Suomessa on joukko työttömiä, joiden työkyky ei riitä työllistymiseen. Sosiaaliturvauudistusta valmisteleva komitea on työnsä alkuvaiheissa kiinnittänyt huomiota heidän tilanteeseensa. Mutta keitä nämä työttömät oikeastaan ovat? Ryhmän määrittely vaikuttaa myös ratkaisuehdotuksiin. Sosiaaliturvauudistuksessa pitäisi yksittäisten asiakasryhmien tilanteen lisäksi nähdä kokonaiskuva.
Sosiaaliturvan uudistamiskomitea on vuosille 2020–2027 ajoittuvan toimikautensa ensi vaiheissa kartoittanut nykyjärjestelmän ongelmia, väliinputoamistilanteita ja järjestelmän monimutkaisuutta. Työskentelyn yhtenä kärkenä on ollut ns. tosiasiallisesti työkyvyttömien työttömien tilanteen perkaaminen.
Nämä henkilöt ovat nykyisin työttömyysetuuksien piirissä tai viimesijaisen toimeentulotuen varassa, vaikka ovat tosiasiassa työkyvyttömiä. Erityisesti komitean työ- ja toimintakykyjaosto on saanut yhdeksi tehtäväkseen selvittää, miten heille voitaisiin rakentaa tarkoituksenmukainen etuus- ja palvelujärjestelmä.
Ongelma sinänsä on tunnistettu jo aikaa sitten. Työkyvyttömyyden ja työttömyyden yhteenkietoutumisen problematiikkaa on pohdittu vuosikymmeniä, samoin työllistymisongelmia kokevien henkilöiden paikkaa etuus- ja palvelujärjestelmässä. Sosiaaliturvakomiteassa tämän ryhmän tilanteen ratkomista on monimutkaistanut se, ettei edes tosiasiallisesti työkyvyttömän työttömän määritteleminen ole yksinkertaista.
Moni vuorottelee sairaus- ja työttömyysetuuksien välillä
Keitä sitten ovat tosiasiallisesti työkyvyttömät työttömät? Yhden keskeisen ryhmän muodostavat henkilöt, jotka ovat olleet vuoden enimmäisajan sairauspäivärahalla, sitten hakeneet työkyvyttömyyseläkettä mutta saaneet hylkäävän päätöksen ja tämän jälkeen siirtyneet työttömiksi. Näitä etuuspolkuja on havainnollistettu sosiaaliturvakomiteassa työstetyssä materiaalissa.
Jos työkykyyn nähden sopivaa työtä ei ole hylkäävän eläkepäätöksen jälkeen tarjolla, nykyjärjestelmä turvaa henkilön toimeentulon ensisijaisesti työttömyyspäivärahalla. Sen saaminen puolestaan edellyttää työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumista.
”Tilanne koskee vuosittain arviolta
joitakin tuhansia henkilöitä.”
Ryhmän täsmällistä kokoa on hankala määritellä, mutta eri selvitysten mukaan tilanteen on arvioitu koskevan vuosittain joitakin tuhansia henkilöitä. Esimerkiksi vuoden 2019 tietojen perusteella arvioituna noin 25 000:sta henkilöstä, jotka olivat käyttäneet sairauspäivärahan enimmäisajan, vajaa 5 000 päätyi eläkehylkäyksen jälkeen työttömiksi työnhakijoiksi.
Tässä kuvatussa etuuspolussa henkilön työkyvyttömyyden tosiasiallisuus tulee siis näkyväksi sillä, että hänelle on myönnetty pitkä sairauspäivärahakausi. Sairauspäivärahaoikeutta arvioitaessa käytetään ns. ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmää, jolloin arvioidaan, onko henkilö työkyvytön omaan tavalliseen työhönsä.
Kun tehdään päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä, mukaan tulee kuitenkin yleisen työkyvyttömyyden käsite. Silloin hakijan työkykyä arvioidaan etuuslakien ohjaamana suhteessa kaikkiin työmarkkinoilla oleviin, kohtuudella edellytettäviin työtehtäviin – ei vain suhteessa henkilön omaan tavalliseen työhön.
Toistuva etuuksien hakeminen kuormittaa
Pitkän sairauspäivärahakauden jälkeen hakijan on usein vaikea hyväksyä työkyvyttömyyseläkkeen hylkäävää päätöstä. Hakijan on hankala ymmärtää, miksi häntä pidetään riittävän työkyvyttömänä saamaan sairauspäivärahaa mutta ei saamaan työkyvyttömyyseläkettä. Hylkäysratkaisu tuo näkyväksi sen, että hakijan subjektiivinen kokemus ja sosiaalivakuutusjärjestelmän objektiivisuuteen pyrkivä arvio työkyvyttömyydestä eivät aina kohtaa.
”Tilanne on hankala, jos hakija joutuu
heikentyneillä voimavaroillaan hakemaan
vuoron perään erilaisia etuuksia ja palveluita.”
Kaikkiaan henkilö saattaa pyöriä etuusjärjestelmässä pitkäänkin vuorotellen työttömyysetuuksien, sairauspäivärahan ja eläkehakemusten välillä. Uusi oikeus sairauspäivärahaan voi muodostua saman sairauden perusteella, kun henkilö on ollut yhtäjaksoisesti työkykyinen (eli esimerkiksi työssä tai työnhakijana) 12 kuukauden ajan. Tilanne on hankala, jos hakija joutuu heikentyneillä voimavaroillaan ottamaan selvää monimutkaisesta järjestelmästä ja hakemaan vuoron perään erilaisia etuuksia ja palveluita.
Eläkehylkäyksen saaneista jopa 70 % on seuraavien neljän vuoden aikana työttömänä ja 60 % uudelleen sairauspäivärahalla. Yli 40 %:lle myönnetään lopulta työkyvyttömyyseläke esimerkiksi lisäselvitysten jälkeen tai työkyvyn heikennyttyä edelleen.
Työttömien työkyvyttömyys voi jäädä piiloon
Tosiasiallisesti työkyvyttömien joukosta nousee esiin muitakin ryhmiä kuin sairauspäivärahan ja työttömyyden välillä vuorottelevat.
Yksi osaryhmä ovat pitkäaikaistyöttömät, joiden pääasiallisena toimeentulon lähteenä on jopa vuosikausia työttömyysetuus ja joilla todennäköisesti on terveyteen ja työkykyyn liittyviä ongelmia – mutta jotka eivät hakeudu työkyvyttömyysetuuksien tai terveyspalveluiden piiriin. Näiden henkilöiden terveydellinen työkyvyttömyys voi siten jäädä jopa kokonaan piiloon.
Kuntien velvollisuutena on terveydenhuoltolain mukaan järjestää työttömille terveystarkastuksia. Kuitenkin tiedetään, että ne eivät useinkaan toteudu eivätkä muutoinkaan toimi työttömän työkyvyn tukemisessa ja arvioinnissa. Lisäksi on havaittu, että kaikkein vaikeimmin työllistyvien työttömien ryhmää ei työvoimahallintokaan välttämättä pyri aktivoimaan tai kuntouttamaan kohti työelämää.
Tutkimuksissa onkin paljastunut, että pitkäaikaistyöttömillä on usein havaitsematta jääneitä terveysongelmia – erityisesti mielenterveyden häiriöitä.
Työllistymisen esteenä usein muu kuin terveydellinen työkyvyttömyys
Työkyvyttömyyden käsite on sosiaaliturvaetuuksien näkökulmasta lääketieteellinen, siis nimenomaan terveysvajeiden kautta ymmärrettävä käsite.
Työkyvyttömyys tai työkykyisyys määrittyy siis henkilön terveyden ja toimintakyvyn kautta, mutta samalla myös työn vaatimusten kautta. Esimerkiksi fyysisen toimintakyvyn ongelmista kärsivä voi hyvinkin suoriutua tietokoneella tehtävästä työstä, vaikka ruumiillinen työ ei onnistuisi. Siten saman tasoisella toimintakyvyllä voi olla työkykyinen tiettyihin työtehtäviin mutta työkyvytön toisiin.
”Työkyvyttömyys on sosiaaliturvaetuuksien
näkökulmasta lääketieteellinen käsite.”
Usein etenkin pitkäaikaistyöttömien työllistymisen ongelmat liittyvät etupäässä muuhun kuin heikentyneeseen terveydentilaan. Kyse voi olla matalaksi jääneestä koulutuksesta, työmarkkinoiden kannalta vanhentuneesta tai muutoin riittämättömästä osaamisesta ja pitkän työttömyyden aiheuttamasta syrjäytymisestä ja työelämän käytännöistä vieraantumisesta. Osin kyse voi olla siitä, että asuinseudulla ei ole osaamiselle sopivia työpaikkoja tarjolla.
Samankaltaisia työllistymisen ongelmia nosti esiin myös äskettäin julkaistu OECD:n raportti, joka tarkasteli työllistymisen esteitä Suomessa.
Työtön saattaa siis olla osaamisvajeidensa vuoksi tosiasiallisesti kykenemätön työhön, mutta työllistymisen ensisijaisiksi esteiksi nousevat tällöin muut tekijät kuin terveydelliset syyt. Työllistymisvaikeudet ja toimeentulon epävarmuus voivat kuitenkin kannustaa hakemaan työkyvyttömyysetuuksia silloinkin, kun niiden myöntämiseen ei ole etuuslakien mukaista terveydellistä perustetta.
Tilanteet ovat moninaisia – samoin tarvittavat ratkaisut
Edellä nostimme esiin kaksi eri ryhmää, jotka voidaan määritellä tosiasiallisesti työkyvyttömiksi työttömiksi: sairauspäivärahan ja työttömyysetuuksien välillä vuorottelevat henkilöt sekä pitkäaikaistyöttömät, joiden työkyvyttömyys on jäänyt piiloon. Sosiaaliturvakomiteassa on jo tunnistettu muitakin ryhmiä, joita koskettavat saman tyyppiset väliinputoamisen ongelmat. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi osittaisen työkykynsä takia vajaatyöllistetyt sekä työelämään vasta siirtymässä olevat nuoret, joilla on työkykyongelmia.
Myös sairauspäivärahan ja työttömyysetuuksien välillä vuorottelevat jakaantuvat hyvin erilaisiin osajoukkoihin esimerkiksi aikaisemman työllisyystaustansa perusteella. Vakaan työuran jälkeen työkykynsä menettäneet ovat hyvin erilainen joukko kuin ne, joiden työssäkäynnistä on aikaa tai jotka eivät ole koskaan päässeet kunnolla kiinnittymään työmarkkinoille. Vastaavasti opiskelijoiden tilanne on erilainen kuin muilla.
Erilaiset määrittelyt vaikuttavat myös arvioon ongelman laajuudesta. Määrittelystä myös riippuu, millaisia ongelmia kunkin asiakasjoukon osalta pitäisi ensisijaisesti ratkoa.
Edeltävä elämäntilanne vaikuttaa huomattavasti siihen, miten nykyjärjestelmä tukee työkyvyttömän henkilön työkyvyn palauttamista sairauspäivärahakaudella (ks. sosiaaliturvakomiteassa tuotetut kuvat eri väestöryhmien tilanteesta). Palkansaajalla turvaverkko on kaikkiaan kattavampi kuin työttömällä, ja työnantaja ja työterveyshuolto seuraavat yhteistyössä sairauspoissaolon kestoa. Lisäksi kokoaikatyössä olleilla voi myös olla mahdollisuus palata osa-aikaisesti töihin osasairauspäivärahan turvin.
Työttömillä on vähemmän seurantapisteitä sairauspäivärahakauden aikana. Myöskään osasairauspäivärahaa ei voi käyttää, jos ei ole edeltävää kokoaikaista työsuhdetta.
Työttömien sairauspäivärahakaudet pitkittyvätkin useammin kuin palkansaajien. Sairauspäivärahalle jääneistä työttömistä jopa joka neljännellä täyttyy enimmäisaika eli 300 maksupäivää. Palkansaajista enimmäisaika täyttyy sen sijaan vain noin viidellä prosentilla.
Vankan tietopohjan rakentaminen tärkeää – Kelan asiantuntemus sosiaaliturvakomitean tukena
Toimikauden alkuvaiheessa sosiaaliturvakomitean ja sen taustaryhmien työssä korostuu vahvan tietopohjan rakentaminen. Jotta keskeisimpiä uudistettavia asioita voidaan linjata, tarvitaan laaja kuva koko ilmiökentästä ja toisaalta yksityiskohtainen kuva eri asiakasryhmien etuus- ja palvelupoluista nykyjärjestelmässä. Tietopohjan rakentuminen vaikuttaa suuresti siihen, mitä asioita ja millaisella prosessilla uudistuksessa lähdetään viemään eteenpäin.
Sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuudessa esimerkiksi tosiasiallisesti työkyvyttömät työttömät ovat varsin marginaalinen joukko. Heidän tilanteensa kuitenkin havainnollistaa nykyjärjestelmämme monimutkaisuutta ja syyperusteisuuteen liittyviä väliinputoamistilanteita.
” Helposti päädytään ompelemaan
lisäpaikkoja vanhaan tilkkutäkkiin.”
Kokonaisuudistuksessa pitäisi kuitenkin keskittyä yksittäisten asiakasryhmien sijaan ensisijaisesti suuriin linjoihin, arvovalintoihin ja koko etuus- ja palvelujärjestelmän rakenteeseen. Jos kehittämistyö painottaa liikaa tiettyjen väliinputoajaryhmien tilanteen parantelua, päädytään helposti ompelemaan lisäpaikkoja vanhaan tilkkutäkkiin. Esimerkkejä aiemmasta tilkkutäkkimäisestä paikkailusta ovat pitkäaikaistyöttömien eläketuki ja sairauspäivärahan lisäpäivät.
Vankan tietopohjan rakentaminen edellyttää laajan asiantuntijajoukon yhteistyötä. Arvokasta tietoa järjestelmän toimivuudesta on sekä etuuksien ja palveluiden käyttäjillä että niiden toimeenpanijoilla ja tuottajilla.
Myös Kela on mukana tukemassa sosiaaliturvan uudistamiskomitean työtä ja tuottamassa sen tarvitsemaa tietoa. Useimpien sosiaaliturvaetuuksien toimeenpanijana Kelalla on arvokasta ensi käden tietoa järjestelmän toimivuudesta eri asiakasryhmissä. Kelasta onkin edustus varsinaisessa komiteassa ja sen kaikissa jaostoissa. Lisäksi työtä tukee Kelassa laaja asiantuntijajoukko, joka koostuu muun muassa juristeista, asiantuntijalääkäreistä, suunnittelijoista, etuusasiantuntijoista, matemaatikoista ja tutkijoista.
Myös Kelan Tutkimusblogissa seurataan jatkossakin sosiaaliturvauudistuksen etenemistä!
Jenni Blomgren
Tutkimuspäällikkö, Kelan tutkimusyksikkö
Ismo Hiljanen
Erikoissuunnittelija, Kelan etuuspalvelujen lakiyksikkö
Sosiaaliturvakomitean työ- ja toimintakykyjaoston asiantuntijasihteeri
Kirjoitus aloittaa Tutkimusblogin sosiaaliturvauudistusta käsittelevän blogisarjan.
Lue lisää:
Gould Raija (1985): Työkyvyttömyys – erivapaus työstä vai työttömyydestä? Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1985:1.
Heikkinen Virpi (2016): Pitkäaikaistyötön vai pysyvästi työkyvytön? Tyyppitarinoita 2000-luvun teollisuuskaupungista. Tampere: Tampereen yliopisto.
Karjalainen Vappu, Keskitalo Elsa (toim. 2013): Kaikki työuralle! Työttömien aktiivipolitiikkaa Suomessa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kerätär Raija, Karjalainen Vappu (2010): Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä. Suomen Lääkärilehti 2020; 65(45): 3683–3689.
OECD (2020): Faces of joblessness in Finland. A people-centred perspective on employment barriers and policies.
Perhoniemi Riku, Blomgren Jenni, Laaksonen Mikko (2018): Mitä hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen jälkeen? Työttömyys-, sairauspäiväraha- ja kuntoutusrahaetuudet sekä uudet eläkepäätöksen neljän vuoden seurannassa. Yhteiskuntapolitiikka 2018 ;83(2): 117–131.
Sosiaaliturvakomitean verkkosivut: stm.fi/sosiaaliturvakomitea
Terävä Eeva, Virtanen Petri, Uusikylä Petri, Köppä Lassi (2011): Vaikeasti työllistyvien tilannetta ja palveluita selvittävä tutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 23/2011. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki.
Kommentti kolumniin ”Työtön vai työkyvytön?” 5.11.2020 Kun ihminen on henkisesti ja fyysisesti perusterve, hän tavallisesti mielellään osallistuu yhteiskuntaan työntekijänä, yrittäjänä tai hallintoniekkana. Katsoin eilen televisiosta tieteellisen Prisma-ohjelman, jossa käsiteltiin henkistä tilaa, joka määritetään ns. skitsofreniaksi. Mielestäni tämä nimitys ja määritys johtuu nykyisestä sinänsä ihan hyvästä ja työllistävästä yhteiskuntamallistamme. Nykyistä yhteiskuntamallia voi edelleen kehittää ja siinä voi ja siinä kannattaa ottaa mukaan ja huomioon kaikki yhteiskuntaluokat ja ryhmät. Kirjoissani Kristillinen filosofia (julkaistuna vuosina 2013 – 2019 e-kirjoina) kerron, että ihmisellä on tai saattaa olla niin sanottu henkinen jatkuvuus. Ihmisellä siis tavallisesti on menneisyytensä henkisessä mielessä. Olemme siis osittain niitä samoja ihmisiä, joita maassamme on ollut esimerkiksi noin sata vuotta sitten. Näiden kaikkien ja maahan muutoin tulleiden ihmisten elämästä ja taloudesta on kysymys. Noin sata vuotta sitten oli vaikeata työllistää kansalaisia, koska työpaikkoja ei juuri ollut. Tuolloinkaan ei kuitenkaan kaikki ihmiset olleet työllistettyinä ja ihmiset näkivät jopa nälkää. On mahdollista, että henkisessä mielessä osa ihmisistä on toipilaita raskaasta menneisyydestään ja jopa menneisyyden traumoistaan. Kaikkein vaikein psyykkinen vaiva ja ongelma ihmiselle on talouden puute, velkaisuus, pärjäämättömyys työssä. Suomi hyötyisi eniten myös taloudellisesti, jos tämä artikkelissa mainittu melko pieni määrä ihmisiä saisi pysyvän toimeentulon ilman työvelvoitetta samaan tapaan kuin aikoinaan Kansaneläkelaitoksen avulla toimeentulo saavutettiin iäkkäille ihmisille. Osalla ihmisistä on vaikeuksia työllistyä juuri nyt omien ongelmiensa vuoksi ja kun he voimaantuvat ja vahvistuvat, he voivat työllistyä ja ryhtyä yrittäjiksi myöhemmin. Sellainen on lähes mahdotonta, jos ei eivät saa mahdollisuutta rauhassa kuntoutua. Kuntoutustoimia näille ihmisille voisi myös tarjota samalla kun heillä olisi turvattu toimeentulo, asuminen ja tarpeeksi rahaa elämiseen. Mahdollista voisi olla myös perustulo tai kansalaispalkkakokeilu tai myöntäminen juuri näille ihmisille, jotka sitä nyt tarvitsevat. Osa näistä ihmisistä saattaa olla taitelijatyyppisiä ihmisiä, jotka ovat hyvin lahjakkaita, mutta eivät yleensä voi oman jopa henkisen ominaislaatunsa vuoksi olla työllistettyjä työntekijöitä. Sanotaan nykyään, että työpaikka on osa ihmisen perusturvaa. Perusturvaa tarvitsee jokainen ja näin se olisi järjestettävissä rahalla, toimeentulolla, asumisjärjestelyillä ja kuntoutuksella. Sadan vuoden aikana Suomeen on luotu työmarkkinat, jotka työllistävät hyvin ihmisiä, kaikille yhteiskuntaluokille pitää tarjota hyvät elämisen mahdollisuudet.
Tässä Suomen maassa tulisi ajatella kohderyhmää ; Autistit ja Nepsyt ihan aikuistasollakin jo. Jos kyseessä on esim . kaltaiseni Autisti/Aleksitymia , Adhd (impulsiivinen muoto) aikuinen liitännäisineen ja Sosionomi (AMK)/sosiaalisen kuntoutuksen erityispätevyys jne. sekä kaikki vuosien varrella kerätty kokemus ja tieto kentällä niin voin sanoa että pitkä on Suomen matka Kuntoutus asian kanssa. Ei ole sitä tarvittavaa kuntoutusta. Jos on, se on kallis ja omavastuu tekee siitä saavuttamattoman palvelun koska vammaistuki on liian kankea ja hidas etuus kompensoimaan tätä. Autisti/Adhd ihmiset ovat usein työttöminä, forever, koska yhteiskunta ei halua palkata työhön. Autismisäätiö ja Te-toimisto tekivät projektin, jossa autisteja olisi työelämään tuettu, muttei siihen löytynyt ainuttakaan halukasta työnantajaa/ Tampere . Osa-työkykyisiä taviksiakaan (NT-ihmisiä) työelämä ei halua. No jos minä en ole kykyinen Sosionomiksi toimintakykyprofiilillani, kun en edes kykene lukemaan uutta tietoturva-asetustakaan niin en kykene täyttämään omaa enkä toisten oikeusturvaa. En pääsisi näillä sairauksilla ja vammaisuudella enää koulutukseenkaan tälle alalle, koska terveyskriteerit on kiristetty niin. No samoten kun ei ole sitä työkykyä eikä Kela halua ammatillisesti 5 ammattiinkaan enää kuntouttaa , samoten Verve yhteyshenkilö sanoi, että haeppa eläke itsenäisesti kun ei noilla sairauksilla työelämä vastaanota, kun niitä on sinne liikaa. Ok. No hain eläkkeen ja se tuli Kelasta hylkynä vääristellen ettei ole Aspergeria on vain kuulemma piirteitä vaikka dg. on Aspergerin oireyhtymä/autismisäätiön lääkäri . Tullaan tilanteeseen missä valitin Sosiaaturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan ja he kirjoittivat että työkyky on alentenut sairauksieni takia/ hylkäsivät eläkkeen edelleen ( olikohan sitä autismiosaamista siellämään?) . Nyt valitankin Vakuutusoikeuteen ja toivon Kelan joko myöntävän eläkkeen ja sen kylkeen otan sosiaalisena kuntoutuksena kuntouttavaa työtoimintaa taidepajalla tai sitten tämä yhteiskunta tekee lakipykälät selkokielisiksi ja referoi raamatun pituisen tietoturva- asetuksen selkomuotoon, niin että se on myös minulle saavutettava sekä Kela aloittaa projektin 3 vuodelle jossa saan aikuisena autistina / nepsynä rakentaa näköistäni kuntoutusta ilmaiseksi ja voivat tutkia sitten miten sellainen pidempi kuntoutus mahtaa autistille toimia, jolla on rimpsu kaikkia mahdollisia muitakin sairauksia tai myöntävät eläkkeen, koska täällä suomessa kuntoutuspalvelut on VERVE (ei autismiosaamista) tai APILA joka on reumakuntoutusta ja päivätansseilla ei minun toimintakykyäni palauteta vaikka selkäreumaa ja fibromyalgiaa löytyykin kaiken muun lisäksi. Eli täällä Suomessa vaikka tehdään kaikkia kivoja tutkimuksia työkyvyttömän näkökulmasta ja etuuksien näkökulmasta niin kannattaisi tiedostaa se asia, ettei työelämä meitä sinne halua kun on kuulemma terveitäkin jonoksi asti, sekä kannattaisi ymmärtää sekin asia tteä suomen kuntoutuspalvelut on vielä suhteellisen heikoilla kantimilla suhteessa etuuksien yhteensovittamiseen ja erityisryhmiin katsottuna kuin niin muutoinkin. Tulee ymmärtää että usein Autismiryhmä on syrjäytetty ja työtön sekä täten vähävaraisin ryhmä jolla ei ole rahaa maksella omavastuita kalliisiin terapioihin ja kuntoutuksiin . Omavastuusysteemi vie terapiat ja kuntoutukset saavuttamattomiin, vaikka niiden kuuluisi olla saavutettavia kaikille huolimatta tuloista ja kohderyhmästä. Samoten Suomessa ei ymmärretä ylläpitokuntoutusta esim. meille vammaisryhmän edustajille. Minulla ei työkykyä nykyjärjestelmän työmarkkinoille ole ja sen on lausunut jo Autismisäätiön lääkärikin kuin myös Työkyvyttömyyden arvioinut Tohtoriksi väitellyt työterveyslääkäri jolla urheilumaailmaan myös kontakti/ Medisportista. Jotta itse olen pyytänyt myös vaihtoehdoksi kuntouttavaan työtoimintaan ! D palvelun samon eduin kuten 1 B/ 1 C palveluissakin on mutta se olisi meille autisteille/nepsyille jotka ei työelämään kykene mutta haluaa olla osallisina ja tarvitsee ylläpitokuntoutusta . Tulona työmarkkinatuki. Tällainen palveluiden vähyys ja olemattomuus on aina naurettavaa näin 2020 luvulla sekä yhdenvertaisuutta ei ole lainkaan autisminäkökulmasta sillä kohderyhmälle kuuluu se positiivinen erityiskohtelu yhdenvertaisuuslain mukaan ihan joka putiikissa ja sitä ei saa mikä on väärin. Ehdotan että ammatillisesta tietämyksestäni otetaan koppia sekä siitä että tuskimpa suomessa on näin hyvin koulutettua autisti sosionmiakaan toista. Silloin kun sosiaaliturvauudistusta tehdään tulee ymmärtää myös realiteetit ja faktat eli se ettei meikäläisiä työelämään haluta ja sen on peruste jolle pitää saada rakennettua se eläkevaihtoehto sekä myös tuo vapaaehtoinen kuntouttavan työtoiminnan aikarajaton malli -ylläpitokuntoutus jossa ei ole työelämään tähtäävää ideaa vaan se että on osallinen ja ylläpidetään sitä olemassa olevaa toimintakykyä. Työmarkkinatuki 9e/ kannustin ylläpitokorvaus on huomattavasti mukavampi ja hyödyllisempi vaihtoehto kuin kuntoutusraha joka on sekin liian pieni aikuisilla suhteessa nuoriin ja ammatillisen kuntoutuksen väkeen ( se tulee nostaa samalle tasolle muiden kanssa koska on syrjivä , kaikille tulee olla saman suuruinen kuntoutustuki.)
Mitä sitten tulee tuohon kuntouttavaan työtoimintaan niin siellä olen ajanut Hybridimallin ja se on nyt olemassa olevana Valo-valmennus/taidepajalla ja siitä visivat muutkin sen mallin ottaa käyttöön koko suomessa kaikilla pajoilla. Eli-Lähi ja etä palvelu. Siinä saa asiakas vaikuttaa mitenkä paljon on itselle sopivasti olla yhdessä muiden kanssa fyysisesti samassa tilassa ja paljonko on hyvä tehdä kotoa käsin. Samoten yhdistelmäpajaa eli saa yhdistaa kahtakin pajaa eli olen itse Taidepajalla mutta yhdistän siihen hyvinvointipajaa niin että otan kävely, Yin jooga ja meditaatio harjoituksiakin päiviini mukaan tarpeeni mukaan. Tämä on hyvä malli ja se on muovaltavissa ( mukautus ja räätälöinti) asiakkaan itsensä tarpeisiin. Itse olen myös mukauttanut ja räätälöinyt tehtäviä oman näköisiksi. esim. yhdistämällä 2 päivän tehtävät yhdeksi kun en ole nopea ja tarvitsen aikaa enemmän . Voisimpa sanoa että nyt Valo-Valmennuksen taidepaja on yksilöllinen jossa huomioidaan asiakkaan tarve. Tämän mallin soisin leviävän koko suomeen ajatteluun että kukin tarvitsee omanlaisensa palvelut ja mikä toimii se pidetään ja mahdollistetaan. Aktiivipassin soisin myös kehittyvän tähän kylkeen iin että kuntouttavaan työtoimintaan tulee hyväksyä mukaan vaikka työväenopiston kurssi, Ahjolan kurssi, kaukajärven sauna ja uinti maksu, Rauhaniemen sauna ja uinti, Voisi ottaa mukaan jopa yrittäjätkin eli saisi käyttää aktiivipassiansa vaikka Yin joogaan maksuvälineenä yksityisyrittäjille tai mennä hierontaan jne. Kuntoutuminen on laaja kirjo asioita ja ne tulee mahdollistaa. Kysymykseen jonka olen aiemmin paja ohjaajalta kuullut ; miksi kukaan ei kuntoudu? oli se että ihmeitä ei tapahdu itsestään vaan palvelun tulee venyä niin että se on meille kaikille sopivaa ja se mikä yleensä sopii Autisti sosionomille , tasan varmasti sopii muillekkin. Suomi tarvitsee siis kuntoutuspalveluihinsa aikamoista remonttia.
Mielenkiintoista, että näinkin älykästä tekstiä löytää kela:n sivuilta tiedostettuina asioina.
Asiasta kylläkin tekee mielenkiintoisen se, että asia ei ole edennyt mihinkään, mistä voi päätellä, koska kirjoittaja(t) voivat olla älykkäitä ja joukossa tyhmyys tiivistyy ajatellen eduskunnan, hallituksen päätöksen teko vauhtia tilanteessa, jossa kyseessä mainitut ”työkyvyttömät” ovat jo (itseni mukaan lukien) kuopassa mistä ei enää välttämättä pääse pois. Suomessa kuitenkin työttömyysasteessa, mitä aina yritetään korjata ei tule tapahtumaan muutosta edes tämän päivän ”aktivoinnilla”, joka oli lähemmäs pakotus toimi purkaa väkisin tilannetta, kun tilannetta ratkaiseva toimenpide valtiolta. Itseasiassa kys. toimenpiteellä oli pitkä-aikainen vaikutus, koska nuo ihmiset jotka aktiivimallien alle joutuivat joutuivat edellistä pahemmin rahallisten ongelmien pariin, jonka valtio pisti kunnat maksamaan ns. toimeentulotukena, johon kunnat taas vastasivat palkka- sekä kuntoutustukena. Valitettavasti nuo ihmiset ketkä näihin joutuivat saivat kärsiä sitten asumistukena sekä verollisten tukien muodossa nuo takaisin, jotka kela ystävällisesti perii kyllä takaisin.
Työkyvyttömyys on myös oma käsitteensä. Haluaako tai pystyykö henkilö edes hakemaan työtä maailmassa, jossa joutuu hakemaan elektronisesti, kirjallisesti sekä paikan päällä edes käydäkseen kysymässä saako alipalkattuna tehdä työtä, josta joutuisi vielä kiittämään, että on työssä ja mitä luultavammin alikoulutettuna käteen jää vähemmän, kun tuet Suomessa.
Kysymys kuuluisi olla, minkä mukaan pätevyys luokitellaan?, minkä takia pätevillä ihmisillä ei ole työtä? minkä takia koulutusta pitäisi olla ollenkaan?, mikä tekee koulutetusta ihmisestä pätevän?
Perustaen kysymykset siihen, että työtä et saa, vaikka olisit kuinka ”pätevä” alalla vaan sillä minkälainen koulutus/työkokemus sinulla käsissäsi, vaikka itse työn osaisi tehdä päällään seisoen, 3 promillen humalassa (Useimmiten henkilöt ketä tapaan omalla alallani ketkä eivät ole koulun penkkiä edes nähnyt ovat paljon älykkäämpiä alallaan, kun yksikään koulutettu ja omaavat mielenkiinnon sekä motivaation tehdä jotain luovaa). Mielummin minä (IT-/ATK-alan ihmisenä) teen työtä klo. 03 aamu-yöllä ja kahvi kupin kera ehkä jopa 3 promillen humalassa, kun kuuntelen natisevia häiritseviä työkavereita tai pomoa niskan takana klo. 08 aamulla oli se sitten ”työkyvyttömyyttä”, mutta rakentavaa sellaista vai miten se tavallisimmin työpaikkailmoituksessa meni ”haetaan tiimihenkistä, positiivista ihmistä työhön…. Sinulla on vähintään… 10 seuraavaa kohtaa”. Ei kiitos, minä päätän mitä ohjelmoin, rakennan tai millä sen teen parhaiten toimivaksi ja voin ottaa kyllä mielellään listan ehdotuksia, mitä työn pitäisi sisältää ja miten toimia.
(Itse tulin ratkaisuun IT-/ATK-alalla, etten edes yritä hakea työtä vaan kirjoitan eri ohjelmistoja, verkkosivuja sekä korjailen ilmaiseksi koneita/palvelimia mielummin, kun vaihtoehtona oleva vero, tukien menetys sekä ulosotto, jota ei voi edes maksaa ellei voita lotossa ns. 1 työsopimus paperin palan takia ei vain kannata nostaa itseään ojasta. Ikää on sen verran, että koulutukset voi unohtaa. Mielestäni n. 25 vuotta alalla olleesta ihmisestä olisi muutakin hyötyä, kun istua kotona vaikka vapaa ehtois työnä. ~ajatus tasolla~ Kai se on aivan sama ketä kelankin järjestelmien toimivuuden ja korjaukset tekevät, kunhan kela maksaa koulutetulle ”takuu” ihmiselle palkkaa mielummin, kun työttömälle ketä luultavammin tekisi mielenkiinnostaan asian paremmin jokatapauksessa.)