Kun elämä kilpistyi kotiin, nuoret jäivät yksin 

Keräsimme keväällä 2020 nuorten kirjoituksia korona-arjesta. Moni murehti, että elämän siirtymävaiheisiin liittyvät riitit jäivät väliin tai laimentuivat Teams-istunnoiksi. Vaikutukset heijastunevat pitkälle nuorten elämään.

“Olisin tahtonut kokea kevään lämpöisimmän päivän, viimeisen työntäyteisen koulupäivän, viimeisen lintsatun ulkovälitunnin ja viimeisen kevätjuhlan.”

(Nuori, 15 vuotta)

Penkkarit, päättärit, valmistujaiset, rippileirit ja ensimmäiset kesätyöt. Monet nuorten tapahtumat ja juhlat on koronapandemian vuoksi jouduttu perumaan, siirtämään tai järjestämään poikkeusmenoin jo yli vuoden ajan. Nuoruus on elämänvaiheena erityinen. Siihen tiivistyy monia tapahtumia, jotka ovat ainutlaatuisia ja mahdollisia kokea vain kerran elämässä.

Keräsimme Kelan tutkimuksessa keväällä 2020 koronaepidemian ensimmäisen aallon aikana 15-vuotiaiden ja sitä vanhempien nuorten kirjoituksia osana laajempaa koronaan liittyvää tutkimushanketta. Aineiston avulla tutkimme, miten nuoret ovat kokeneet poikkeusajan ja sopeutuneet uuteen korona-arkeen. Esittelemme nyt alustavia havaintoja siitä, miten nuoret ovat kokeneet sosiaalisten suhteiden rajoitukset.

Valmistujaiset ja muut juhlat ovat tärkeitä yhteisöllisiä tapahtumia

Nuoruuteen elämänvaiheena liittyy useita ainutkertaisia siirtymiä, joita kulttuurissa ajan saatossa muotoutuneet seremoniat raamittavat. Korona toi näkyväksi nuoruuden etappeja juhlistavien tapahtumien merkityksen, kun ihmisiä yhteen kokoavia tilaisuuksia ei voitu järjestää:

”Kevätjuhla on myös peruttu ja melkein suututtaa se ajatus, että joudun istumaan luokkani kanssa google Meetissä ja kuunnella opettajani kanssa suvivirttä ladattuna tiedostona.”

(Nuori, 16 vuotta)

”Kevätjuhlaa ei tuu. Tosi outo tapa päättää peruskoulu. Siskolleni asia on vielä isompi, koska se kirjoitti ylioppilaaks ja sillä pitäis olla pääsykokeet. Erään toisella paikkakunnalla asuvan kaverini pitäis päästä ripille kesällä. Mulla ei oo kesätyöpaikkaa.”

(Nuori, 16 vuotta)

Sosiologi Emile Durkheimin (1980) mukaan erilaiset riitit, kuten koulun päättäjäiset ja valmistujaiset, ovat luonteeltaan sosiaalisia. Riittien välityksellä uudistetaan paitsi käsitystä itsestä myös yhteenkuuluvuudesta ja vahvistetaan yksilöiden sosiaalista olemusta. Peruskoulun keväällä 2020 päättänyt nuori kiteyttää riittien yhteisöllisyyden ja sukupolvikokemuksen seuraavasti:

”[– ] jäämme paitsi monien kouluhommien lisäksi kaikista ihanista lopetuksista peruskoulutaipaleellemme, joita olen suunnitellut päässäni koko vuoden. Olen todella tunteellinen ihminen, ja olisin todella tahtonut tehdä tuossa koulussa kaiken vielä viimeisen kerran. Olisin tahtonut kokea kevään lämpöisimmän päivän, viimeisen työntäyteisen koulupäivän, viimeisen lintsatun ulkovälitunnin ja viimeisen kevätjuhlan. Koronakriisi estää noiden muistojen syntymisen jättäen jäljelle vain etänä tapahtuvan palkinnonjaon ja muita pieniä “lohdutuspalkintoja”.”

(Nuori, 15 vuotta)

Päättäjäisten, juhlien ja muiden ainutkertaisten hetkien lisäksi nuorilta jäi kokematta myös toisenlaisia uusiin alkuihin liittyviä tapahtumia.

Korona-aika heijastuu nuorten tulevaisuuteen

Kirjoituksissa osa nuorista kuvaa arjen tunnelmia ahdistuneiksi ja pelokkaiksi. Toisaalta monet olivat myös toiveikkaita. Aineiston keräyshetkellä valmiuslain mukaiset poikkeusolot olivat päättymässä ja koronaepidemian uskottiin hellittävän kesän 2020 tai viimeistään seuraavan syksyn aikana:

”Tuntuu, ettei mikään ole meidän ikäluokalla nyt samanlaista kuin muilla on ollut ja kyllähän se harmittaa. Tuntuu, että eläisi jatkuvassa epätietoudessa, joka on erittäin stressaavaa. Toivoisin vain että tämä kevät ja kesä olisi ohi ja voisimme palata takaisin ”normaaliin”.”

(Nuori, 18 vuotta)

Toisin kuitenkin kävi.

Myös seuraava syksy aloitettiin etäopiskeluna, ja lopulta lähes koko lukuvuosi opiskeltiin enemmän tai vähemmän etänä.

Erityisen haastavassa tilanteessa ovat olleet ne nuoret, jotka siirtyivät uuteen elämänvaiheeseen etänä. Monet aloittivat peruskoulun tai lukion jälkeiset uudet opinnot etäopiskeluna. Monia tuttavuuksia ja sosiaalisia suhteita on vielä vuoden opiskelun jälkeenkin solmimatta.

Sama näyttää toistuvan: osa opiskelijoista aloittaa tai jatkaa opintoja etänä myös tänä syksynä.

Opiskelun alkuun liittyy paitsi opintoja myös uusien sosiaalisten suhteiden ja verkostojen luomista. Etäopiskelu ei tue vanhojen tuttavuuksien ylläpitoa, saati sitten uusien ystävyyssuhteiden solmimista. Osa nuorista on kokenut opiskelun yksinäiseksi:

”Koen koronatilanteen välillä todella ahdistavana. Pahimmalta on tuntunut yksinäisyys, virusta en ole niin paljon pelännyt kuin yksin jäämistä. Välillä on paljon tekemistä ja tuntuu että minulta odotetaan hyvin paljon vaikka tekisi mieli vain jäädä sänkyyn […] Tilanteen tuomia ikäviä asioita: opiskelu tuo ehkä suurempaa stressiä ja pelottaa menestyminen vaikka työmäärä on ollut yhtä suuri kuin ennenkin. Muutkin lukiokaverini ovat stressaantuneita ja huomaa kireyttä, pari riitaa on syntynyt ja se on ahdistanut ja harmittanut suuresti”

(Nuori, 17 vuotta)

Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia nuoria kannateltava

Opiskeluaikojen verkostoilla ja kesä- ja osa-aikatöillä voi olla suuri merkitys myöhemmin työuralla. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan koronakriisi on nostanut nuorisotyöttömyyttä, mikä on kohdistunut erityisesti nuoriin naisiin. Tutkimuksen mukaan valtaosa työnsä menettäneistä nuorista naisista on siirtynyt opiskelijoiksi. Etäopinnot eivät tue nuorten osallisuutta samalla tavalla kuin lähiopetuksen tarjoamat sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet.

Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksen mukaan osa nuorista uskoo koronalla olevan pitkäaikaisia vaikutuksia heidän tulevaisuuteensa. Myös kirjoitusaineistossamme nuoret ilmaisivat tulevaisuuteen kohdistuvia huoliaan jo keväällä 2020:

”Tulevaisuuden näen hyvin epävakaana ja turvattomana. Haluaisin uskoa, että elämä jatkuu entisenä normaalina. Olen huolissani opiskelun jälkeen saatavista työpaikoista sekä rahatilanteesta.”

(Nuori, 17 vuotta)

Koronavuoden jälkeen niin instituutioiden kuin lähiverkostojenkin on entistä ponnekkaammin tuettava ja kannateltava nuoria. On tärkeää, että koronavuoden jälkeen nuoret otetaan huomioon niin työvoimapalveluissa, Kelan toiminnassa kuin nuorten harrastuksissa ja muissa vapaa-ajan toiminnoissa.

Pidämme tärkeänä, että nuorten hyvinvointia seurataan ja tuetaan riittävin resurssein. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne nuoret, jotka ovat uusien alkujen edessä.

Kelan tutkimuksessa käynnistetiin keväällä 2020 tutkimushanke Arjen järjestäminen ja toimeentulo koronaepidemian aikana, jossa kerättiin 96 kirjoitusta vanhemmilta ja 348 kirjoitusta 15-vuotiailta ja sitä vanhemmilta nuorilta. Aineistosta on tekeillä useampia tieteellisiä kotimaisia ja kansainvälisiä artikkeleita. Hanke toteutetaan yhteistyössä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kanssa.

Ella Sihvonen
Erikoistutkija, Kela
Twitter: @EllaSihvonen

Miia Saarikallio-Torp
Erikoistutkija, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

Lue lisää:

Durkheim, Emile (1980) Uskontoelämän alkeismuodot. Australialainen toteemijärjestelmä. Helsinki: Tammi.

Haikkola, Lotta ja Kauppinen, Eila (2020) Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Poikkeusolot – Nuorten arki koronan keskellä –kirjoitussarja. Näkökulma 66. 15.12.2021.

Honko, Lauri (1976) Riittien luokituksesta. Sananjalka 18(1), 106–123.

Sihvonen, Ella, Saarikallio-Torp, M., Iivonen, Esa (2021). Nuoret ja korona – “Please leave, corona, I want to live my youth”. Kelan Tutkimusblogi 21.1.2021.

Sutela, Hanna (2021) Koronan satoa: nuoret naiset opiskelevat, miehet enemmän työttöminä. Tieto & Trendit blogi. 25.2.2021.