Vuosien 2014–2020 aikana uusien tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävien lääkkeiden käyttö on yleistynyt ja lääkeryhmän kustannukset ovat kasvaneet. Insuliinien kustannukset ovat samaan aikaan laskeneet.
Tässä kirjoituksessa tarkastelemme sekä tyypin 2 diabeteslääkkeiden että insuliinien lääkekustannusten ja käyttäjämäärien kehitystä vuosina 2014–2020 Kelan lääketilastoihin perustuen. Tänä aikana erityiskorvattavaksi on tullut uusia diabeteksen hoidossa käytettäviä lääkkeitä. Tarkastelujaksolla oli myös useita muutoksia ja tapahtumia, jotka ovat voineet vaikuttaa diabeteslääkkeiden käyttöön ja siten niiden lääkekustannuksiin.
Vuonna 2016 otettiin käyttöön kaikkia korvattavia lääkkeitä koskeva 50 euron alkuomavastuu ja vuoden 2017 alussa tyypin 2 diabeteslääkkeiden korvaustasoa alennettiin ylemmästä 100 %:n korvausluokasta alempaan 65 %:n korvausluokkaan. Insuliinien korvaustasoon ei tarkastelujaksolla ole tehty muutoksia, vaan insuliinit korvataan 100 %:n erityiskorvausluokassa. Myös koronapandemian on huomattu vaikuttavan lääkeostokäyttäytymiseen (Heino ym. 2020; Kari ym. 2020; Kari 2021).
Tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannukset kasvoivat ja insuliinien laskivat
Vuosina 2014–2020 tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannukset ovat kasvaneet tasaisesti. Sekä lääkkeenkäyttäjien omavastuuosuuden että sairausvakuutuksen maksuosuuden sisältävät kustannukset kasvoivat tarkastelujaksolla 62,7 miljoonaa euroa (Kuvio 1).
Insuliinien kustannuksen sen sijaan ovat laskeneet 15,6 miljoonaa euroa tuona aikana. Molemmissa lääkeryhmissä muutos on ollut samansuuntainen myös lääkettä ostanutta kohden laskettuna: keskimääräinen lääkekustannus lääkettä ostanutta kohden kasvoi tarkastelujaksolla tyypin 2 diabeteslääkkeissä 124 euroa ja laski insuliineissa 184 euroa. (Kuvio 2.) Lääkettä ostanutta kohden lasketut kustannukset ovat kasvaneet tyypin 2 diabeteslääkkeissä erityisesti vuodesta 2018 alkaen. Insuliineissa lasku on jatkunut vuodesta 2016 lähtien.
Molemmissa tarkastelluissa lääkeryhmissä kustannusten kehitys on jatkunut vuoden 2017 jälkeen samansuuntaisena kuin jo aiemmin. Insuliinien kustannusten alentumista selittää biosimilaarien käytön yleistyminen, sekä osin mahdollisesti myös insuliinien käytön korvaantuminen uudemmilla tyypin 2 diabeteslääkkeillä tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannuskehitys on jatkunut vastaavana jo 2000-luvun alusta lähtien.
Kuvio 1. Insuliinien ja tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannusten kehitys (käyvin hinnoin, sisältää lääkkeenkäyttäjien ja sairausvakuutuksen maksuosuuden) (miljoonaa euroa)
Kuvio 2. Keskimääräinen kustannus (käyvin hinnoin) lääkettä ostanutta kohden vuodessa
Käyttäjämäärän ja korvausosuuden kehitys
Tarkastelujaksolla tyypin 2 diabeteslääkkeiden ostajamäärä on kasvanut tasaisesti noin 10 000 henkilöllä vuosittain. Vuonna 2020 näitä lääkkeitä osti noin 351 000 henkilöä. Insuliinien ostajamäärä kasvoi vuosina 2014–2019 noin 2000 henkilöllä vuosittain, mutta vuonna 2020 ostajamäärä kasvoi vain noin 140 henkilöllä ollen noin 129 300.
Vuosina 2014–2015 tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannuksista maksettiin keskimäärin 92 % lääkekorvauksina. Alkuomavastuun käytön ottamisen jälkeen vuonna 2016 korvausosuus oli 90 %. Korvausjärjestelmän muutoksen jälkeen vuonna 2017 korvausten osuus oli 67 % ja vuonna 2020 korvausosuus on kasvanut 69 %:iin.
Insuliineissa keskimääräinen korvausosuus oli 98 % vuosina 2014–2015, vuodesta 2016 lähtien se on ollut noin 95–96 %.
Uusimpien tyypin 2 diabeteslääkkeiden osuus kustannuksista kasvanut merkittävästi
Tyypin 2 diabeteksen Käypä hoito -suosituksen (2020) mukaan tyypin 2 diabeteksen hoidossa elintapamuutosten jälkeen ensisijainen suositeltu lääke on metformiini. Jos metformiinilääkitys ei yksin riitä, sen rinnalle suositellaan valittavan toinen lääkeaine. Valintaa eri lääkeryhmien välillä ohjaavat potilaan yksilölliset ominaisuudet, esimerkiksi muut sairaudet ja ikä.
Metformiinin lääkekustannukset ovat olleet koko tarkastelujakson noin 20 miljoonaa euroa vuodessa, mutta niiden osuus kokonaislääkekustannuksista on jaksolla laskenut hieman, 20 %:sta 13 %:iin. Vuosina 2014–2020 metformiinin rinnalla käytettävien lääkkeiden osuudet kokonaiskustannuksista ovat kuitenkin muuttuneet.
Tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävistä uusista lääkkeistä GLP-1-analogit tulivat erityiskorvattaviksi vuonna 2013 ja SGLT-2-estäjät vuonna 2016. Tämä näkyy valmisteiden käytön merkittävänä yleistymisenä ja kustannusten vahvana kasvuna (Kuvio 3). SGLT-2-estäjien ja GLP-1-analogien yhteenlasketut kustannukset olivat vuonna 2020 jo lähes puolet (49 %; 79 M€) tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannuksista, kun vielä vuonna 2014 niiden osuus oli 13 % (13 M€).
Vastaavasti vuonna 2011 erityiskorvattaviksi tulleiden gliptiinien osuus kustannuksista on pienentynyt, vuonna 2014 niiden osuus oli 44 % (43 M€) mutta vuonna 2020 enää 25 % (40 M€). Myös useimmiten metformiinia ja gliptiiniä sisältävien yhdistelmävalmisteiden kustannukset ovat olleet vuosittain noin 20 miljoonaa euroa, mutta niiden osuus kustannuksista on tarkastelujaksolla laskenut 20 %:sta 12 %:iin. Muutokset heijastelevat siirtymää uusiin lääkehoitoihin. SGLT2-estäjien ja GLP-1-analogien käyttöönottoa tukevat niiden kliiniset hyödyt, verensokerin hallinnan lisäksi mm. painon hallinnassa sekä sydän- ja verisuonisairauksien hallinnassa (Laine ja Eriksson 2020; Niskanen ja Laine 2020)
Insuliineissa vastaava siirtymä lääkeryhmien välillä tapahtui tätä tarkastelujaksoa aikaisemmin, sillä ylipitkävaikutteisten insuliinien käyttö yleistyi ja vastaavasti pitkävaikutteisten insuliinien käyttö vähentyi 2010-luvun taitteessa (Aaltonen ja Saastamoinen 2013; Soppi ym. 2018). Tällä tarkastelujaksolla ylipitkävaikutteisten insuliinien kustannukset olivat tarkastelujaksolla joka vuosi noin 70 % insuliinien kokonaiskustannuksista ja niiden kustannukset ovat laskeneet noin 75 miljoonasta eurosta 64 miljoonaan euroon.
Kuvio 3. Tyypin 2 diabeteslääkkeiden lääkekustannukset (käyvin hinnoin) lääkeryhmittäin vuosina 2014–2020 (suluissa Anatomis-terapeuttis-kemiallinen, ATC-ryhmä)
Kuvio 4. Insuliinien lääkekustannukset (käyvin hinnoin) lääkeryhmittäin vuosina 2014–2020 (suluissa Anatomis-terapeuttis-kemiallinen, ATC-ryhmä)
Koronapandemia ei näyttäisi vaikuttaneen merkittävästi diabeteslääkkeiden kustannuskehitykseen
Koronapandemia lisäsi maaliskuussa 2020 lääkkeiden hamstraamista mutta lääkeostot tasautuivat seuraavina kuukausina.
Kelan lääkeostotilastoja viikkotasolla tarkastelevan lääkesovelluksen avulla voidaan tarkastella lääkeryhmien ja yksittäisten lääkkeiden kustannusten ja käyttäjämäärän kehittymistä.
Vuoden 2020 aikana molempien diabeteslääkeryhmien ostoissa voitiin havaita viikkotasolla ostomäärän lisääntymistä edelliseen vuoteen verrattuna samoihin aikoihin kuin muissakin lääkeryhmissä. Sen sijaan tarkasteltaessa insuliinien ja tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannusten kehitystä vuositasolla, ei vuonna 2020 voida tilastojen perusteella havaita merkittävää muutosta aiempien vuosien kehitykseen. Vuoden 2020 alkupuolella havaitut muutokset ostokäyttäytymisessä vaikuttavat tasoittuvan koko vuotta tarkasteltaessa. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, koska kyse on säännöllisesti käytettävistä elintärkeistä lääkkeistä.
Sen sijaan esimerkiksi hengitystieinfektioiden hoitoon käytettyjen antibioottien käyttö laski merkittävästi vuonna 2020 ja niiden kustannukset laskivat 9 miljoonaa euroa. Näyttääkin siltä, että korona-aika vaikutti eri tavalla säännöllisesti käytettävien kuin akuutisti käytettävien lääkkeiden kustannusten kehitykseen (Heino ym. 2020; Kari ym. 2020). Toisaalta myös säännöllisesti käytettävien lääkkeiden ostomäärät lisääntyivät alkuvuodesta 2020 ja myös näiden lääkkeiden lyhyemmän aikavälin kulutustrendien seuranta on tärkeää.
Terhi Kurko
erikoistutkija, Kela
Twitter: @kurkota
Hanna Rättö
tutkija, Kela
Twitter: @hanna_ratto
Lue lisää:
Aaltonen K, Saastamoinen LK. Pitkävaikutteisten insuliinianalogien ja gliptiinien käyttö yleistyy diabeteksen hoidossa. Sic! Lääketietoa Fimeasta 2013. Osoitteessa https://www.julkari.fi/handle/10024/120668
Heino P, Kainu M, Kari H, Koskinen H, Rättö H, Saastamoinen L. Uusi sovellus lääkekulutuksen seurantaan – lääkkeiden hamstraus suurimmillaan viikolla 12. Kelan tutkimusblogi, 2020. Osoitteessa https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/5254
Kari H, Kainu M, Heino P, Rättö H, Saastamoinen L, Koskinen H. Viikoittainen lääkekulutus palautunut hamstrauksen jälkeen edellisvuoden tasolle. Kelan tutkimusblogi, 2020. Osoitteessa https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/5302
Kari H. Korona-aika romahdutti antibioottien kulutuksen. Haastattelu Etelä-Suomen Sanomissa 23.3.2021. Osoitteessa https://www.ess.fi/uutissuomalainen/4008723
Laine MK, Eriksson JG. GLP-1-reseptoriagonistit. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim; 136 (19): 2153–60, 2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo15815
Lääkesovellus. Haettu osoitteesta https://kelaresearchandanalytics.shinyapps.io/korona_atc_app/
Niskanen L, Laine MK. Tyypin 2 diabeteksen nykyhoito. SLL (35) 75: 1680–1685, 2020. Osoitteessa https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/tyypin-2-diabeteksen-nykyhoito/?public=32a65eae320feca9eec39a44fd8f413a
Soppi A, Heino P, Kurko T, Maljanen T, Saastamoinen L, Aaltonen K. Growth of diabetes drug expenditure decomposed – A nationwide analysis. Health Policy 2018. Osoitteessa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30297302/
Soppi A, Aaltonen K, Saastamoinen L. Diabeteslääkkeiden kustannukset kasvoivat merkittävästi – mistä se johtuu? Kelan tutkimusblogi, 2018, osoitteessa https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/4702
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Tyypin 2 diabetes, Käypä hoito -suositus Julkaistu: 18.05.2020.
Kommentit