Korvattujen sairauspoissaolojen kestot ja päivärahojen keskimääräinen korvaustaso vaihtelevat alueittain. Siten sairauspäivärahakorvausten kustannuksissa on suuria alue-eroja. Maakunnittain tarkasteltuna sairauspäivärahakausien kustannukset olivat henkilöä kohden vuonna 2019 pienimmät Uudellamaalla ja suurimmat pohjoisemmassa Suomessa.
Tieto sairauspäivärahan alueellisista kustannuksista on tärkeää
Kela maksoi vuonna 2019 sairauspäivärahaa ja osasairauspäivärahaa yhteensä 866 miljoonaa euroa. Kustannukset ovat viime vuosina olleet nousussa, kun pitkät sairauspoissalot ovat yleistyneet työikäisillä vuoden 2016 jälkeen.
Huomionarvoista on, että sairauspoissaolojen yleisyys ja niiden kestot vaihtelevat alueittain. Se ei ole yllättävää, sillä terveyden alue-erot ovat Suomessa suuret. Sairauspäivärahojen kustannusten alue-eroista on kuitenkin saatavilla vain vähän tietoa. Tuore tieto luo yhtäältä valmiuden seurata kasvaneiden sairauspäivärahakustannusten pidemmän ajan alueellista kehitystä, ja auttaa toisaalta arvioimaan tulevan sote-uudistuksen vaikutusta työkyvyttömyyteen alueittain.
Siksi selvitimme tuoreessa työpaperissamme miten Kelan korvaamien sairauspäivärahakausien kustannukset jakautuivat maakunnittain vuonna 2019. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat Manner-Suomen 16–67-vuotiaat ei-eläkkeellä olevat asukkaat.
Kiinnostuksemme kohdistui erityisesti sairauspäivärahaetuuksien maakunnittaisiin vuosikustannuksiin henkeä kohti, huomioiden maakuntien välisiä väestörakenteiden eroja. Maakuntakohtaista väestörakennetta kuvasivat tutkimuksessa demografiset, sosioekonomiset ja sairastavuuteen liittyvät tekijät.
Lyhyet, omavastuuaikaan mahtuvat sairauspoissaolot sekä välilliset työpanoksen menetyksistä johtuvat kustannukset eivät sisältyneet tutkimukseemme.
Maakuntien välillä selkeitä eroja henkeä kohden maksetuissa sairauspäivärahakustannuksissa
Sairauspäivärahasta ja osasairauspäivärahasta koituneet yhteenlasketut kustannukset vaihtelivat maakunnittain välillä 207 euroa/henkilö – 353 euroa/henkilö, kun erot maakuntien väestörakenteessa ja sairastavuudessa oli huomioitu. Pohjoisemmat maakunnat erottuivat keskimääräistä korkeammilla kustannuksillaan (kuvio 1). Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Pohjois-Savossa oli selvästi muita maakuntia korkeammat vuosikustannukset henkeä kohti.
Etelämpänä puolestaan vuosikustannukset olivat alhaisemmat. Ne olivat selvästi matalimmat Uudellamaalla. Myös Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakunnissa kustannukset olivat verrattain matalia, alle 280 euroa henkeä kohti. Keskisuuria vuosikustannukset olivat Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Savon, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan maakunnissa.
Mitä on alue-erojen takana?
Sairauspäivärahakausien kustannukset muodostuvat yhtäältä maksettavien päivien määrästä ja toisaalta päivää kohden maksetun korvauksen suuruudesta. Maksettavien päivien määrä riippuu siitä, kuinka monta sairausjaksoa henkilöllä on ja kuinka pitkiä yksittäiset jaksot ovat. Päivärahan määrä puolestaan muodostuu sen perusteella, kuinka suuria ovat olleet päivärahan saajan aiemmat tulot
Tulostemme mukaan kustannusten alue-erot johtuivat valtaosaltaan eroista päivärahakausien pituuksissa. Pohjoisessa kertyi keskimääräistä enemmän päivärahapäiviä, mistä syystä myös sairauspäivärahakausien kustannukset henkilöä kohden olivat siellä suuria. Keskimääräinen sairauspäivältä maksettu korvaus sen sijaan vaihteli vain vähän maakuntien välillä.
Havaintomme ovat yhdenmukaisia toisen tuoreen tutkimuksen kanssa, jossa havaittiin että Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Savossa sairauspäivärahajaksot olivat yleisiä ja jaksot pitkiä vuonna 2013, kun maakuntien välisiä eroja väestörakenteessa oli huomioitu.
Väestörakenteen maakuntaerojen huomioimisella oli melko vähäinen merkitys sairauspäivärahaetuuksien kustannusten maakunnittaisille eroille. Tämä johtui suurelta osin siitä, että maakuntaerot sairauspäivärahapäivien määrissä pysyivät väestörakenteen vakioinnista huolimatta suurina. Siten maakuntien väliset erot eivät selittyneet esimerkiksi sillä, että pohjoisen maakunnissa väestö on keskimäärin ikääntyneempää kuin muissa maakunnissa.
Erot sairauspäivien määrissä voivat johtua vakioimiemme tekijöiden ohella muun muassa fyysisiä ammatteja sisältävien toimialojen yleisyydestä korkeimpien kustannusten maakunnissa. Samoin erot voivat johtua muun muassa sairauksien erilaisesta alueellisesta painottumisesta ja elintavoista. Nämä ovat hitaasti muuttuvia tekijöitä, joten erot sairauspäivien määrissäkin voivat muuttua hitaasti.
Moni tekijä vaikuttaa sairauspäivärahojen kustannuskehitykseen
Sosiaali- ja terveyspalveluja sekä maakuntien roolia koskevien rakenneuudistusten tavoitteena ovat paremmat ja kustannustehokkaammat palvelut. Potentiaalisesti seuraukset näkyvät sote-palvelujen kokonaiskustannusten lisäksi myös pitkien sairauspoissaolojen kustannuksissa: rakennemuutosten onnistuessa entistä toimivampi perus- ja erikoissairaanhoito voi ehkäistä sairauksia tai niiden pahentumista, ja siten vähentää sairauspäivärahapäiviä.
Maakunnat tulevat nykysuunnitelman mukaan jatkossa päättämään itsehallintonsa nojalla valtiolta suuntautuvan rahoituksen kohdentamisesta. Valtion rahoituksessa tullaan yhtäältä ottamaan huomioon eri maakuntien tarpeet, toisaalta rahoitusmalli myös luo tuleville maakunnille kannusteita käyttää rahoitus vaikuttavasti. Siksi sairauspäivärahatrendien alueellinen seuraaminen tuo osaltaan tarvittavaa lisätietoa uudistusten vaikutuksista.
On toki selvää, että useat muutkin tekijät rakenneuudistusten ohella vaikuttavat sairauspäivärahojen kustannuskehitykseen, eikä kustannusten tai alueellisten erojen suuntaa voi siksi helposti arvioida. Esimerkiksi väestön ikääntyminen sekä yleisen taloustilanteen ja toimialarakenteen muutokset Suomessa voivat vaikuttaa kustannuksiin. Samoin on hyvä muistaa, että lakimuutokset voivat muuttaa kustannuksia nopeallakin aikavälillä ratkaisevasti. Sairauspäivärahakustannuksia hillittiin 2016 ja 2017 alentamalla päivärahan korvaustasoa. Tämä johtikin kustannusten hetkelliseen alenemiseen, kunnes poissaolojen kasvu käynnisti uudelleen etuuskustannusten nousun.
Koronaepidemian vaikutuksia tulee seurata
Myös koronavirusepidemia tullee osaltaan vaikuttamaan sekä sairauspäivärahakustannuksiin että sote- ja maakuntauudistukseen. Vaikka epidemian alkuvaiheessa keväällä 2020 Kelan korvaamia sairauspoissaoloja alkoi kaikkiaan vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2019, ja myös lääkärillä käynnit vähenivät , saattaa epidemia pitkällä aikavälillä myös lisätä sekä sairauspäivärahajaksoja että sote-palvelujen käyttöä. Näin saattaa käydä, jos poikkeusaika pahentaa ilman hoitoa jääneitä sairauksia ja lisää esimerkiksi mielenterveyden ongelmia pitkäkestoisesti. Vuoden mittaa käydystä, näitä uhkakuvia koskevasta keskustelusta huolimatta tätä kehitystä on hyvin vaikeaa arvioida.
Koronaepidemia voi lisätä kuntien ja tulevien maakuntien taloudellisia paineita ja rajoittaa siten entisestään myös taloudellisia panostuksia sote-palveluiden uudistamiseen. Epidemia ja sen aiheuttama taantuma voivat myös osua eri maakuntiin eri voimakkuudella, lisäten riskiä alueellisen eriytymisen vahvistumiseen. Nämäkin vaikutukset tulevat kokonaisuudessaan esiin vasta myöhemmin. Joka tapauksessa nämä ilmiöt korostavat entisestään, kuinka tärkeää on seurata sairauspäivärahakustannusten kehittymistä jatkossa.
Kelan työpaperi luettavissa täällä:
Riku Perhoniemi
tutkija, Kelan tutkimusyksikkö
Twitter: @perhonir
Jenni Blomgren
Tutkimuspäällikkö, Kelan tutkimusyksikkö
Twitter: @JenniBlomgren
Sauli Jäppinen
Data scientist, Kelan analytiikkayksikkö
Twitter: @SauliJappinen
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@kela.fi
Kommentit