %. Mielialahäiriöiden ryhmässä merkittävimmät diagnoosit olivat masennustilat (F32–F33), joiden osuus oli 13,1 % kaikista diagnooseista. Lapsuus- ja nuoruusiässä alkavista käytös- ja tunnehäiriöistä hyperkineettisten häiriöiden, kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöiden (ADHD), osuus oli 9 % kaikista diagnooseista.

Synnynnäisten epämuodostumien ja kromosomipoikkeavuuksien sairauspääryhmässä yleisin diagnoosi oli Downin oireyhtymä. Hermoston sairauksissa yleisimpiä sairausdiagnooseja olivat CP-oireyhtymä sekä epilepsia. Muiden sairauksien osalta yleisimpiä diagnooseja olivat korvan sairaudet sekä niveltulehdukset.

Taulukko 1. Nuoren kuntoutusrahan vuonna 2018 päättäneet sukupuolen, iän ja sairausryhmän mukaan, % (n)

*Osuus kaikista nuoren kuntoutusrahan vuonna 2018 päättäneistä

Huomionarvoista on, että aiempaan verrattuna yhä useammalla nuoren kuntoutusrahan sairausperusteena on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ja mm. näihin kuuluvat psyykkisen kehityksen häiriöt ja taas harvemmalla synnynnäiset epämuodostumat ja kromosomipoikkeavuudet ja hermoston sairaudet.

Vuoden 2011 tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin vuonna 2005 nuoren kuntoutusrahan päättäneitä, mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden osuus oli 65,1 %, synnynnäisten epämuodostumien ja kromosomipoikkeavuuksien 12,4 % ja hermoston sairauksien 9,0 %.

Nuoren kuntoutusrahalta siirrytään aiempaa harvemmin työkyvyttömyyseläkkeelle

Kuviossa 1 esitetään vuonna 2018 nuoren kuntoutusrahan päättäneiden toimeentuloturvaetuuksien saaminen vuosien 2018–2020 aikana.

Seuranta-aikana 26,8 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeen saajaksi. Perustoimeentulotukea sai yli puolet, 51,9 %, nuorista. Työttömyysetuutta sai 44,2 %, opintotukea 25,1 %, sairauspäivärahaa 26,5 % ja muuta kuntoutusrahaa 20,1 %.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen nuoren kuntoutusrahan päätyttyä on siis vähentynyt merkittävästi, kun tuloksia verrataan vuonna 2011 julkaistuun seurantatutkimukseen – vuonna 2005 nuoren kuntoutusrahan päättäneistä 41,2 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeen saajaksi jo samana tai seuraavana vuonna etuuden päättymisen jälkeen.

Kuvio 1. Toimeentuloturvaetuuksien saaminen nuoren kuntoutusrahan päättymisen jälkeen vuosina 2018–2020.

Sairausryhmien välillä on havaittavissa eroja eri etuuksien saamisessa

Taulukossa 2 esitetään seuranta-aikana toimeentuloturvaetuuksia saaneiden osuudet eri sairauspääryhmissä. Kuviossa 2 on kuvattu tarkemmin seuranta-aikana työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden ja perustoimeentulotukea saaneiden osuudet sairausryhmittäin.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen oli yleisintä synnynnäisten epämuodostumien ja kromosomipoikkeavuuksien sairauspääryhmässä. Heistä yli puolet (51,2 %) siirtyi seuranta-aikana työkyvyttömyyseläkkeelle. Myös mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin kuuluvien skitsofrenioiden ja älyllisen kehitysvammaisuuden perusteella nuoren kuntoutusrahaa saaneista yli puolet siirtyivät työkyvyttömyyseläkkeelle.

Perustoimeentulotuen saajissa erottui etenkin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella nuoren kuntoutusrahaa saaneet, joista 55,4 % sai seuranta-aikana perustoimeentulotukea. Kaikkein yleisintä perustoimeentulotuen saaminen oli, jos perusteena nuoren kuntoutusrahalle olivat mielialahäiriöt (69,9 %), joihin kuuluvat myös masennustilat (F32–F33). Perustoimeentulotuen saaminen oli yleistä myös niillä, joiden nuoren kuntoutusrahan perusteena olivat neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt (69 %), lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt (65,6 %) ja skitsofreniat (64,4 %). Psyykkisen kehityksen häiriöiden perusteella nuoren kuntoutusrahaa saaneista perustoimeentulotukea sai vajaa 50 %. Oppimiskyvyn häiriöiden (F81) perusteella nuoren kuntoutusrahaa saaneista 56,9 % sai perustoimeentulotukea.

Työttömyysetuuksien saamisessa ei ollut merkittäviä eroja eri sairauspääryhmien välillä. Ainoastaan synnynnäisten epämuodostumien ja kromosomipoikkeavuuksien sairauspääryhmässä työttömyysetuuksien saaminen oli hieman harvinaisempaa kuin muissa sairausryhmissä.

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella nuoren kuntoutusrahaa saaneista 27,6 % sai seuranta-aikana sairauspäivärahaa. Seuraavaksi yleisintä sairauspäivärahan saaminen oli ryhmässä ”Muut sairaudet”. Harvinaisinta sairauspäivärahan saaminen oli, jos perusteena nuoren kuntoutusrahalle olivat synnynnäiset epämuodostumat ja kromosomipoikkeavuudet tai hermoston sairaudet.

Opintotuen saaminen oli yleisintä nuorilla, joilla nuoren kuntoutusrahan perusteena olivat muut kuin kolmeen yleisimpään sairausryhmään kuuluvat sairaudet. Heistä 29,7 % sai opintotukea. Opintotukea sai 25,3 % nuoren kuntoutusrahaa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella saaneista, 21,4 % hermoston sairauksien perusteella nuoren kuntoutusrahaa saaneista ja 15,1 % synnynnäisten epämuodostumien ja kromosomipoikkeavuuksien perusteella nuoren kuntoutusrahaa saaneista.

Taulukko 2. Toimeentuloturvaetuuksien saaminen nuoren kuntoutusrahan päättymisen jälkeen vuosina 2018–2020 sukupuolen ja sairauspääryhmän mukaan, % (n)

Kuvio 2. Nuoren kuntoutusrahan vuonna 2018 päättäneiden siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeen tai perustoimeentulotuen saajaksi vuosina 2018–2020 sairausryhmittäin.

Nuoren kuntoutusrahan tavoitteet näyttävät nykyään toteutuvan paremmin kuin aikaisemmin – yhä useampi nuori jatkaa opiskelua ja pyrkii työmarkkinoille

Vuoden 2014 lakimuutoksen myötä oppimiskyvyn heikkenemisen ja kokonaistilanteen huomiointi kuntoutusrahan myöntökriteereissä on vaikuttanut nuoren kuntoutusrahan saajamääriin ja nuoren kuntoutusrahan perusteena oleviin diagnooseihin.

Etenkin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella myönnettävien nuoren kuntoutusrahojen osuus on kasvanut, mikä on mahdollisesti vaikuttanut nuoren kuntoutusrahan jälkeisen perustoimeentulotuen saannin kasvuun, vähentänyt työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja lisännyt opintotuen saamista.

Aiempi tutkimus perustui aineistoon nuoren kuntoutusrahan vuonna 2005 päättäneistä ja perusteena nuoren kuntoutusrahalle oli useammin diagnoosit, jotka todennäköisemmin johtivat pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen, kuten synnynnäinen epämuodostuma tai kromosomipoikkeavuus.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on edelleen yleistä, jos nuoren kuntoutusrahan perusteena ovat tietyt sairausdiagnoosit, kuten synnynnäiset epämuodostumat ja kromosomipoikkeavuudet, skitsofreniat tai älyllinen kehitysvammaisuus. Kaikkien nuorten osalta nuoren kuntoutusrahan tarkoitus ammatillisen kuntoutumisen varmistamisesta ja työllistymisen edistämisestä ei välttämättä toteudu. Kouluttautuminen voidaan kuitenkin nähdä merkityksellisenä ja arvokkaana, vaikka nuoren kuntoutusrahan saaminen ei johtaisikaan ansiotyöhön pääsemiseen.

Perustoimeentulotuen saaminen on yleistynyt nuoren kuntoutusrahan päättäneillä nuorilla, ja vuosien 2018–2020 aikana yli puolet nuoren kuntoutusrahaa saaneista nuorista sai perustoimeentulotukea. Perustoimeentulotuen kasvua selittää nuoren kuntoutusrahan perusteena olevien diagnoosien muutoksen lisäksi myös havaittavissa oleva laajempi ilmiö; perustoimeentulotuen tarve painottuu nuoriin ikäluokkiin ja erityisesti 18–24-vuotiaat ovat yliedustettuina perustoimeentulotuen saajissa.

Lue lisää:

Koskenvuo, Hytti & Autti-Rämö. Seurantatutkimus nuorten kuntoutusrahasta ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä. Kuntoutus 3/2011. https://yhteisomedia.fi/files/attachments/kuntoutus-lehden_artikkelit/2011/koskenvuo-ym-katsaus.pdf

Anni Haavisto
Tutkimusharjoittelija, Kela
Twitter: @AnniMHaavisto

Karoliina Koskenvuo
Tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @KaroliinaKosken

Joonas Laihanen
Data scientist, Kela

Marjut Hevosmaa
Erikoissuunnittelija, Kela
Twitter: @HevosmaaMarjut

Jenni Leväniemi
Suunnittelija, Kela
Twitter: @jenskamari

Laura Myllylä
Juristi, Kela
Twitter: @LauraMyllyl