Suhtautuminen etäkuntoutukseen koronaepidemian aikana

Koronavirusepidemia on vaikuttanut useiden avomuotoisen terapioiden toteutumiseen. Epidemian vaikutuksia tutkittiin keväällä terapeuteille suunnatulla kyselyllä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan, miten terapeutit ja asiakkaat suhtautuivat etäkuntoutukseen.

Koronaepidemian aikana sosiaalisia kontakteja on ohjattu välttämään. Etäkuntoutusta otettiin vauhdilla käyttöön, jotta kuntoutusten jatkuminen voitiin varmistaa mahdollisimman monille asiakkaille.

Tutkimuksen kysely oli suunnattu fysio-, toiminta-, puhe- ja musiikkiterapeuteille, neuropsykologeille sekä psykoterapeuteille. Kyselyn tuloksia on käsitelty aikaisemmissa blogikirjoituksissa.

Kysymykseen terapeuttien suhtautumisesta etäkuntoutukseen saatiin yhteensä 899 vastausta. Kaikista terapeuteista 10 prosenttia suhtautui etäkuntoutukseen innostuneesti ja 53 prosenttia myönteisesti. Epäilevästi etäkuntoutusta kohtaan suhtautui 20 prosenttia vastanneista ja kielteisesti ainoastaan neljä prosenttia. Vastanneista 14 prosenttia valitsi vaihtoehdon muu suhtautuminen.

Etäkuntoutus oli monille terapeuteille uusi toimintamuoto ennen koronaepidemiaa. Aiempien tutkimusten perusteella ammattihenkilöstön asenne etäkuntoutusta kohtaan vaikuttaa sen käyttöönottoon. Koronaepidemian aikana terapioiden jatkuvuuden sekä toisaalta yksityisten ammatinharjoittajien toimeentulon turvaamisen näkökulmasta etäkuntoutuksen käyttöön ottaminen oli välttämätöntä.

Työvuodet ja -kokemus yhteydessä etäkuntoutukseen suhtautumiseen

Terapeuttien suhtautumista etäkuntoutukseen tarkasteltiin työvuosien mukaan (kuvio 1). Alle viisi vuotta työskennelleet suhtautuivat etäkuntoutukseen positiivisimmin. Positiivisesti etäkuntoutukseen suhtautuneet olivat vastanneet ”innostuneesti” tai ”myönteisesti”. Positiivinen suhtautuminen etäkuntoutukseen väheni mitä enemmän terapeuteilla oli työkokemusta. Terapeutit, joilla työkokemusta oli 30 vuotta tai enemmän suhtautuivat kyselyn perusteella muita negatiivisemmin etäkuntoutukseen. Negatiivisesti suhtautuneet olivat vastanneet ”epäilevästi” tai ”kielteisesti”.

Kuvio 1. Positiivisesti ja negatiivisesti etäkuntoutukseen suhtautuneiden terapeuttien osuudet (%) työvuosien mukaan.

Terapeuttien suhtautumisessa etäkuntoutukseen iän mukaan tarkasteltuna (kuvio 2) on nähtävissä sama suuntaus kuin työvuosien mukaan. Alle 55-vuotiaat suhtautuivat etäkuntoutukseen positiivisemmin kuin sitä vanhemmat.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan iän yhteys suomalaisten internetin käyttöön on samansuuntaista. Alle 45-vuotiaista lähes kaikki käyttävät internetiä useita kertoja päivässä. 45‒54-vuotiaiden ikäryhmästä 90 prosenttia ja 55‒64-vuotiaiden ikäryhmästä 82 prosenttia käyttää internetiä useita kertoja päivässä.

Kuvio 2. Positiivisesti ja negatiivisesti etäkuntoutukseen suhtautuneiden terapeuttien osuudet (%) iän mukaan.

Terapeutin työpaikka ei vaikuta etäkuntoutukseen suhtautumiseen

Kyselyyn vastanneita terapeutteja pyydettiin kertomaan myös heidän ensisijainen työpaikkansa. Kysymykseen vastanneista terapeuteista 79 prosenttia oli Kelan palveluntuottajia tai töissä Kelan palveluntuottajalla. Kahdeksan prosenttia vastaajista oli muita yksityisiä ammatinharjoittajia. Vastanneista neljä prosenttia työskenteli erikoissairaanhoidossa, viisi prosenttia perusterveydenhuollossa ja yksi prosentti järjestöissä.

Kelan palveluntuottajista 62 prosenttia ja muualla työskentelevistä 64 prosenttia suhtautui etäkuntoutukseen positiivisesti. Negatiivisesti etäkuntoutukseen suhtautuneiden osuus Kelan palveluntuottajista oli 24 prosenttia ja muualla työskentelevistä 23 prosenttia. Vastausten perusteella suhtautuminen etäkuntoutukseen oli Kelan palveluntuottajilla ja muualla työskentelevillä terapeuteilla samansuuntaista.

Erot ammattiryhmien välillä pieniä – psykoterapeutit suhtautuivat etäkuntoutukseen myönteisimmin

Terapeuttien suhtautumista tarkasteltiin myös ammattiryhmittäin (kuvio 3). Psykoterapeutit suhtautuivat etäkuntoutukseen kaikkein positiivisimmin. Fysioterapeutit suhtautuivat etäkuntoutukseen muita ammattiryhmiä kielteisemmin.

Erot ammattiryhmien välillä suhtautumisessa olivat pieniä ja voivat selittyä terapiamuotojen menetelmällisillä eroilla. Fysio- ja toimintaterapiassa käytetyissä menetelmissä asiakkaita ohjataan usein manuaalisesti. Lisäksi käytössä on sellaisia terapia- ja apuvälineitä, joita ei voida täysin korvata etäkuntoutuksella. Psykoterapiassa ja puheterapiassa on useammin mahdollisuus toteuttaa terapia keskustellen tai pöydän ääressä tehtävien harjoitteiden avulla.

Kuvio 3. Positiivisesti ja negatiivisesti etäkuntoutukseen suhtautuneiden terapeuttien osuudet (%) ammatin mukaan*.

Terapeutit kertoivat suhtautumisestaan etäkuntoutukseen myös avoimilla vastauksilla. Laadullisen teemoittelun avulla vastauksista tunnistettiin myönteiseen ja kielteiseen suhtautumiseen viittaavia kommentteja sekä ajatuksia myös näiden väliltä (taulukko 1).

Taulukko 1. Ammattilaisten suhtautuminen etäkuntoutukseen.

Myönteisesti etäkuntoutukseen suhtautuneet vastaajat kuvasivat etäkuntoutusta mahdollisuuksien avaajana. He kertoivat olevansa toiveikkaita ja näkivät etäkuntoutuksen hyvänä mahdollisuutena joissakin kuntoutuksen vaiheissa, osana muita menetelmiä. Uuden oppiminen nähtiin myös myönteisenä.

”On mahtavaa, että on saanut mahdollisuuden jatkaa työtä toimintaterapeuttina turvallisesti ruudun takana. Ensin silmät ja niskat tulivat kipeiksi ja oli tylsää kun ei nähnyt livenä asiakasta, mutta kaikkeen tottuu! Ja paljon olen oppinut näiden viikkojen aikana.”

Kielteisesti etäkuntoutukseen suhtautuneet vastaajat kuvasivat epäilyä, pelokkuutta ja uupumusta. Osa vastaajista näki etäkuntoutuksen mahdollisena vain pakon edessä, väliaikaisena ratkaisuna. Etäkuntoutus nähtiin teennäisenä, jossa palvelun laatu kärsii. Osa vastaajista pelkäsi, että etäkuntoutuksesta tulee pakollista ja lähiterapia häviää. Esiin tuotiin jopa kauhua siitä, hallitseeko ”sitä”. Osa vastaajista oli uupuneita, stressaantuneita ja turhautuneita uudessa tilanteessa.

”Ei tunnu lainkaan luontevalta. Ikään kuin en osaisi enää puhua. Tuntuu teennäiseltä.”

”Pelkään, että etäkuntoutusta ruvetaan ajamaan voimakkaammin läsnäkuntoutuksen rinnalle myös sellaisissa tilanteissa, joihin se ei sovellu.”

Moni vastaaja kuvasi ajatuksiaan harkitsevaisiksi, vaihteleviksi, muuttuneiksi, ristiriitaisiksi tai neutraaleiksi. Vastaajat kertoivat arvioivansa ja kokeilevansa etäkuntoutusta. Osa suhtautui etäkuntoutukseen vaihtelevasti, koska menetelmä sopii osalle asiakkaista ja osalle ei. Joidenkin vastaajien ajatus oli muuttunut kevään aikana myönteiseen tai kielteiseen suuntaan Osalla oli yhtäaikaisesti monenlaisia ajatuksia, innostusta ja epäilyä. Osa kertoi suhtautuvansa asiaan täysin neutraalisti.

”Kriittisesti, tarkastellen sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia”

”Periaatteessa kannatan, mutta monien asiakkaiden tavoitteiden kohdalta mahdotonta.”

”Ensin kriittisesti, nyt neutraalisti ja jopa myönteisesti.”

”Toisaalta innostuneesti ja myönteisesti, mutta myös epäilevästi”

Terapeuttien mielestä asiakkaat suhtautuvat etäkuntoutukseen myönteisesti

Terapeuteilta kysyttiin heidän näkemystään siitä, miten heidän asiakkaansa pääsääntöisesti suhtautuvat etäkuntoutukseen (kuvio 4). Vastauksia kysymykseen saatiin 811. Kolme prosenttia vastaajista arvioi asiakkaidensa suhtautuvan etäkuntoutukseen innostuneesti. Vastaajista 62 prosenttia piti asiakkaiden suhtautumista myönteisenä ja 18 prosenttia epäileväisenä. Kuusi prosenttia terapeuteista arvioi asiakkaidensa suhtautuvat kielteisesti etäkuntoutukseen.

Kuvio 4. Asiakkaiden suhtautuminen (%) etäkuntoutukseen terapeuttien kertomana.

Kuntoutuksen ammattilaiset kuvasivat asiakkaiden suhtautumista etäkuntoutukseen myös avoimilla vastauksilla (taulukko 2). Osa asiakkaista oli kokenut etäkuntoutuksen myönteisenä haluten antaa sille mahdollisuuden ja osa asiakkaista kieltäytyi etäkuntoutuksesta. Ammattilaiset kuvasivat myös, miten asiakkaat suhtautuivat etäkuntoutukseen vaihtelevasti tilanteesta riippuen tai että etäkuntoutus nähtiin vain väliaikaisena ratkaisuna, mutta se hyväksyttiin ja tilanteeseen sopeuduttiin. Osalla asiakkaista ajatukset olivat myös muuttunut etäkuntoutukseen osallistumisen myötä joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan tai suhtautuminen oli välinpitämätöntä.

”Sekä että henkilöstä, toimintakyvystä, terapian toteutuksesta ja asumistilanteessa riippuen”

”Ei innostuneesti, mutta muiden mahdollisuuksien tuntuessa vielä huonommilta vaihtoehdoilta, ei muuta mahdollisuutta jää.”

”Aluksi innostuneesti, mutta väsyivät”

Taulukko 2. Asiakkaiden suhtautuminen etäkuntoutukseen ammattilaisten kertomana.

Etäkuntoutusta aiotaan käyttää myös tulevaisuudessa

Terapeuteilta kysyttiin lisäksi, aikovatko he hyödyntää etäkuntoutusta myös koronakriisin jälkeen. Kuviossa 5 vastaukset on kuvattu sen mukaan, kuinka tuttua etäkuntoutus oli vastaajalle koronakriisin alkaessa.

Kolmannes vastaajista, jotka olivat kokeilleet etäkuntoutusta tai joilla etäkuntoutus oli ollut vakiintuneessa käytössä koronakriisin alkaessa, arveli käyttävänsä etäkuntoutusta vakiintuneesti myös koronakriisin jälkeen. Samaan aikaan vastaajat, joille etäkuntoutus oli täysin uutta ennen koronakriisiä, arvioivat muita ryhmiä useammin, etteivät aio käyttää etäkuntoutusta jatkossa lainkaan.

Toisaalta kaikissa vastaajaryhmissä hyvin suuri osuus arvioi käyttävänsä etäkuntoutusta jatkossa mahdollisesti tai todennäköisesti.

Kuvio 5. Aikovatko vastaajat hyödyntää etäkuntoutusta myös koronakriisin jälkeen (%) sen mukaan, kuinka tuttua etäkuntoutus oli koronakriisin alkaessa.

Saattaa olla, että ne vastaajat, jotka olivat jo aiemmin kokeilleet etäkuntoutusta ja joilla etäkuntoutus oli vakiintuneessa käytössä jo ennen koronakriisiä, olivat jo aiemmin kokeneet etäkuntoutuksen toimivaksi tavaksi toteuttaa kuntoutusta omille asiakasryhmilleen. Uudet käyttökokemukset mahdollisesti lisäsivät heidän myönteisiä kokemuksia etäkuntoutuksen tarjoamista mahdollisuuksista.

Myös ne vastaajat, joille etäkuntoutus oli ennen koronakriisiä täysin uutta, on saattanut jo aiemmin arvioida, ettei etäkuntoutus sovellu heidän asiakkailleen. Poikkeustilanne on voinut vahvistaa tätä käsitystä.

Koronaepidemian aiheuttaman pakotetun käyttöönoton myötä osa vastaajista saattoi nähdä etäkuntoutuksen käytössä myös uudenlaisia mahdollisuuksia ja hyötyjä. Nämä voivat edistää etäkuntoutuksen käyttöä myös tulevaisuudessa.

Jos etäkuntoutuksen käytöstä ei aiemmin ole ollut riittävästi tietoa, sen käyttöönotto on voinut vaikuttaa hankalalta. Toisaalta on voinut olla terapiatilanteita, joissa etäkuntoutusmenetelmien käyttöön ei ole tarjoutunut mahdollisuuksia ja asia on ollut vain pohdinnassa.

Lopuksi

Terapeuttien kyselyn tuloksia voidaan peilata teoriaan teknologian hyväksyttävyydestä ja käyttöön otosta. Tässä UTAUT-mallissa (Unified Theory of Acceptance and Use of Technology) teknologian käyttöönottoa selittävinä tekijöinä nähdään neljä tekijää: 1) tukeeko teknologian käyttö henkilön tavoitteiden saavuttamista (odotukset toimivuudesta), 2) teknologian käyttöön liittyvä koettu vaiva (odotukset vaivannäöstä), 3) muiden ihmisten teknologian käyttöä tukevat asenteet (sosiaaliset tekijät) ja 4) missä määrin esimerkiksi työnantaja tukee teknologian käyttöä (mahdollistavat tekijät).

Laadullisen aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että kyselyyn vastanneet terapeutit pohtivat etäkuntoutuksen käyttöä erityisesti suhteessa odotuksiinsa sen toimivuudesta eli miten se tukee terapian tavoitteiden saavuttamista ja laadukkaan terapian toteuttamista. Osa vastaajista koki, ettei etäkuntoutus ole toimiva tapa toteuttaa kuntoutusta kaikille kuntoutujaryhmille ja että etämenetelmien käyttö saattaa heikentää terapian laatua sekä terapian ja asiakkaan välistä vuorovaikusta.

Kuviossa 6 kuvataan, miten kyselyyn vastanneet terapeutit kuvasivat laadullisessa aineistossa suhtautumistaan etäkuntoutukseen UTAUT-mallia soveltaen. Kuviossa kuvataan niitä tekijöitä, jotka etäkuntoutuksen käytössä koettiin positiivisina tai negatiivisina. Nämä tekijät mahdollisesti vahvistavat tai heikentävät terapeuttien aikomusta käyttää etäkuntoutusta myös tulevaisuudessa.

Kuvio 6. Tekijät, jotka vahvistavat/heikentävät terapeuttien aikomusta käyttää etäkuntoutusta tulevaisuudessa (mukaillen Venkatesh ym. 2003; Cranen ym. 2011).

Koronaepidemiasta johtuen jokaisen terapeutin ja asiakkaan oli välttämätöntä arvioida, otetaanko etäkuntoutus käyttöön. Myös negatiivisemmin asennoituvia terapeutteja päätyi kokeilemaan etäkuntoutusta. Suhtautuminen etäkuntoutukseen oli näin ollen tässä kyselyssä todennäköisesti monipuolisempaa verrattuna aiempiin tutkimuksiin, joissa etäkuntoutukseen osallistuneet oli rekrytoitu mukaan vapaaehtoisuuden perusteella.

Osa terapeuteista olikin kokenut etäkuntoutuksen käyttöönoton myös stressaavaksi ja rasittavaksi. Kokemuksen myötä etämenetelmien käyttöön liittyvä stressi oli kuitenkin vähentynyt osalla vastaajista. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että etämenetelmien käyttöönottoa kannattaa kokeilla niihin liittyvästä epävarmuudesta huolimatta.

Tuija Heiskanen
tutkija, Kela
Twitter: @TuijaHe

Sari Miettinen
projektipäällikkö, Kela
Twitter: @SariMiettinen

Anna-Marie Paavonen
tutkija, Kela
Twitter: @AnskuPaavonen 

Hanna Rinne
tutkija, Kela
Twitter: @Hanna_Rinne

Anna-Liisa Salminen
tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @annaliisasal

Lähteet

Cranen, K., Drossaert, C.H.C., Brinkman, E.S., Braakman‐Jansen, A.L.M., IJzerman, M.J., & Vollenbroek‐Hutten, M.M.R. (2012). An exploration of chronic pain patients’ perceptions of home telerehabilitation services. Health Expect, 2012; 15: 339‒350.

Salminen A-L ja Hiekkala S (toim). Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Helsinki: Kela, 2019. ISBN 978-952-284-066-0 (nid.), ISBN 978-952-284-067-7 (pdf).

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=2341-8699. 2019, 1. Suomalaisten internetin käyttö 2019. Helsinki: Tilastokeskus, 2019. [viitattu: 2.7.2020].

Venkatesh, V., Morris, M.G., Davis, G.B., & Davis, F.D. User acceptance of information technology: toward a unified view. MIS Quarterly 2003; 27: 425–478.