Kelan IKKU-kuntoutus on keino yli 68-vuotiaiden kotona asumisen politiikassa – mutta kuka sitä saa?

Kuntoutus tulee nähdä selkeänä keinona ikääntyneiden kotona asumisen politiikassa. Kela järjestää kuntoutusta yli 68-vuotiaiden omatoimisuuden ja aktiivisuuden lisäämiseksi, mutta hakijoiden määrissä on kuitenkin väestöryhmittäisiä ja alueellisia eroja.

Kotona asuminen sekä sen tukeminen erilaisin palveluin on ikääntymispolitiikan keskeinen tavoite. Konkreettisesti ne näkyvät esimerkiksi laatusuosituksina hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Kuntoutus mainitaan usein keinona edistää ikääntyneiden kotona asumista, ja kotikuntoutuksen edistäminen on nostettu tavoitteena esiin muun muassa kuntoutuksen kokonaisuudistuksessa.

Ikääntyneiden henkilöiden kuntoutusta järjestetään useimmiten kotikuntien perusterveydenhuollossa. Tämän lisäksi ikääntyneet voivat saada kuntoutusta myös erikoissairaanhoidon ja kolmannen sektorin järjestämänä sekä Kelan järjestämänä harkinnanvaraisena kuntoutuksena. Kaikkiaan ikääntyneiden yleistä toimintakykyä tukevaan kuntoutukseen – joka ei liity mihinkään spesifiin sairauteen tai tilaan – on Suomessa vasta melko hiljattain alettu kiinnittää huomiota.

Tässä kirjoituksessa avaamme IKKU-kuntoutukseen hakeneiden sekä myöntävän tai hylkäävän päätöksen saaneiden väestöryhmittäisiä ja alueellisia eroja. Tarkastelemme kuntoutuspäätöksiä vuonna 2018 kaikilla 68–94-vuotiailla, jotka asuivat Suomessa vuoden 2017 lopussa. Vertailuväestönä olivat kaikki Suomessa vuoden 2017 lopussa asuneet 68–94-vuotiaat henkilöt. Tarkastelujakso sijoittuu aikaan ennen vuonna 2020 tapahtuneita muutoksia IKKU-kuntoutuksessa.

Kelan IKKU-kurssi tukee yli 68-vuotiaiden toimintakyvyn ylläpitämistä

Ikääntyneiden ryhmämuotoista kuntoutusta on kehitetty Kelassa 2000-luvun alusta lähtien. Nykyinen IKKU-kurssi on Kelan harkinnanvaraista kuntoutusta, jossa pyritään ylläpitämään asiakkaan omatoimisuutta ja tukemaan arjen toimintojen suorittamista niin, että yksilölliset tarpeet ja tavoitteet huomioidaan. Kohderyhmänä ovat vähintään 68-vuotiaat monisairaat henkilöt, jotka eivät ole työelämässä ja joilla on sairauksista johtuen vaikeuksia kotona selviytymisessä.

IKKU-kuntoutukseen hakeminen perustuu asiakkaan ja lääkärin yhdessä toteamaan kuntoutustarpeeseen. Asiakas hakee kuntoutusta Kelasta ja liittää hakemukseen lääkärin lausunnon. Kurssi toteutuu kahdessa 5 vuorokauden jaksossa ja kurssijakson päättymisen jälkeen omaohjaaja toteuttaa vielä seurannan ottamalla yhteyttä asiakkaaseen 2-4 kertaa puolen vuoden aikana.

IKKU-kuntoutukseen hakemisessa on tapahtunut muutos vuoden 2020 jälkeen. Vuonna 2019 hakeutuminen oli monivaiheisempi. Tuolloin lääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen kuntoutukseen hakeminen piti sisällään lääkärinlausunnon ja Kelan hakemuslomakkeen täytön lisäksi vielä muistitestin. Tämän jälkeen kuntoutusasiakirjat lähetetiin asiakkaan ilmoittamalle ja hakemalle palveluntuottajalle, joka teki esivalinnan.

Vasta näiden vaiheiden jälkeen Kela teki kuntoutuspäätöksen. Myös kurssin sisältö on muuttunut. Aiemmin kurssi kesti pidempään, kaikkiaan 15 vuorokautta.

Naiset hakivat IKKU-kuntoutukseen kaksi kertaa useammin kuin miehet

IKKU-kuntoutukseen haki vuonna 2018 yhteensä 1 234 henkilöä. Saman ikäiseen väestöön suhteutettuna hakeneita oli 13 henkilöä 10 000:ta kohti. Myöntävän päätöksen saaneita koko väestöstä oli 11 henkilöä 10 000:ta kohti. Ikä- ja sukupuolivakioitu hylkäysprosentti oli 20 ja vakioimaton 19.

IKKU-kuntoutukseen hakeneet olivat koko vastaavan ikäistä väestöä useammin naisia ja keski-iältään vanhempia. Naiset hakivat kuntoutukseen kaksi kertaa miehiä useammin. Ikäryhmistä hakeneisuus oli yleisintä 75–89-vuotiailla. Hakeneissa oli myös koko väestöön verrattuna enemmän leskiä ja vähemmän naimisissa olevia. Hakeneisuus vaihteli myös tulojen mukaan: keskimmäisiin tuloneljänneksiin kuuluvat olivat hakijoissa yliedustettuina.

Hylkäysprosentti vaihteli väestöryhmissä jonkin verran. Esimerkiksi 90–94-vuotiailla hylkäysprosentti oli 29 prosenttia kun se 85–89-vuotiailla oli 16 prosenttia. Miesten hakemukset hylättiin naisia useammin, ja naimattomien hakemukset hylättiin muita siviilisäätyjä useammin. Myös alimpaan tuloluokkaan kuuluvat saivat parempituloisia useammin hylkäävän päätöksen.

 

Taulukko 1. IKKU-kuntoutukseen hakeneiden jakauma sekä ikä- ja sukupuolivakioitu hakeneisuus per 10 000 ja hylkyprosentti taustamuuttujien mukaan vuonna 2018.

Kuntoutukseen hakeneiden osuudet olivat suurimmat Itä-Savon ja Kainuun sairaanhoitopiireissä

Sairaanhoitopiirien välillä oli merkittäviä eroja IKKU-kuntoutukseen hakeneiden suhteellisissa osuuksissa. Sairaanhoitopiireistä hakeneisuus oli yleisintä Itä-Savossa ja Kainuussa, missä hakijoita oli yli 40 henkilöä 10 000:ta kohti. Myös Etelä-Pohjanmaalla haettiin kuntoutukseen aktiivisesti (33 per 10 000). Koko maan tasoa yleisempää hakeneisuus oli myös Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Kuntoutusta haettiin vähiten Kanta-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa, missä hakijoiden määrä jäi alle 5 henkilöön 10 000:ta kohti. Koko maan tasoa harvinaisempaa hakeneisuus oli myös Päijät-Hämeessä, HUSin alueella, Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Vaasassa ja Länsi-Pohjassa.

 

Kuvio 1. IKKU-kuntoutukseen hakeneet sairaanhoitopiireittäin vuonna 2018 (ikä- ja sukupuolivakioitu).

IKKU-kuntoutus näyttäisi kohdistuvan ryhmiin, joissa yksin kotona asuminen on yleistä

Ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen on tärkeää poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja inhimillisestäkin näkökulmasta. Yhä useampi ikääntynyt asuu kotona, ja tulevaisuudessa heitä on entistä enemmän. Kuntoutuksella on mahdollista ylläpitää tai edistää kotona asumista tukevaa toimintakykyä.

Huomasimme että vuonna 2018 IKKU-kuntoutukseen hakijat olivat pääsääntöisesti naisia, keskimääräistä vanhempia, leskiä ja keskituloisia. IKKU-kuntoutus näyttäisi siis kohdentuvan niihin ryhmiin, joissa yksin kotona asuminen on yleistä. Ikääntyneet naiset asuvat useammin yksin, muun muassa jäätyään leskeksi. Yksin asuminen on yksi syy pitkäaikaishoitoon siirtymiseen, joten 84–89-vuotiailla on nuorempiin verrattuna suurentunut riski joutua muuttamaan kotoaan. Kuntoutuksen kohdentuminen tälle ikäryhmälle on perusteltua.

Kaikkiaan tulokset osoittavat väestöryhmittäisiä eroja kuntoutukseen hakemisessa. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan anna lisäselitystä sille, miksi hakijoista hylättiin useammin miehiä, kaikista vanhimpia, naimattomia ja matalimpaan tuloryhmään kuuluneita. Näihin on syytä jatkossa kiinnittää huomiota niin, että hakijoille taataan mahdollisuus päästä tarpeenmukaiseen kuntoutukseen iästä, sukupuolesta ja tuloista riippumatta.

Alue-erojen taustalla monia asioita

IKKU-kuntoutukseen hakemisen alueellisten erojen taustalla voi olla monenlaisia asioita, kuten tiedon saanti, palvelujen tarjonta ja alueelliset toimintamallit. Tulosten tarkastelussa tulee huomioida, että IKKU-kuntoutukseen hakemisen prosessi ja kurssin sisältö olivat erilaisia tarkasteluvuonna (2018) kuin nykyään. Tuolloin hakuprosessi näyttäytyi nykyistä epäselvempänä monille asiakkaille ja ammattilaisille, mikä on voinut vaikuttaa kuntoutukseen hakeutumiseen.

Alueellisten erojen taustalla voi olla, että kuntoutustietoa saa ja kokemuksia vaihdetaan vaihtelevasti eri alueilla. Tämä voi johtaa tiedon sattumanvaraisuuteen ja jopa sen puutteeseen joillakin alueilla. Lisäksi hakijamäärät ja palveluntuottajien määrät vaihtelevat alueittain.

Mikäli hakijoita on vähän, kuntoutukseen otetaan mahdollisesti mukaan kaikki hakijat, edellyttäen tietenkin, että he täyttävät kuntoutukseen pääsyn kriteerit. Mikäli hakijoita on erityisen paljon ja kurssit täyttyvät, hakijoita voidaan vaihtelevasti siirtää toisaalle. Hakijoita voidaan siirtää seuraaville IKKU-kursseille, ohjata oman kotikunnan palveluihin tai hakemaan Kelan yksilökuntoutusta.

Joidenkin sairaanhoitopiirien vähäistä hakijoiden määrää voi selittää alueella toimivat omat kotikuntoutusmallit. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä on järjestetty kotikuntoutusta vuonna 2018, jolloin tässä kirjoituksessa esitetyt kuntoutuspäätökset on tehty.

Olennaista kuntoutustarpeen arvioinnissa on yksilöllinen harkinta

Vanhuuden elämänvaiheesta voidaan helposti luoda yksioikoinen mielikuva siitä, että henkilön tulisi pyrkiä tietyllä tavalla toimintakykyiseen ja itsenäiseen elämään. Tosiasiassa henkilön omalla elämänkululla on suuri merkitys siihen, mitä hän haluaa tavoitella ja millaisena hän kokee esimerkiksi oman kuntoutustarpeensa.

Tämä huomioiden on mahdollista pohtia sitä, voiko ikääntyneiden tietynlainen toimintakyvyn tai aktiivisuuden tavoittelu olla kulttuuri- ja myös aluesidonnaista. Onko jossain päin Suomea vahvemmin esillä ajatus yksin pärjäämisestä ja toisaalla tukea haetaan helpommin? Nämä tulkinnat on hyvä huomioida myös kuntoutukseen ohjaamisessa, jotta aidosti mahdollistetaan yli 68-vuotiaiden toimintakyky ja kotona asuminen.

Kuntoutustarpeen arvioinnissa olennaista on asiakkaan kokonaistilanteen arviointi. Yksilöllisiä tekijöitä voi olla muitakin kuin diagnosoidut sairaudet. Ikääntyneillä on monenlaisia tilanteita niin toimintakyvyn, terveydentilan kuin myös kulttuurisen taustan ja elämänhistorian suhteen. Iäkkäät ihmiset ovat moninainen joukko siinä, missä mikä muu tahansa ikäryhmä.

Kuntoutukseen ohjautumisen näkökulmasta tämä voi tarkoittaa sitä, että kaikille yhteisten kriteerien sijaan kuntoutustarpeen arvioinnissa onkin tärkeää painottaa yksilöllistä harkintaa. Yksilöllinen harkinta voi aiheuttaa tahattomia alueellisia eroja, mutta tämä on myös yksilön etu.

Kirjoittajat

Sari Miettinen
projektipäällikkö, Kela
Twitter: @SariMiettinen

Jutta Pulkki
yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
Twitter: @JuttaPulkki

Hanna Rinne
tutkija, Kela
Twitter: @Hanna_Rinne

Pekka Heino
tutkija, Kela
Twitter: @heino_pekka

Leena Poikkeus
suunnittelija, Kela

Lue lisää

Pikkarainen A (2020) Ikääntyneiden aikuisten toimijuus kuntoutuksessa. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71384/978-951-39-8250-8_vaitos18092020.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pikkarainen A, Koivula R (2019) Ikääntyneiden ryhmämuotoinen kuntoutus kuntoutujien, omaisten ja työntekijöiden kuvaamana. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 15, Kela. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/300071