Yksinkertainen negatiivinen tulovero tulisi kalliiksi
Kuinka paljon kattava ja universaali negatiivinen tulovero maksaisi, ja toisaalta kuinka paljon verotusta tulisi kiristää, jos negatiivinen tulovero toteutettaisiin budjettineutraalisti? Tarkastelin näitä kysymyksiä pro gradu -tutkielmassani, jonka tuloksia esittelen tässä blogitekstissä.
Negatiivinen tulovero on tulonsiirtojärjestelmä, joka kattaa niin yksilön tuloverotuksen kuin sosiaaliturvan. Negatiivinen tulovero on perustulon läheinen sukulainen, jossa työttömänä saa takuutulon, joka vähenee vakioprosentilla tulojen kasvaessa tiettyyn tulorajaan asti. Tulorajan ylittyvältä osalta maksetaan normaalia positiivista tuloveroa. Negatiivista tuloveroa ja siihen liittyviä haasteita on kuvattu tarkemmin aiemmassa tutkimusblogissa Onko negatiivisessa tuloverossa järkeä?
Negatiivinen tulovero koko sosiaaliturvajärjestelmän korvaajana
Negatiivisesta tuloverosta on jo aiemmin tehty laskelmia Suomessa ja usein näissä laskelmissa negatiivinen tulovero on ollut vain täydentävänä osana olemassa olevaa sosiaaliturvajärjestelmää. Monesti julkisessa keskustelussa puhutaan kuitenkin sellaisista perustulon muodoista, jotka korvaisivat nykyisen järjestelmän kokonaisuudessaan.
Tässä blogitekstissä esitellään simulointituloksia negatiivisesta tuloverosta, joka korvaa koko nykyisen sosiaaliturvan pois lukien lapsilisät, äitiysavustukset, elatustuet, elatusmaksut, verottomat vammaistuet ja eläkelisät, jotka pidetään ennallaan. Uusi järjestelmä korvaa myös kaikki nykyisestä ansiotulosta perittävät verot ja veronluonteiset maksut. Negatiivisen tuloveron piirissä ovat kaikki täysi-ikäiset sekä 15–18-vuotiaat yksin tai puolison kanssa asuvat.
Simuloinnit on toteutettu Tilastokeskuksen ylläpitämällä SISU-mikrosimulointimallilla käyttäen vuoden 2016 rekisteriaineistoa. Aineisto on noin 800 000 henkilön otos Suomen väestöstä. SISU-mikrosimulointimallilla voidaan tehdä laskelmia Suomen sosiaaliturvaan ja henkilöverotukseen liittyen. Laskelmilla voidaan arvioida politiikkamuutosten vaikutuksia yksilöiden, kotitalouksien ja eri ryhmien tuloihin ja tulonjakoon sekä julkisen talouden tuloihin ja menoihin. Simuloinnit on tehty vuoden 2019 lainsäädännöllä.
Miten paljon negatiivinen tulovero maksaisi?
Simuloinneilla haluttiin ensinnäkin selvittää, kuinka paljon kattava ja universaali negatiivinen tulovero maksaisi, jos kokoaikaisesti työskentelevien marginaaliveroasteet asetettaisiin likimain nykyistä vastaaviksi. Takuutulon enimmäismääräksi asetettiin 1 000 euroa kuukaudessa henkilöä kohden ja marginaaliveroasteiksi asetettiin 48 prosenttia 50 000 euron vuosituloihin asti ja 60 prosenttia rajan ylittävältä osalta.
Näillä parametreilla tulottomana saisi 1 000 euron takuutulon, joka vähentyisi alemman marginaaliveroasteen mukaan tulojen kasvaessa ja vasta noin 2100 euron kuukausituloilla henkilö maksaisi tuloistaan positiivista veroa. Ansaituista tuloista jäisi tällöin käteen hieman yli puolet aina noin 50 000 euron vuosituloihin asti, jonka jälkeen jokaisesta ansaitusta lisäeurosta nettotulot kasvaisivat aina 40 senttiä. Tällä tavoin toteutettu malli vähentäisi simulointien perusteella Gini-kertoimella mitattuja tuloeroja noin 4 prosenttiyksikköä. On kuitenkin huomionarvoista, että iso osa mallin euromääräisistä hyödyistä menisi ylimmille tuloluokille, mikä on kuvattu alla olevassa kuviossa.
Kuvio 1. Voittajat ja häviäjät tulokymmenyksittäin.
Kuviossa on esitetty negatiivisesta tuloverosta nykyiseen järjestelmään verrattuna hyötyvien osuudet tulokymmenyksittäin. Vaikutukset pysyvät melko samankaltaisina aina kahdeksanteen tulokymmenykseen asti ja vielä ylimmässäkin tulokymmenyksessä noin 40 prosenttia hyötyisi rahallisesti reformista. Ylimmissä tuloluokissa hyötyneitä ovat esimerkiksi pelkkää pääomatuloa saavat, hyvätuloisten henkilöiden puolisot ja samassa kotitaloudessa asuvat täysi-ikäiset lapset. Alimmissa tuloluokissa hävinneiden joukko on kirjava johtuen eri etuusyhdistelmistä, joita on nykyisessä järjestelmässä mahdollista saada. Yksi merkittävä hävinneiden joukko useassa tulokymmenyksessä ovat ansiopäivärahaa saaneet. He saavat reformin myötä 1 000 euron takuutulon, eivätkä ansioista riippuvaa päivärahaa.
Edellä esitetyn mallin voi luonnollisesti olettaa kasvattavan sosiaaliturvamenoja saajien määrän kasvun vuoksi. Simulointien perusteella kustannukset kasvaisivat noin 14 miljardia euroa vuodessa verrattuna nykyjärjestelmään. Jos reformi pitäisi kuitenkin itsessään toteuttaa budjettineutraalisti, se tarkoittaisi joko takuutulon määrän alentamista, tarveharkintaisuutta tai marginaaliveroasteiden korottamista. Tarkastelun kohteena on kuitenkin mahdollisimman puhdasoppinen versio negatiivisesta tuloverosta, jolloin sen tulee olla universaali ja kattava. Tällöin on korotettava marginaaliveroasteita, jos reformi halutaan toteuttaa budjettineutraalisti.
Budjettineutraalissa mallissa ansiotuloverotusta olisi kiristettävä
Budjettineutraali malli tarkoittaisi marginaaliveroasteiden korottamista 60 ja 72 prosenttiin samalla 50 000 euron vuositulon rajalla. Tällöin simulointien perusteella negatiivinen tulovero olisi vuodessa noin 20 miljoonaa euroa edullisempi kuin nykyjärjestelmä, eli käytännössä budjettineutraali. Korkeampien marginaaliveroasteiden vuoksi keskimääräinen veroaste nousisi esimerkiksi 2 700 euroa kuukaudessa ansaitsevilla noin 1 prosenttiyksikön, 3 500 euroa kuukaudessa ansaitsevilla noin 4 prosenttiyksikköä ja 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevilla noin 9 prosenttiyksikköä. Käytettävissä olevat tulot eri palkkatuloilla olisivat alla olevan kuvion mukaiset.
Kuvio 2. Käytettävissä olevat tulot eri palkkatulon tasoilla. NIT 0,48, 0,60 on kevyemmin verotettu malli ja NIT 0,60, 0,72 budjettineutraali malli.
Takuutulon määrä olisi sama molemmissa malleissa, mutta työnteosta jäisi kaikilla tulotasoilla vähemmän käteen budjettineutraalissa mallissa. Korkeamman verotuksen vuoksi tulonjako olisi toisaalta edellistä mallia tasaisempaa. Simuloinnin perusteella Gini-kerroin laskisi 5 prosenttiyksikköä nykyjärjestelmään verrattuna. Myös tulokymmenystarkastelu osoittaa mallin kaventavan tuloeroja enemmän edelliseen verrattuna.
Kuvio 3. Voittajat ja häviäjät tulokymmenyksittäin.
Nyt alemmissa tuloluokissa on suhteellisesti enemmän voittaneita ja kustannukset osuvat kasvavasti ylemmille tuloluokille. Uudistuksen siis käytännössä rahoittaisivat korkeatuloiset. On silti huomionarvoista, että negatiivisen tuloveron luonteesta ja takuutulon määrän rajallisuudesta johtuen kaikista vähätuloisimpienkin joukossa on häviäjiä ja toisaalta suurituloisimmissa hyötyjiä.
Työllisyysvaikutuksia on vaikea arvioida
Näin valtavan sosiaaliturvauudistuksen lopullisia vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida. Näissä laskelmissa käytetyt menetelmät tuottavat vain staattisia vaikutuksia, jolloin ulkopuolelle jäävät käyttäytymisvaikutukset muuttuneisiin kannustimiin.
Kannustimia voidaan mitata esimerkiksi työllistymisveroasteilla, jotka kertovat, kuinka paljon saadusta palkasta lopulta jää lisää tuloja käteen verrattuna työttömyyteen. Työllistymisloukkuna pidetään yleisesti 80 % ja suurempia työllistymisveroasteita, jolloin palkasta jää vain 20 % tai vähemmän käteen.
Alla olevassa taulukossa on laskettu vuoden 2019 lainsäädännöllä ja edellä esitetyillä negatiivisen tuloveron malleilla arvioituja työllistymisveroasteita eri ryhmissä.
Taulukko 1. Työllistymisveroasteet ryhmittäin eri lainsäädännöillä.
Budjettineutraalissa negatiivisessa tuloverossa (NIT 0,60, 0,72) työllistymisveroasteet pysyvät pitkälti samalla tasolla nykylainsäädäntöön verrattuna. Suurin ero on yksinhuoltajien kohdalla, joiden kannustimet työllistyä ovat negatiivisessa tuloverossa paremmat. On kuitenkin syytä huomata, että tämä johtuu pääasiassa yksinhuoltajien huonommasta sosiaaliturvan tasosta negatiivisen tuloveron piirissä. Negatiivisen tuloveron malleissa työllistymisveroasteita pienentää osaltaan myös ansiopäivärahan puuttuminen. Nykylainsäädännössä ansiopäivärahaa saavat kohtaavat korkeampia työllistymisveroasteita, sillä tulotaso työttömänä on korkeampi. Työllistymisveroasteiden pienentämisen mielekkyys riippuu siis paljolti sen takana vaikuttavasta mekanismista.
Kevyemmin verotetussa negatiivisen tuloveron mallissa (NIT 0,48, 0,60) työllistymisveroasteet ovat hyvin matalat alhaisen marginaaliveroasteen vuoksi. Työllistymisveroasteista on kuitenkin vielä vaikea, jos ei mahdoton, arvioida lopullisia työllistymisvaikutuksia.
Yksinkertaista negatiivista tuloveroa tuskin otetaan käyttöön lähitulevaisuudessa
Edellä esitetyt laskelmat pohjautuvat teoreettisen negatiivisen tuloveron malliin, jossa koko sosiaaliturva ja ansioverotus hoidetaan kolmella parametrilla. Idea on mielenkiintoinen ja monin tavoin perusteltavissa todelliseksi vaihtoehdoksi. Näin yksinkertainen järjestelmä on vain hyvin kaukana nykyisestä. On kuitenkin mahdollista kuvitella tulevaisuus, jossa teknologia on muovannut työntekoa ja talouden rakenteita siten, että negatiivinen tulovero tässä muodossa toimisi, mutta on hyvin vaikea nähdä sitä lähitulevaisuudessa.
Laskelmat perustuvat Turun yliopistossa tehtyyn taloustieteen pro gradu -tutkielmaan, joka tehtiin yhteistyössä Kelan tutkimuksen kanssa.
Miika Grönholm
Valtiotieteiden maisteri
miika.a.gronholm@utu.fi
