Raha- ja digipeliongelmaisten kuntoutus perustuu useimmiten kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan

Raha- ja digipeliongelmista kärsiviä henkilöitä voidaan tukea ja auttaa kuntoutuksen avulla. Kuvaan tässä kirjoituksessa, millaisia interventioita kuntoutuksessa käytetään uusimman tutkimuskirjallisuuden perusteella.

Rahapelien ongelmapelaaminen on sisältynyt Maailman terveysjärjestön ICD-luokitukseen vuodesta 1979 impulssikontrolliin liittyvänä häiriönä (Nower ym. 2020). Vuonna 2018 julkaistussa ICD-11-luokituksessa rahapelien ja digipelien ongelmapelaaminen luokitellaan riippuvuushäiriöiksi toiminnallisina riippuvuuksina (Maailman terveysjärjestö 2018).

Raha- ja digipeliongelmista kärsiviä henkilöitä voidaan tukea ja auttaa kuntoutuksen avulla. Kirjoituksessa kuvaan, millaisia interventioita kuntoutuksessa käytetään uusimman tutkimuskirjallisuuden perusteella.

Kirjoitus perustuu toteuttamaamme kartoittavaan kirjallisuuskatsaukseen (scoping review; Arksey ja O’Malley 2005, Levac ym. 2010) raha- ja digipeliongelmaisten kuntoutuksessa käytetyistä interventioista ja niiden hyödyistä. Kerätyn tiedon avulla on tarkoitus arvioida Kelan mahdollista roolia kuntoutuspalveluiden järjestäjänä raha- ja digipeliongelmaisille tulevaisuudessa.

Tarkastelussa psykososiaaliset ja toiminnalliset interventiot

Kirjallisuuskatsauksessa kartoitimme ammattilaisen tuella toteutettuja psykososiaalisia ja toiminnallisia interventioita, jotka on suunnattu raha- ja digipeliongelmista kärsivien henkilöiden kuntoutukseen. Toiminnalliset interventiot perustuivat esimerkiksi aerobisen liikunnan harjoitteluun. Tutkimusartikkelien julkaisuajankohta oli 2016–2020. Osana kirjallisuuskatsausta myös haastattelimme kahta suomalaisen raha- ja digipeliongelmaisille suunnatun hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmän asiantuntijaa.

Kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan 15 tutkimusartikkelia rahapelaamiseen liittyvillä ja viisi tutkimusartikkelia digipelaamiseen liittyvillä hakusanoilla.

Kirjallisuuskatsauksen ulkopuolelle jäivät esimerkiksi oma-apuohjelmat ja vertaisuuteen perustuvat interventiot, joten kuntoutuksessa voidaan käyttää myös muita interventioita.

Rahapeliongelmaisten kuntoutuksessa on tärkeä ottaa huomioon myös ongelmapelaamiseen usein liittyvät taloudelliset vaikeudet ja velkaongelmat sekä samanaikaisesti esiintyvät muut riippuvuudet ja mielenterveyden ongelmat, joita ei käsitellä tässä kirjoituksessa.

Kuntoutus toteutetaan useimmiten yksilötapaamisina

Tutkimuskirjallisuuden perusteella rahapeliongelmaisten kuntoutus toteutetaan useimmiten yksilötapaamisina terapeutin kanssa kasvotusten. Myös digipeliongelmaisten kuntoutus toteutetaan useimmiten terapeutin kanssa kasvotusten, mutta yhtä usein yksilö- ja ryhmätapaamisina. Digipeliongelmaisten kuntoutuksessa myös kuntoutukseen osallistuvan henkilön perheenjäsenet voivat osallistua kuntoutukseen.

Kuntoutuksessa käytetyt interventiot perustuvat useimmiten kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan.

Rahapeliongelmaisten kuntoutuksessa kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvien interventioiden tavoitteena on useimmiten tukea kuntoutukseen osallistuvaa henkilöä rahapelaamiseen liittyvien virheellisten ajatusten ja uskomusten tunnistamisessa ja haastamisessa.

Kuntoutuksen aikana opetellaan usein myös tunnistamaan pelaamisen laukaisevia tekijöitä, suurentuneen riskin pelitilanteita ja pelaamiseen houkuttelevia ajatuksia ja tunteita. Lisäksi interventiot sisältävät usein menetelmiä, joiden avulla pyritään ehkäisemään pelaamiseen vähentämiseen liittyviä retkahduksia.

Rahapelaamiseen liittyviä virheellisiä ajatuksia ja uskomuksia voidaan haastaa esimerkiksi antamalla tietoa rahapelien voittomahdollisuuksien todennäköisyyksistä ja todennäköisyyden käsitteestä. Tavoitteena voi olla esimerkiksi heikentää pelaajan ydinuskomusta pelaamisen lopputuloksen ennustettavuudesta ja hallittavuudesta (esim. Toneatto 2016).

Menetelmänä voidaan käyttää myös pelaamiseen liitettyjen ulkoisten tekijöiden säätelemistä (ns. ärsykekontrolli). Pelaamiseen liitettyjä ulkoisia tekijöitä, joita opetellaan välttelemään, voivat olla esimerkiksi pelipaikat tai ajan viettäminen muiden rahapelejä pelaavien kanssa.

Rahapeliongelmaisten kuntoutuksessa käytetään myös motivoivaa haastattelua

Rahapeliongelmaisten kuntoutuksessa kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuviin interventioihin on yhdistetty usein myös motivoivaan haastatteluun perustuvia menetelmiä. Kuntoutuksessa on käytetty myös interventioita, jotka perustuvat ainoastaan motivoivaan haastatteluun (esim. Toneatto 2016).

Motivoivan haastattelun tai työotteen tavoitteena on herätellä ja vahvistaa henkilön omaa motivaatiota pelitapojensa muuttamiseen. Henkilön valmiutta muutokseen voidaan vahvistaa esimerkiksi tukemalla häntä pelaamisen jatkamiseen ja vähentämiseen liittyvien vastakkaisten ajatusten ja tunteiden (ns. ambivalenssi) tarkastelemisessa ja ratkaisemisessa. (Myös esim. Miller ja Rollnick 2013.)

Digipeliongelmaisten kuntoutuksessa kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvien interventioiden aikana voidaan pyrkiä myös vahvistamaan henkilön itsetuntemusta tai itsetuntoa sekä hänen ongelmanratkaisu- ja vuorovaikutustaitojaan. Yhteen interventioon sisältyi lisäksi perhesuhteita käsittelevä osio (Torres-Rodriguez ym. 2018).

Kuntoutuksen ajaksi voidaan lopettaa kaikkien digilaitteiden käyttäminen ja etsiä henkilölle pelaamiselle vaihtoehtoisia kiinnostuksen kohteita ja tapoja viettää vapaa-aikaa.

Vähemmän voi olla enemmän rahapeliongelmaisten kuntoutuksessa

Rahapeliongelmaisten kuntoutuksessa käytetään myös yhteen neuvontakertaan perustuvia interventioita. Yksi neuvontakerta voi olla esimerkiksi auttavan puhelimen kautta annettua neuvontaa tai motivoivaan haastatteluun perustuva puhelinsoitto.

Kahdessa tutkimuksessa yhteen neuvontakertaan perustuvilla interventioilla havaittiin samanlaisia rahapelaamisen tai rahapeliongelman oireiden vähentämiseen liittyviä hyötyjä kuin pitkäkestoisemmilla interventioilla (5–6 neuvontakertaa; Abbott ym. 2018, Toneatto 2016). Onkin esitetty näkemys, että vähemmän voi olla enemmän rahapeliongelmaisten kuntoutuksessa (esim. Abbott ym. 2018).

Pitkäkestoisemmat interventiot (esim. viisi neuvontakertaa) havaittiin kuitenkin hyödyllisemmiksi, kun henkilön rahapeliongelma oli vaikeampi tai kun hänellä esiintyi rahapeliongelman kanssa samanaikaisesti ahdistuneisuutta (Abbott ym. 2018).

Rahapeliongelmaisten kuntoutus voidaan toteuttaa myös etänä

Rahapeliongelmaisten kuntoutus voidaan toteuttaa myös etäyhteyksien välityksellä. Neuvontaa voidaan antaa esimerkiksi puhelimitse, sähköpostitse tai verkkoapupalvelun välityksellä.

Rahapeliongelmaan liittyy usein häpeää ja pelkoa leimaantumisesta, mikä usein vaikeuttaa ja viivästyttää avun hakemista ongelmapelaamiseen. Usein pelaaminen pyritään salaamaan läheisiltä ja esimerkiksi kohdatuilta terveydenhuollon ammattilaisilta. Peliongelma pyritäänkin usein ratkaisemaan ensin itse.

On arvioitu, että vain noin 10 prosenttia rahapeliongelmista kärsivistä henkilöistä hakee apua ongelmapelaamiseensa virallisista hoitopalveluista (esim. Slutske 2006).

Ongelmapelaamiseen liittyvän salailun ja häpeän vuoksi verkossa saatavilla olevat oma-apumateriaalit ja etäyhteyksien välityksellä toteutetut interventiot ovat usein ensisijainen tapa hakea apua ongelmapelaamiseen (myös esim. Castrén ym. 2013).

Myös muita menetelmiä tutkitaan

Rahapeliongelmaisten kuntoutuksessa on tutkittu myös esimerkiksi aerobiseen liikuntaharjoitteluun, psykodynaamiseen terapiaan ja funktionaaliseen keho-mieli-terapiaan perustuvien interventioiden hyötyjä.

Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan uusia raha- ja digipeliongelmaisten kuntoutukseen soveltuvia interventioita tutkitaan runsaasti. Uudet, lisää tutkimusta vaativat menetelmät perustuvat tietoisuustaitojen harjoitteluun ja pelaamisen motiivien tarkasteluun.

Muut uudet tutkimuksen kohteena olevat interventiot perustuvat esimerkiksi tiedonkäsittelyn ja tarkkaavuuden vääristymien muokkaamiseen, ehdollistumiseen, työmuistin ja valikoivan toimintayllykkeiden estämisen harjoitteluun sekä aivostimulaatioon.

Anna-Marie Paavonen
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

Lue lisää

Abbott M, Hodgins DC, Bellringer M, Vandal AC, Palmer Du Preez K, Landon J, ym. Brief telephone interventions for problem gambling: a randomized controlled trial. Addiction 2018; 113 (5): 883–895.

Arksey H, O’Malley L. Scoping studies: towards a methodological framework. International Journal of Social Research Methodology 2005; 8 (1): 19–32.

Castrén S, Sjöholm M, Lahti T. Virtuaalituki rahapeliongelmissa: nykytilanne Suomessa ja tulevaisuuden kehityssuunnat. Duodecim 2013; 129: 1773–1777.

Levac D, Colquhoun H, O’Brien KK. Scoping studies: advancing the methodology. Implementation Science 2010; 5 (69). DOI: 10.1186/1748-5908-5-69.

Maailman terveysjärjestö. ICD-11. International Classification of Diseases for Mortality and Morbidity Statistics (11th Revision) (julkaistu vuonna 2018). Saatavissa: <https://icd.who.int/browse11/l-m/en>. Viitattu: 7.12.2020.

Miller WR, Rollnick S. Motivational interviewing. Preparing people for change. (2. painos). New York: Guildford Press, 2013.

Nower L, Mills D, Anthony WL. Gambling disorder. The first behavioral addiction. Julkaisussa: Begun AL, Murray MM, toim. The Routledge Handbook of Social Work and Addictive Behaviors. New York: Routledge, 2020.

Paavonen A-M, Salminen A-L. Raha- ja digipeliongelmaisten kuntoutus. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Helsinki: Kela, Työpapereita 158, 2020.

Slutske WS. Natural recovery and treatment-seeking in pathological gambling: Results of two U.S. national surveys. American Journal of Psychiatry 2006; 163 (2): 297–302.

Toneatto T. Single-session interventions for problem gambling may be as effective as longer treatments: results of a randomized control trial. Addictive Behaviors 2016; 52: 58–65.

Torres-Rodriguez A, Griffiths MD, Carbonell X, Oberst U. Treatment efficacy of a specialized psychotherapy program for internet gaming disorder. Journal of Behavioral Addictions 2018; 7 (4): 939–952.