Miten isät käyttävät isyysvapaata?

Vuoden 2013 perhevapaauudistuksessa toteutettiin useita muutoksia isyysvapaisiin. Isyysvapaan käyttöön lisättiin joustavuutta niin, että isät voivat nyt siirtää isyysvapaan pitämistä aina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta.

 

Yksi keskeisin, vaikkakin pieneltä kuulostava, uudistus oli lisäksi se, että aikaisemmin käytössä ollut termi isäkuukausi poistui käytöstä. Se isyysvapaan osa, jonka isä voi käyttää heti lapsen syntymän jälkeen, sulautettiin osaksi yhteensä 9 viikon mittaista isyysvapaata, josta loput isä voi käyttää vanhempainvapaan päättymisen jälkeen.

Isyysvapaan myöhentämismahdollisuuden ajateltiin helpottavan isien vapaiden käyttöä, kun äiti saattoi jatkaa lapsen hoitamista kotona vanhempainvapaan jälkeen kotihoidon tuella varsin pitkään ilman, että isän vapaa katkaisee äidin hoitojakson. Toisaalta samassa yhteydessä poistettiin myös aiemmin käytössä ollut ehto, jonka mukaan lapsi tuli hoitaa kotona vanhempainvapaan päättymisen ja isyysvapaan alun välisen ajan.

Uudistuksen jälkeen isille on tällä hetkellä tarjolla isyysvapaata yhteensä 9 viikkoa (54 arkipäivää, noin 2,2 kuukautta). Mikäli isä käyttää osan isyysvapaasta heti lapsen syntymän jälkeen (maks. 18 arkipäivää), vähennetään nämä päivät vanhempainvapaan jälkeen pidettävissä olevan isyysvapaan maksimimäärästä.

Tavoitteet poikkeavat

Isyysvapaan tarkastelussa on tärkeää erottaa äidin kanssa yhtä aikaa pidettävä ja vasta vanhempainvapaan jälkeen pidettävä isyysvapaa toisistaan. Näillä isyysvapaan osilla on toisistaan eroavat tavoitteet. Keskeisin ero on siinä, että vanhempainvapaan jälkeen käytettävissä olevan isyysvapaan (ennen 2013 uudistusta isäkuukausi) tavoitteena on tukea isän itsenäistä hoivavastuuta lapsesta.

Vuoden 2013 uudistus vaikuttaa olleen tähänastisista perhevapaisiin toteutetuista uudistuksista tehokkain isien houkuttelemisessa vanhempainvapaiden käyttäjiksi – ainakin, jos tarkastellaan vanhempainvapaan jälkeen käytettävissä olevaa isyysvapaan osuutta.

Isyysvapaan sitä osaa, jonka isä voi pitää vanhempainvapaan jälkeen ja jonka tarkoituksena on ollut kannustaa isiä ottamaan itsenäinen hoivavastuu lapsesta, käyttää nykyään noin 45 % isistä. Osuus on yli nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Toisaalta noin neljännes isistä jättää yhä oikeutensa isyysvapaaseen käyttämättä kokonaan. Vähintään yhden päivän isyysvapaata joko yhtä aikaa äidin kanssa tai vanhempainvapaan jälkeen käyttää isistä noin 76 %.

Vain neljännes käyttää kaikki isyysvapaapäivänsä

Isyysvapaan keston laskutapoja on monia riippuen siitä, mitä isyysvapaan osaa tarkastellaan. Vuoden 2013 uudistuksen jälkeen isyysvapaapäivät sisältävät myös ne päivät, jotka isä on käyttänyt äidin kanssa yhtä aikaa äitiys- ja vanhempainvapaakaudella.

Yhteenlaskettujen päivien maksimimäärä on 54 arkipäivää. Vanhempainvapaan jälkeen pidettävän isyysvapaan päivien maksimimäärä riippuu siitä, miten monta päivää isä käytti äitiys- ja vanhempainvapaan aikana.

Jos tarkastellaan kaikkia isyysvapaapäiviä yhteensä (taulukko 1), ovat isät käyttäneet keskimäärin 33 päivää isyysvapaata. Täysimääräisesti eli kaikki 54 päivää isyysvapaata käytti 26 % vuonna 2016 syntyneiden lasten isistä.

Jos taas tarkastellaan vanhempainvapaan jälkeen pidettävää isyysvapaata, on sen keskimääräinen kesto 31 päivää. 43 % isistä käytti kaikki isälle vanhempainvapaan jälkeen tarjolla olleet isyysvapaapäivät (joiden maksimimäärä riippuu isän äitiys- ja vanhempainvapaan aikana käyttämien päivien määrästä).

Osa isistä hyödyntää isyysvapaan joustoja

Perheet ovat toistuvasti toivoneet erilaisia joustoja vanhempainvapaisiin. Vuonna 2013 toteutetun kyselyn mukaan vajaa puolet isistä oli sitä mieltä, että mahdollisuus myöhentää isyysvapaan aloitusta vaikutti joko jonkin verran tai ratkaisevasti siihen, että isä käytti kiintiövapaansa. (Juutilainen ym. 2016, 23.)

Tuoreen Kelan rekisteriaineistoihin perustuvan tutkimuksen mukaan (Miettinen ja Saarikallio-Torp 2020) noin 40 prosenttia vanhempainvapaan jälkeen isyysvapaata käyttävistä isistä käyttää vapaansa melko pian vanhempainvapaan päättymisen jälkeen ennen lapsen ensimmäistä syntymäpäivää.

Osalle perheistä isyysvapaa tarjoaakin keinon jatkaa lapsen hoitamista kotona ansiosidonnaisen vapaan turvin. Vanhempien kesken vapaasti jaettavan vanhempainvapaan päättyessä lapsi on noin 9–10 kuukauden ikäinen, eivätkä useimmat vanhemmat ole valmiita laittamaan näin pientä lasta kodin ulkopuoliseen hoitoon (ks. Saarikallio-Torp ja Miettinen 2020).

Merkittävä osa isistä on kuitenkin hyödyntänyt isyysvapaan siirtomahdollisuutta (kuvio 1). Noin neljännes niistä isistä, jotka käyttivät vanhempainvapaan jälkeen pidettävää kiintiövapaata, aloittaa vapaansa vasta lapsen ollessa vähintään 1,5-vuotias. Isyysvapaan pitämiseen lisätty joustomahdollisuus on siis palvellut ainakin osaa perheistä.

Onko järjestelmä liian monimutkainen?

Suomalaista perhevapaajärjestelmää on usein pidetty liian kankeana ja monimutkaisena. Tätä on myös pidetty yhtenä syynä sille, miksi isät pitävät vain osan heille kiintiöidystä isyysvapaasta. Isyysvapaisiin tuoduilla joustomahdollisuuksilla näyttää kuitenkin olleen isille merkitystä, sillä monet isät aloittavat vanhempainvapaan jälkeisen isyysvapaan vasta lapsen ollessa vähintään 1,5-vuotias.

Tulos on linjassa sen kanssa, mitä vanhemmat ajattelevat lapsen sopivasta iästä aloittaa kodin ulkopuolisessa hoidossa ja miten pitkään vanhemmat käyttävät kotihoidon tukea (Saarikallio-Torp ja Miettinen 2020; Räsänen ym. 2019).

Vaikka vanhempainvapaan jälkeisen isyysvapaan käyttö on yleistynyt ja käyttäjinä on yhä heterogeenisempi joukko isiä (Miettinen ja Saarikallio-Torp 2020), täysimääräisesti oikeutensa isyysvapaaseen hyödyntää vain vähemmistö isistä.

Tätä voidaan pitää yllättävänä. Taustalla voi kuitenkin olla esimerkiksi teknisiä syitä: isä voi pitää vanhempainvapaan jälkeisen isyysvapaan korkeintaan kahdessa jaksossa. Yksikin arkipäivä isän vapaiden välissä katkaisee isän vapaan kahteen eri jaksoon. Isällä saattaa siis olla isyysvapaapäiviä jäljellä, mutta hän ei pysty niitä käyttämään jaksojen määrän tultua täyteen. Ongelma on tullut esiin mm. Kelaan tulleissa asiakaspalautteissa.

Vuoden 2013 lakimuutos toi siis paljon hyvää tullessaan. Mahdollisuus siirtää isyysvapaata myöhemmäksi on selvästi hyödyttänyt osaa perheistä ja perheet ovat voineet nyt sijoittaa isyysvapaan itselleen paremmin sopivaan kohtaan. Joustot ovat saaneet myös kannatusta perhevapaiden kehittämistä koskevissa kyselyissä.

Mikäli isien vapaisiin suunnitellaan pidennyksiä, onkin samalla hyvä ottaa järjestelmään yhä sisältyvät jäykkyydet tarkemman tarkastelun alle – etenkin, kun suuri joukko isiä käyttää vain osan isyysvapaapäivistä.

Miia Saarikallio-Torp
tutkija, Kela

Anneli Miettinen
tutkija, Kela
Twitter: @AnMiettinen

etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Kirjallisuus:
Juutilainen V; Saarikallio-Torp M ja Haataja A (2016). Perhevapaat 2013 -väestökyselyn toteutus. Tiedonkeruu, aineiston edustavuus ja perustietoja vastaajista. Helsinki: Kela, Työpapereita 89.

Miettinen Anneli ja Saarikallio-Torp Miia (2020). Isälle kiintiöidyn vanhempainvapaan käyttö ja sen taustatekijät. Yhteiskuntapolitiikka 4/2020.

Räsänen, T. & Österbacka, E. & Valaste, M. & Haataja, A. (2019), Lastenhoidon tukien vaikutus äitien osallistumiseen työmarkkinoille, Kela, Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 14.

Saarikallio-Torp Miia ja Miettinen Anneli (2020). Vanhempien mielestä 1,5–2 vuotta on sopiva ikä lapselle aloittaa kodin ulkopuolisessa hoidossa. Kelan tutkimusblogi 10.9.2020