Avosairaanhoidon suurkäyttäjät sitovat kapasiteettia kaikilla palvelusektoreilla

Kelan tuore tutkimus osoittaa, että kaikilla avosairaanhoidon sektoreilla pienelle suurkäyttäjien joukolle kertyy merkittävä osa kaikista palvelukäynneistä. Tällainen suurkäyttäjyys myös ennustaa pitkiä sairauspoissaoloja seuraavina vuosina. Suurkäyttäjyys kertoo ilmiönä haavoittuvasta asiakasryhmästä, mutta on samalla haaste hoitokapasiteetin ja julkisten menojen näkökulmasta.

Terveys- ja sosiaalipalvelujen käyttö jakautuu aikuisväestössä epätasaisesti. Tämä on luonnollista, sillä osalle väestöä krooniset sairaudet ja esimerkiksi korkeampi ikä tuovat runsasta palvelujen tarvetta. Tutkimusten mukaan hyvin pienelle osuudelle terveyspalvelujen asiakkaista kasautuu hyvin suuri määrä käyntejä ja he kerryttävät suuren osuuden palveluiden kustannuksista.

Esimerkiksi Leskelän ja kumppaneiden tutkimuksessa 10 % Oulun asukkaista kerrytti 81 % kunnan sote-kokonaiskustannuksista vuonna 2011. Vastaavasti Rehon ja kumppaneiden tutkimuksessa työterveyshuollon perusterveydenhuollon käynneistä yli kolmannes kohdentui eniten palveluita käyttävälle 10 prosentille.

Julkisten palvelujen suurkäyttäjistä haavoittuvana ryhmänä on keskusteltu jo pitkään. Ongelmalliseksi ilmiön tekee se, etteivät suurkäyttäjät näytä saavan tutkimusten perusteella tarpeisiinsa ratkaisua, vaan suurkäyttäjyys jatkuu vuodesta toiseen ja rasittaa sekä hoitokapasiteettia että julkista taloutta. Ilmiö ei ole ainutkertainen Suomelle, vaan se on todettu lukuisissa tutkimuksissa myös kansainvälisesti.

Miten suurkäyttäjiä tarkasteltiin tuoreessa Kelan tutkimuksessa?

Tuoreessa Kelan tutkimuksessa selvitettiin avosairaanhoidon palvelujen osalta, missä määrin palveluiden käytön kasaantuminen suurkäyttäjille koskee Suomen kaikkia keskeisiä terveydenhuollon sektoreita – julkista terveydenhuoltoa, työterveyshuoltopalveluja sekä asiakkaan pääosin itse kustantamaa yksityistä terveydenhuoltoa. Tutkimuksessa hyödynnettiin vuodelta 2016 Oulun väestöä koskeva rekisteriaineistoa, josta tarkasteluihin poimittiin noin 92 000 25–64-vuotiasta henkilöä.

Tutkimuksessa laskettiin, kuinka monena päivänä työikäiset oululaiset olivat vuonna 2016 käyttäneet eri sektoreiden avosairaanhoitoa (ks. alempaa tarkemmin Näin tutkimus toteutettiin). Suurkäyttäjät määriteltiin kansainvälisessä tutkimuksessa vakiintuneen tavan mukaisesti eniten palveluita käyttäneeksi kymmenykseksi niistä henkilöistä, jotka olivat käyttäneet avosairaanhoidon palveluita vähintään kerran kalenterivuoden aikana.

Kaikilla sektoreilla pienelle osuudelle asiakkaista kasautuu paljon käyntejä

Vaikka suurkäyttäjiä siis oli kaikista palveluita käyttäneistä määritelmän mukaan 10 %, oli osuus koko tutkitusta Oulun väestöstä tätä pienempi, koska osa väestöstä ei käyttänyt vuoden aikana palveluja lainkaan (ks. taulukko).

Kaikkien sektoreiden avosairaanhoidon mukaan lukien 8 %:lle tutkitusta väestöstä kertyi 36 % kaikista palvelukäynneistä. Käytön kasautuminen oli hyvin selkeää julkisessa avosairaanhoidossa − 5 % väestöstä kerrytti 44 % kaikista käynneistä. Myös yksityislääkärikäynneissä kasautuminen oli suurta: vain 2 % väestöstä käytti 37 % palveluista. Vastaavasti 5 % väestöstä vastasi 31 %:sta työterveyshuollon käynneistä. Taulukkoon on koottu tietoja avosairaanhoidon suurkäyttäjistä ja heidän käyntimääristään kaikilla sektoreilla yhteensä sekä palvelusektoreittain.

 

Suurkäyttö yhteydessä myöhempään sairauspäivärahan määrään

Kelan tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten suurkäyttö oli yhteydessä sairauspäivärahapäivien määrään suurkäyttövuonna ja kahtena sitä seuraavana vuotena yhteensä.

Yhteys oli vahvin julkisella sektorilla: julkisen avosairaanhoidon suurkäyttäjillä (vähintään 15 käyntiä vuodessa) oli kolmen vuoden aikana keskimäärin 79 sairauspäivärahapäivää, kun niin sanotuilla julkisen avosairaanhoidon normaalikäyttäjillä (1−14 käyntiä) oli keskimäärin 17 sairauspäivärahapäivää.

Vastaavasti työterveyshuollon suurkäyttäjillä oli keskimäärin 59 sairauspäivärahapäivää (normaalikäyttäjillä 11 päivää) ja yksityislääkäripalvelujen suurkäyttäjillä keskimäärin 37 sairauspäivärahapäivää (normaalikäyttäjillä 18 päivää). Avosairaanhoidon suurkäyttö siis ennusti pitkiä sairauspoissaoloja palvelusektorista riippumatta.

Tulokset pysyivät hyvin samanlaisina, kun analyyseissä huomioitiin tutkittavien demografinen ja sosioekonominen tausta sekä kroonisten sairauksien määrä.

Julkisen avosairaanhoidon suurkäyttö oli yhteydessä etenkin myöhempiin mielenterveysperusteisiin sairauspäivärahoihin, ja työterveyshuollon suurkäyttö vastaavasti etenkin tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuviin sairauspäivärahoihin.

Vähentääkö sote-uudistus suurkäyttäjien palvelutarpeita?

Suurkäyttäjyys kertoo ennen kaikkea kyseisten asiakkaiden suurista palvelutarpeista. Aiempi tutkimus on osoittanut, että suurkäyttäjillä on usein monisairastavuuden ja keskimääräistä matalamman sosioekonomisen aseman lisäksi diagnosoimattomia oireita, sosiaalisia ongelmia, terveydentilaan liittyvää ahdistusta sekä kasaantuneita kielteisiä elämäntapahtumia. Tutkimuksemme osoitti, että suurkäyttäjyys ennustaa myös kasvanutta työkyvyttömyysriskiä, joka ilmenee sairauspäivärahapäivien suurena määränä. Kaikkiaan suurkäyttäjien palvelukäyttö muodostaa suuren osan eri sektoreiden palveluiden kustannuksista.

Mahdollisia kehityssuuntia tällaisen laajan palvelutarpeen ja jatkuvan suurkäytön ehkäisemiseksi jatkossa ovat muun muassa asiakasvastaavatoiminta ja omalääkärimallin tapainen keskittäminen eri palvelusektoreilla sekä asiakkaan terveystietoa ja/tai palveluiden käyttöä kokoava tietokanta. Viimeisestä ovat esimerkkinä edelleen kehittyvät Kanta-palvelut.

Rakenteilla olevan sote-uudistuksen yhtenä tarkoituksena on keskittää palveluja siten, että monia erilaisia terveys- ja sosiaalipalveluja tarvitsevat asiakkaat saisivat niitä koordinoidusti samalta taholta. Uudella toimintatavalla pystytään toivottavasti pienentämään palveluiden viivästymisen tai saamatta jäämisen riskiä ja tehostamaan palveluita. Tämä voi helpottaa paljon palveluita tarvitsevien tilannetta, jos sairauksien ja vaivojen hoidosta selviää vähemmillä terveyspalvelukäynneillä, eivätkä terveydelliset tai sosiaaliset ongelmat pitkity. Tämä myös säästää palveluiden järjestämisestä koituvia kustannuksia. Suurkäyttäjyyden seuraaminen tulevina vuosina voi näyttää, päästäänkö tavoitteisiin.

Näin tutkimus toteutettiin

Tutkimuksessa avoterveyshuollon palveluja vuodelta 2016 tarkasteltiin seuraavien aineistojen kautta: Oulun kaupungin kunnalliset palvelut, HILMO- ja Avo-HILMO-rekisterit (THL), neljän suuren työterveyspalvelujen tarjoajan rekisterit (Terveystalo, Mehiläinen, Attendo ja Työterveys Virta) sekä Kelan korvausrekisteri yksityisistä lääkärikäynneistä.

Palvelut sisälsivät sekä perusterveydenhoitoa että erikoissairaanhoitoa. Avoterveydenhuollon käynteihin laskettiin kaikki potilaan kannalta aktiiviset käynnit sisältäen fyysiset käynnit, virtuaaliset vastaanotot ja puhelinvastaanotot. Käyntejä mitattiin käyntipäivien määrinä eri sektoreilla, sillä kaikista aineistoista ei pystytty luotettavasti erittelemään, oliko saman päivän aikana ollut yksi vai useita käyntejä samalla palveluntuottajalla.

Sairauspäivärahapäivät laskettiin yhteen vuosilta 2016–2018.

Taustatekijöinä tutkittiin sukupuolta, ikää, ammattiasemaa, koulutustasoa ja kroonisten sairauksien määrää (lääkkeiden erityiskorvattavuuden kautta).

Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
Twitter: @perhonir

Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @JenniBlomgren

Lue lisää

Perhoniemi Riku & Blomgren Jenni: Frequent attenders of three outpatient health care schemes in Finland: Characteristics and association with long-term sickness absences, 2016-2018. BMC Public Health 2021 Saatavilla: https://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12889-021-10866-x