Vuoden 2013 perhevapaauudistuksessa toteutettiin useita muutoksia isyysvapaisiin. Isyysvapaan käyttöön lisättiin joustavuutta niin, että isät voivat nyt siirtää isyysvapaan pitämistä aina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta.
Yksi keskeisin, vaikkakin pieneltä kuulostava, uudistus oli lisäksi se, että aikaisemmin käytössä ollut termi isäkuukausi poistui käytöstä. Se isyysvapaan osa, jonka isä voi käyttää heti lapsen syntymän jälkeen, sulautettiin osaksi yhteensä 9 viikon mittaista isyysvapaata, josta loput isä voi käyttää vanhempainvapaan päättymisen jälkeen.
Isyysvapaan myöhentämismahdollisuuden ajateltiin helpottavan isien vapaiden käyttöä, kun äiti saattoi jatkaa lapsen hoitamista kotona vanhempainvapaan jälkeen kotihoidon tuella varsin pitkään ilman, että isän vapaa katkaisee äidin hoitojakson. Toisaalta samassa yhteydessä poistettiin myös aiemmin käytössä ollut ehto, jonka mukaan lapsi tuli hoitaa kotona vanhempainvapaan päättymisen ja isyysvapaan alun välisen ajan.
Uudistuksen jälkeen isille on tällä hetkellä tarjolla isyysvapaata yhteensä 9 viikkoa (54 arkipäivää, noin 2,2 kuukautta). Mikäli isä käyttää osan isyysvapaasta heti lapsen syntymän jälkeen (maks. 18 arkipäivää), vähennetään nämä päivät vanhempainvapaan jälkeen pidettävissä olevan isyysvapaan maksimimäärästä.
Tavoitteet poikkeavat
Isyysvapaan tarkastelussa on tärkeää erottaa äidin kanssa yhtä aikaa pidettävä ja vasta vanhempainvapaan jälkeen pidettävä isyysvapaa toisistaan. Näillä isyysvapaan osilla on toisistaan eroavat tavoitteet. Keskeisin ero on siinä, että vanhempainvapaan jälkeen käytettävissä olevan isyysvapaan (ennen 2013 uudistusta isäkuukausi) tavoitteena on tukea isän itsenäistä hoivavastuuta lapsesta.
Vuoden 2013 uudistus vaikuttaa olleen tähänastisista perhevapaisiin toteutetuista uudistuksista tehokkain isien houkuttelemisessa vanhempainvapaiden käyttäjiksi – ainakin, jos tarkastellaan vanhempainvapaan jälkeen käytettävissä olevaa isyysvapaan osuutta.
Isyysvapaan sitä osaa, jonka isä voi pitää vanhempainvapaan jälkeen ja jonka tarkoituksena on ollut kannustaa isiä ottamaan itsenäinen hoivavastuu lapsesta, käyttää nykyään noin 45 % isistä. Osuus on yli nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Toisaalta noin neljännes isistä jättää yhä oikeutensa isyysvapaaseen käyttämättä kokonaan. Vähintään yhden päivän isyysvapaata joko yhtä aikaa äidin kanssa tai vanhempainvapaan jälkeen käyttää isistä noin 76 %.
Vain neljännes käyttää kaikki isyysvapaapäivänsä
Isyysvapaan keston laskutapoja on monia riippuen siitä, mitä isyysvapaan osaa tarkastellaan. Vuoden 2013 uudistuksen jälkeen isyysvapaapäivät sisältävät myös ne päivät, jotka isä on käyttänyt äidin kanssa yhtä aikaa äitiys- ja vanhempainvapaakaudella.
Yhteenlaskettujen päivien maksimimäärä on 54 arkipäivää. Vanhempainvapaan jälkeen pidettävän isyysvapaan päivien maksimimäärä riippuu siitä, miten monta päivää isä käytti äitiys- ja vanhempainvapaan aikana.
Jos tarkastellaan kaikkia isyysvapaapäiviä yhteensä (taulukko 1), ovat isät käyttäneet keskimäärin 33 päivää isyysvapaata. Täysimääräisesti eli kaikki 54 päivää isyysvapaata käytti 26 % vuonna 2016 syntyneiden lasten isistä.
Jos taas tarkastellaan vanhempainvapaan jälkeen pidettävää isyysvapaata, on sen keskimääräinen kesto 31 päivää. 43 % isistä käytti kaikki isälle vanhempainvapaan jälkeen tarjolla olleet isyysvapaapäivät (joiden maksimimäärä riippuu isän äitiys- ja vanhempainvapaan aikana käyttämien päivien määrästä).
Osa isistä hyödyntää isyysvapaan joustoja
Perheet ovat toistuvasti toivoneet erilaisia joustoja vanhempainvapaisiin. Vuonna 2013 toteutetun kyselyn mukaan vajaa puolet isistä oli sitä mieltä, että mahdollisuus myöhentää isyysvapaan aloitusta vaikutti joko jonkin verran tai ratkaisevasti siihen, että isä käytti kiintiövapaansa. (Juutilainen ym. 2016, 23.)
Tuoreen Kelan rekisteriaineistoihin perustuvan tutkimuksen mukaan (Miettinen ja Saarikallio-Torp 2020) noin 40 prosenttia vanhempainvapaan jälkeen isyysvapaata käyttävistä isistä käyttää vapaansa melko pian vanhempainvapaan päättymisen jälkeen ennen lapsen ensimmäistä syntymäpäivää.
Osalle perheistä isyysvapaa tarjoaakin keinon jatkaa lapsen hoitamista kotona ansiosidonnaisen vapaan turvin. Vanhempien kesken vapaasti jaettavan vanhempainvapaan päättyessä lapsi on noin 9–10 kuukauden ikäinen, eivätkä useimmat vanhemmat ole valmiita laittamaan näin pientä lasta kodin ulkopuoliseen hoitoon (ks. Saarikallio-Torp ja Miettinen 2020).
Merkittävä osa isistä on kuitenkin hyödyntänyt isyysvapaan siirtomahdollisuutta (kuvio 1). Noin neljännes niistä isistä, jotka käyttivät vanhempainvapaan jälkeen pidettävää kiintiövapaata, aloittaa vapaansa vasta lapsen ollessa vähintään 1,5-vuotias. Isyysvapaan pitämiseen lisätty joustomahdollisuus on siis palvellut ainakin osaa perheistä.
Onko järjestelmä liian monimutkainen?
Suomalaista perhevapaajärjestelmää on usein pidetty liian kankeana ja monimutkaisena. Tätä on myös pidetty yhtenä syynä sille, miksi isät pitävät vain osan heille kiintiöidystä isyysvapaasta. Isyysvapaisiin tuoduilla joustomahdollisuuksilla näyttää kuitenkin olleen isille merkitystä, sillä monet isät aloittavat vanhempainvapaan jälkeisen isyysvapaan vasta lapsen ollessa vähintään 1,5-vuotias.
Tulos on linjassa sen kanssa, mitä vanhemmat ajattelevat lapsen sopivasta iästä aloittaa kodin ulkopuolisessa hoidossa ja miten pitkään vanhemmat käyttävät kotihoidon tukea (Saarikallio-Torp ja Miettinen 2020; Räsänen ym. 2019).
Vaikka vanhempainvapaan jälkeisen isyysvapaan käyttö on yleistynyt ja käyttäjinä on yhä heterogeenisempi joukko isiä (Miettinen ja Saarikallio-Torp 2020), täysimääräisesti oikeutensa isyysvapaaseen hyödyntää vain vähemmistö isistä.
Tätä voidaan pitää yllättävänä. Taustalla voi kuitenkin olla esimerkiksi teknisiä syitä: isä voi pitää vanhempainvapaan jälkeisen isyysvapaan korkeintaan kahdessa jaksossa. Yksikin arkipäivä isän vapaiden välissä katkaisee isän vapaan kahteen eri jaksoon. Isällä saattaa siis olla isyysvapaapäiviä jäljellä, mutta hän ei pysty niitä käyttämään jaksojen määrän tultua täyteen. Ongelma on tullut esiin mm. Kelaan tulleissa asiakaspalautteissa.
Vuoden 2013 lakimuutos toi siis paljon hyvää tullessaan. Mahdollisuus siirtää isyysvapaata myöhemmäksi on selvästi hyödyttänyt osaa perheistä ja perheet ovat voineet nyt sijoittaa isyysvapaan itselleen paremmin sopivaan kohtaan. Joustot ovat saaneet myös kannatusta perhevapaiden kehittämistä koskevissa kyselyissä.
Mikäli isien vapaisiin suunnitellaan pidennyksiä, onkin samalla hyvä ottaa järjestelmään yhä sisältyvät jäykkyydet tarkemman tarkastelun alle – etenkin, kun suuri joukko isiä käyttää vain osan isyysvapaapäivistä.
Miia Saarikallio-Torp
tutkija, Kela
Anneli Miettinen
tutkija, Kela
Twitter: @AnMiettinen
etunimi.sukunimi@kela.fi
Kirjallisuus:
Juutilainen V; Saarikallio-Torp M ja Haataja A (2016). Perhevapaat 2013 -väestökyselyn toteutus. Tiedonkeruu, aineiston edustavuus ja perustietoja vastaajista. Helsinki: Kela, Työpapereita 89.
Miettinen Anneli ja Saarikallio-Torp Miia (2020). Isälle kiintiöidyn vanhempainvapaan käyttö ja sen taustatekijät. Yhteiskuntapolitiikka 4/2020.
Räsänen, T. & Österbacka, E. & Valaste, M. & Haataja, A. (2019), Lastenhoidon tukien vaikutus äitien osallistumiseen työmarkkinoille, Kela, Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 14.
Saarikallio-Torp Miia ja Miettinen Anneli (2020). Vanhempien mielestä 1,5–2 vuotta on sopiva ikä lapselle aloittaa kodin ulkopuolisessa hoidossa. Kelan tutkimusblogi 10.9.2020
Upea artikkeli!
Isien on todellakin oltava mukana lastenhoidossa.
”Toisaalta noin neljännes isistä jättää yhä oikeutensa isyysvapaaseen käyttämättä kokonaan. Vähintään yhden päivän isyysvapaata joko yhtä aikaa äidin kanssa tai vanhempainvapaan jälkeen käyttää isistä noin 76 %.”
Noin varmaan on. Näin joskus tilaston, jossa luki, että 10-15 % 2-vuotiaiden lasten äideistä kokee olevansa yksinhuoltajia. Isyysvapaat jäävät näiltä käyttämättä. Nykyinen vanhempainvapaajärjestelmähän vielä tavallaan kannustaa yksinhuoltajuuteen, koska äiti saa nykyisin muihin äiteihin nähden pidennetyn vanhempainvapaan, jos on yksinhuoltaja. Tavallaan osa isän muutoin käytettävissä olevasta isyysvapaasta siirtyy yksinhuoltajaäidille.
Yksinhuoltajuuden lisäksi toinen keskeinen este isyysvapaiden pitämiselle on se, että saa jo jotain sellaista etuutta, joka ei kasva, vaikka hakisi isyyden perusteella maksettavissa olevaa etuutta. Vaikkapa sairauspäivärahalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevat isät saattavat katsoa, ettei kannata hakea isyysrahaa – vaikka olisi lapsen kanssa kotonakin – koska siitä seuraa vain työläs etuuden hakemisprosessi, mutta ei välttämättä yhtään lisää rahaa. Työttömien kohdalla on osin sama tilanne. Työttömyysetuus on osalla isompi kuin isyyden perusteella maksettava päiväraha olisi, jolloin isä ei välttämättä koe kannattavaksi hakea sellaista etuutta, joka ei lisää tuloja ainakaan välittömästi. Eläkekertymää isyyden perusteella pidettävästä jaksosta kyllä kertyy, toisin kuin työmarkkinatuesta tai peruspäivärahasta, mutta ansiosidonnaisesta työttömyysetuudesta sitten kertyy kuitenkin eläkettäkin.
Se, että osallistuuko isä lapsen hoitoon on osin eri asia kuin se, että miten tukia haetaan. Isyysrahan hakemattomuudesta iso osa selittynee jo sillä, että isät tuntevat Kelan etuuksia huonommin kuin äidit. Esimerkiksi vähemmistö isistä tietää, että isyysrahaa saa nostaa täysimääräisesti lomakausilta, jolloin on lasten kanssa, vaikka saisi samaan aikaan palkkaa, kunhan ei tee töitä niinä päivinä, miltä etuutta maksetaan. Isät pitävät lomia yleensä työehtosopimusten mukaan ainakin 6 viikkoa vuodessa eli 12 viikkoa 2 vuodessa, jotkut 16 viikkoakin 2 vuodessa. Isille korvamerkattu osuus etuuksista on 9 viikkoa. Eli koko isyyden perusteella tulevat etuudet on mahdollista nostaa nykyisin pitämättä päivääkään isyysvapaata, mutta siitä huolimatta iso osa isistä ei täysimääräistä isyysrahaa saa. Tukien hakeminen painottuu koulutettuihin isiin. Kouluja minimiä enempää tai ainakaan toista astetta pidemmälle käymättömät isät eivät hallitse Kelan tukiviidakkoa niin hyvin kuin äidit, ja etuudet jäävät suuremmalta osin saamatta. Äideillä on synnytyksen jälkeen käyntejä terveydenhuollossa, jossa toisinaan ohjataan äitejä eteenpäin myös tukiasioissa, mutta varsinkaan vähän kouluja käyneitä isejä ei auta välttämättä tukien hakemisessa kukaan. Esimerkiksi maahanmuuttajaisät eivät usein tiedä isyysetuuksista yhtään mitään, mutta ei niiden monimutkaisia ehtoja tunne kyllä monet Suomessa syntyneetkään isät. Kelan etuusviidakon opiskelu ei ole osa peruskoulua, ja kirjallisten ohjeiden kohdalla ohjeiden vaikuttavuus kohdentuu herkästi korkeammin koulutettuihin enemmän kuin niihin, jotka eivät pidempiä juridisluonteisia monimutkaisia tekstejä jaksa tai edes osaa lukea.
Kirjoituksessa kiinnittää huomiota se, että siinä puhutaan jostain syystä isyysvapaasta, vaikka tilasto kai pohjaa isyysrahaan. Isyysvapaa on eri asia kuin isyysraha. Esimerkiksi tuttavapiirissäni on tehty niin, että isyysvapaata eli isyyden perusteella haettavaa palkatonta vapaata työnantajan näkökulmasta on haettu työnantajalta jollekin ajanjaksolle, mutta isyysraha on voitu hakea ihan eri ajanjaksolle. Isyysvapaan pitämisen yksityiskohtaiset ehdot perustuvat työsopimuslakiin, kun taas isyysrahan ehdot perustuvat sairausvakuutuslakiin. Ei ole olemassa mitään pakkoa, että vanhempainvapaa ja vanhempainpäiväraha osuisivat samoihin ajankohtiin, tai olisivat edes saman mittaisia, tai että isyysrahaa nostava edes pitäisi palkatonta vapaata töistä.
Havainnollistan asiaa esimerkillä, jossa haetaan vanhempainvapaata. Jos esimerkiksi normaalisti maananantaista perjantaihin töissä käyvä isä hakisi töistä vanhempainvapaata maanantaista perjantaille, jolloin hän ei menetä kuukausipalkkaa sitä edeltävältä ja sitä seuraavalta lauantailta, hän voi hakea silti isyysrahaa edellisen viikon lauantaista seuraavan viikon lauantaille., eli tukirahakausi on esimerkissä päivinä laskettuna 40 % pidempi kuin töistä haettu palkaton vanhempainvapaa.
Täsmennyksenä vielä edelliseen, että huomioni liittyi mm. tähän asiaan:
”Vuoden 2013 uudistus vaikuttaa olleen tähänastisista perhevapaisiin toteutetuista uudistuksista tehokkain isien houkuttelemisessa vanhempainvapaiden käyttäjiksi – ainakin, jos tarkastellaan vanhempainvapaan jälkeen käytettävissä olevaa isyysvapaan osuutta.”
Voisi esittää vaihtoehtoisen hypoteesin, jonka mukaan uudistus ehkä lisäsi suhteessa enemmän vanhempainpäivärahojen nostamista isille kuin vanhempainvapaiden ottamista töistä. Uudistus mahdollisti mm. sen, että isyysrahaa alkoi saada nostamaan seuraavan kesän kesälomienkin ajan silloinkin, vaikkei lapsi ollut kotihoidossa siihen asti. Isyysrahan nostaminen on painottunut viime vuodet voimakkasti kesä-elokuuhun eli kesälomakauteen. Asia johtuu osin siitä, että kesälomaa ennen tai sen jälkeen vapaata ottamalla saa pidennettyä lomakautta, mutta osin myös siitä, että isyysrahan saa nostaa kesäloman ajalta töistä vapaata pitämättäkin. Hypoteesin pohjalta voisi odottaa, että isyysrahojen kohdalla esiintyy selkeää kasvua tukien hakemisessa kesälomakaudella. Esimerkiksi tänä vuonna isyysrahoja maksettiin toukokuussa 6,8 miljoonaa ja syyskuussa isyysrahoja maksettiin 6,7 miljoonaa euroa. Heinäkuussa isyysrahoja maksettiin 14,3 miljoonaa euroa eli enemmän kuin toukokuussa ja syyskuussa yhteensä. Vanhempainrahan maksaminen oli heinäkuussa 19 % suurempaa kuin toukokuussa, kun taas isyysrahassa samalla ajanjaksolla heinäkuun tukisumma oli 109 % toukokuuta suurempi. Vuonna 2019 eroa vanhempainpäivärahoissa oli touko- ja heinäkuun välillä vain 0,2 %, mutta isyysrahoissa eroa oli silloinkin paljon: 89 %. Sitä Kelan julkaisemista tilastoista ei näe, moniko isyysrahan ja moniko vanhempainrahan ja moniko äitiyspäivärahan saaja sai yhtä aikaa töistä ainakin osan tukikaudesta loma-ajan palkkaa kuin kyseistä tukirahaa. Tieto siitä löytyy yhdistämällä tukitiedot tulorekisterin ansiotuloja koskeviin tietoihin.
Meillä ainakin ongelmaksi tuli se, että loput isyysvapaasta voi pitää vasta vanhempainvapaakauden jälkeen, jolloin se ei ole ajankohtana mahdollinen. Miksi isyysvapaata ei voisi pitää kesken vanhempainvapaakauden, toki äiti olisi tällöin töissä ja vanhempainvapaa katkolla? Hölmöä, että isyysvapaapäiviä joutuu jättämään käyttämättä tällaisen takia.