Koronakriisi vaikutti yksilöterapioiden toteutukseen

Created with Sketch. 24.6.2020
Created with Sketch.
Heiskanen Tuija
Created with Sketch.
Salminen Anna-Liisa

Jaa

Suuri osa terapeuteista koki taloudellisia menetyksiä asiakasmäärien vähentyessä. Etäkuntoutuksen ansiosta kuitenkin vain osalla asiakkaista terapia jäi kokonaan toteutumatta.

Koronaviruksen hidastamiseksi laaditussa valmiuslaissa muun muassa kiellettiin vierailut vanhusten ja muiden riskiryhmien asumispalveluyksiköihin sekä hoitolaitoksiin sekä velvoitettiin yli 70-vuotiaat pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Tämä aiheutti muutoksia myös kuntoutuksen toteutukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön, sekä kuntoutuspalvelujen järjestäjien kuten kuntien, sairaanhoitopiirien ja Kelan piti nopeassa aikataulussa ohjeistaa kuntoutuspalvelujen toteutus uudelleen.

Kysely terapeuteille

Uusi tilanne ja uudet ohjeet ovat vaikuttaneet kuntoutusalan työntekijöiden työhön ja kuntoutuksen toteutukseen väistämättä. Selvitimme fysio-, toiminta-, puhe- ja musiikkiterapeuteilta, neuropsykologeilta sekä psykoterapeuteilta kyselytutkimuksella koronakriisin vaikutuksia avomuotoisen yksilöterapian toteutukseen. Toukokuussa 2020 toteutettu avoin kysely suunnattiin sähköpostitse  Kelan palveluntuottajille, sometiedotuksella julkisen terveydenhuollon järjestämää kuntoutusta toteuttaville terapeuteille sekä ammattiyhdistysten välityksellä. Vastauslinkki kyselyyn oli Kelan palveluntuottajien internetsivuilla. Kyselyssä oli sekä vaihtoehtokysymyksiä että avoimia vastausvaihtoehtoja. Tässä kirjoituksessa kerrotaan kyselyn alustavista tuloksista.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 905 terapeuttia, joista seitsemän vastasi kyselyyn ruotsiksi.. Kaikista vastaajista  valtaosa (79 %) on Kelan palveluntuottajia tai töissä Kelan palveluntuottajalla.  8% vastaajista on muita yksityisiä ammatinharjoittajia, erikoissairaanhoidossa toimii 4% ja perusterveydenhuollossa 5% vastanneista. Järjestössä toimii prosentti vastanneista.

Kuvio 1. Vastanneista suurin osa on ammatiltaan joko psykoterapeutteja (29%) tai fysioterapeutteja (28%). 

Koronakriisi heikensi työtilannetta ja vaikutti työtehtäviin

410 vastaajaa  (46%) kertoi, että heidän yrityksensä toiminta on vähentynyt, keskeytetty tai lopetettu. 123 vastaajaa (14%) oli ollut lomautettuna tai osittain lomautettuna. Taloudelliset huolet koskettivat suurta osaa terapeuteista. Yksityiset ammatinharjoittajat kertoivat, että koronakriisin alkaessa työt loppuivat kokonaan tai suurelta osin: ”Viikko 12 oli dramaattinen, menetin lähes kaiken liikevaihdon kahta 45 min etäterapiaa lukuun ottamatta.” Osalla ammatinharjoittajista tilanne tasaantui jonkin verran  kriisin jatkuessa ja ohjeistuksen täsmentyessä: ” Kriisi on vaikuttanut todella paljon työhöni ja toimeentulooni, aluksi 2-3 ensimmäistä viikkoa työt loppuivat kokonaan. Sen jälkeen hitaasti lisääntynyt, kun tuli tieto läsnäterapian mahdollistumisesta kuntoutujan ja terapeutin sopimuksella huolehtien suojautumisesta. Kuitenkin edelleen vain n. 30-40% töistä on palautunut”. Moni vastaaja kertoi tulojensa pudonneen koronakriisin aikana noin puoleen normaalista.  Siirtyminen etäkuntoutukseen vaikutti myös terapeuttien talouteen, kun paremmin hinnoitellut koti- ja laitoskäynnit vaihtuivat perustaksaan. Muutamaa terapeuttia huoletti mahdollinen töiden ruuhkautuminen koronakriisin hellittäessä.

Vastaajista 237 (27%) koki, että koronakriisi ei juurikaan ollut vaikuttanut heidän työtehtäviinsä. 3% vastaajista puolestaan kertoi, että heidän toimenkuvaansa oli muutettu, ja heidät oli esimerkiksi  siirretty muihin työtehtäviin.

Noin kolmasosa terapeuteista (29%) kertoi, että korona-aika oli vaikuttanut heidän työtehtäviensä sisältöön. Eniten työnkuvaan oli vaikuttanut etäkuntoutuksen käyttöönotto. Tärkeää, mutta myös aikaa vievää, on ollut hygienian tehostaminen ja valvonta sekä asiakkaiden opastaminen vastaanotoilla. Tämä on lisännyt myös välillisiä kustannuksia vastaanotoilla. Potilaiden kontaktointitapaa on jouduttu miettimään lääkärin kanssa, mikä on hidastanut prosesseja. Moni terapeutti on joutunut joustamaan työajoissaan palveluja järjestäessä.

Muutama terapeutti raportoi olleensa huolissaan omasta terveydestään, ja jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta on kalvanut: ”Eniten se on tuonut epävarmuutta tulevaisuudesta, osoittanut työmme heikon arvostuksen, osaamisemme kyseenalaistamisen jatkuvasti eri tahoilta. Omalla paikkakunnalla alun jälkeen olen voinut melko hyvin työskennellä, joskin aiempaa kovemmat tulostavoitteet talouden kiristyessä, työetujen alasajot, muuttuvat ohjeistukset ovat tehneet työstä todella paineistettua samalla tiedostaen että lomautus on koko ajan voimassa ja mahdollinen sairastuminen tiputtaa nopeasti tulot sen vuoksi vaikka näennäisesti töitä on tiedossa.”

Ristiriitainen ja sekava ohjeistus on hämmentänyt

Terapeutit kokivat yhtenäisten ohjeiden puutteen ja ohjeiden muuttumisen työtä hankaloittavana ja raskaana: ”Yleisten ohjeistusten muuttuessa koko ajan työn tekeminen on ollut raskasta, koska jatkuvasti on seurattava monen tahon tiedottamista. Tähän kuluu huomattavasti aikaa päivästä ja viikoista.”. Kela, sairaanhoitopiiri ja kunnat antoivat omat, toisistaan eroavat ohjeistukset. Ohjeet saattoivat vaihdella myös kuntatasolla esimerkiksi laitoskohtaisesti. Kelan antamia ohjeita oltiin myös tulkittu muun muassa kunnissa vaihtelevasti.

Moni terapeutti koki, että Kelan ensimmäinen, sittemmin oikaistu päätös keskeyttää täysin kasvokkainen kuntoutus aiheutti paniikkia, pelästytti asiakkaat ja johti turhaan kuntoutuksen alasajoon joissakin kunnissa tai organisaatioissa.  Myös Kelan muuta ohjeistusta, kuten ohjeita kuntoutuspäätösten pidennyksistä, kritisoitiin epäselviksi ja monitulkintaisiksi ja niiden koettiin aiheuttaneen lisätyötä ja johtaneen pahimmillaan terapioiden peruuntumisiin.

Asiakkaiden kuntoutusta on jäänyt toteutumatta koronakriisin takia

Terapeuteista yli puolet (55%) kertoi, että muutaman asiakkaan kuntoutus on jäänyt kokonaan toteutumatta koronakriisin takia.  Vajaa neljäsosa (23%) vastaajista puolestaan kertoi, että useimpien asiakkaiden terapia on jäänyt toteutumatta. Vain 3% terapeuteista kertoi, että kaikkien asiakkaiden terapia jäi toteutumatta. 20 %vastaajista  kertoi, että yhdenkään asiakkaan terapia ei jäänyt toteutumatta.

Terapioita on jäänyt toteutumatta muun muassa siksi, että etäkuntoutus ei ole ollut soveltuva tapa toteuttaa terapiaa, tai sitä ei ole haluttu kokeilla, tai kun päiväkodit ja palveluyksiköt eivät ole päästäneet terapeutteja tiloihinsa. Useat terapeutit ilmaisivat huolensa asiakkaidensa selviytymisestä ja/tai toimintakyvyn alenemisesta, kun kuntoutus oli keskeytynyt ja jäänyt toteutumatta.

Yli puolet terapeuteista on jatkanut kasvokkaista kuntoutusta

Koronakriisin aiheuttamista muutoksista huolimatta yli puolet terapeuteista on jatkanut kasvokkaista kuntoutusta asiakkaiden kanssa, joko pieneltä osin (38%), useimpien asiakkaiden kanssa (17%) tai entiseen tapaan (1%). 41% terapeuteista ei jatkanut kasvokkaista kuntoutusta lainkaan.

Kasvokkaista terapiaa on tarjottu esimerkiksi silloin, kun asiakas ei olisi muutoin saanut terapiaa lainkaan tai kun tartuntariski terapeutin omissa tiloissa oli arvioitu pieneksi. Yksi terapeutti kertoi tarjonneensa ulkoterapiaa: ” Sitten kun Kela höllensi rajoitusta, niin tarjosin asiakkaille mahdollisuutta etäterapiaan tai ulkoterapiaan turvaväleillä. Kaikki asiakkaat valitsivat ulkoterapian etäterapian sijaan.”   Moni asiakas valitsi terapian keskeyttämisen. Yksi terapeutti totesi, että vain kunnolla kivuliaat tulevat vastaanotolle.

Mahdollisuutta valita kasvokkainen tai etäkuntoutus Kelan järjestämässä kuntoutuksessa kiitettiin. Tämän koettiin mahdollistaneen terapian jatkuvuuden ja vähentäneen henkilökohtaisia tragedioita.

Etäkuntoutus on otettu käyttöön laajalti

Suurin osa terapeuteista kertoi ottaneensa etäkuntoutuksen käyttöön, joko kaikkien asiakkaiden kanssa (18 %), useimpien asiakkaiden kanssa (34%) tai joidenkin asiakkaiden kanssa (34%).  14% terapeuteista ei ottanut etäkuntoutusta käyttöön lainkaan. Etäkuntoutuksen koettiin mahdollistaneen terapioiden jatkumisen uudessa tilanteessa: ”Etäkuntoutuksella on kuitenkin joidenkin kanssa pystytty pitämään toimintakykyä yllä mahdollisimman hyvin ja asiakkaat ovat tästä tyytyväisiä. Samoin joidenkin kohdalla omaehtoinen kuntoutus voinut jnkv aktivoitua.”

Etäkuntoutusta ei otettu käyttöön muun muassa siksi, koska kyseinen kuntoutusmuoto ei soveltunut tai sopinut asiakkaalle,työnantaja ei ollut sallinut etäkuntoutusta tai järjestänyt välineitä etäkuntoutuksen toteuttamiseen.

Etäkuntoutus oli uutta suurimmalle osalle terapeutteja

Etäkuntoutus oli suurimmalle osalle terapeuteista (58%) uusi toimintamuoto. Vain neljä prosenttia terapeuteista kertoi käyttäneensä sitä vakiintuneesti. Viidesosalla terapeuteista (20%) oli valmiudet etäkuntoutuksen toteuttamiseen, mutta ei vielä kokemusta siitä.  Osa (17%) oli kokeillut etäkuntoutusta yksittäisillä asiakkailla. 4% terapeuteista kertoi käyttäneensä etäkuntoutusta jo aiemmin vakiintuneesti.

Moni terapeutti kertoi olleensa iloinen pakollisesta mahdollisuudesta huomata etäkuntoutuksen hyvät puolet ja opiskella sen käyttöä: ”Koronakriisin alussa maaliskuussa työtehtävien muuntuminen mietitytti (oppisiko näin vanha uusia menetelmiä).  Silloin oman työskentelyn arviointi ja muuttaminen, työtapojen ja – menetelmien oppiminen ja ajallinen arviointi sai kehittämään omaa työtä paljon.”. Useille terapeuteille etäkuntoutuksen opettelu olisi jäänyt ilman koronakriisiä kauas tulevaisuuteen.

Etäkuntoutuksen opettelu oli raskas prosessi

Etäkuntoutuksen äkillinen opettelu koettiin haastavaksi ja stressaavaksi hypyksi uuteen maailmaan. Uuden työtavan opettelu on vaatinut paljon voimavaroja ja työllistänyt. Etäkuntoutuksessa on koettu kuormittavaksi muun muassa terapiaistuntojen valmistelu etänä toteutettavaksi, uusien materiaalien suunnittelu ja niiden toimittaminen asiakkaalle, intensiivinen vuorovaikutus, kehollisen vuorovaikutuksen rajoitteet, huono ergonomia sekä tekniset pulmat, erityisesti pätkivät tietoliikenneyhteydet.

Monissa vastauksissa kuitenkin kuvattiin etäkuntoutuksen käyttöönoton prosessimaisuuta. Etäkuntoutuksen tultua tutummaksi ja taitojen kehittyessä alkoi se tuntua aiempaa helpommalta ja vähemmän kuormittavalta. Jotkut terapeutit raportoivat yllättyneensä siitä, kuinka hyvin etäkuntoutus toimii: ”Alkupaniikin jälkeen teknisten taitojen ja terapiasisältöjen toteutuksen lähdettyä sujumaan on etäkuntoutus osoittautunut mielekkääksi ja toimivaksi kuntoutusmuodoksi tietyille asiakasryhmille. Vanhempien sitouttaminen ja heille harjoitusten mallittaminen on osoittautunut luontevaksi etäterapian osa-alueeksi. Kokemukseni mukaan sopii koululaisille ja heidän kanssaan aion etäterapioita jatkaa, myös osa vanhemmista on jo esittänyt toiveen terapioiden jatkumisesta etänä, ainakin osittain.”

Moni terapeutti kertoi kuitenkin odottavansa paluuta normaaliin käytäntöön, ja toivoi mahdollisuutta valita joustavasti kuntoutuksen toteutustapa asiakkaan tarpeiden mukaisesti.

Moni vastaaja kritisoi etäkuntoutuksen hinnoittelua. Korvauksen ei koettu etäkuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen menevään työmäärään nähden vastaavan vastaanottokäynnistä saatavaa korvausta. Lisäksi etäkuntoutuksen edellyttämät uudet hankinnat kuormittivat taloudellisesti.

Etäkuntoutusta aiotaan käyttää myös tulevaisuudessa

Kolmasosa (32%) kysymykseen vastanneista terapeuteista aikoo todennäköisesti käyttää etäkuntoutusta koronakriisin jälkeenkin. 47% aikoo mahdollisesti toimia näin. 13% terapeuteista aikoo käyttää etäkuntoutusta vakiintuneesti ja 8% ei lainkaan.

Moni terapeuteista näkee tulevaisuudessa etäkuntoutuksen yhtenä kuntoutuksen toteutustapana muiden joukossa. Etäkuntoutuksen arvioitiin tarjoavan muun muassa uudenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa terapiaa ja mukauttaa omia työskentelytapoja joustavasti asiakkaan tarpeisiin, huomioida paremmin asiakkaan kotiolot ja ottaa terapiaan mukaan asiakkaan lähihenkilöt. Etäkuntoutus tuo joustavuutta omiin työaikoihin ja työn tekemisen paikkoihin sekä mahdollisuuksia laajentaa omaa toimintaa maantieteellisesti.

”Kriisin jälkeen etäkuntoutus tulee varmasti jatkumaan, mutta se ei saa olla aina se ensisijainen muoto. Lähikuntoutus asiakkaan omassa toimintaympäristössä on kuitenkin erittäin tärkeää. Mutta esim. osan käynneistä voisi soveltuvin osin toteuttaa etänä jatkossakin.”

Lopuksi

Koronakriisi vaikutti merkittävästi kyselyyn vastanneiden avomuotoista terapiaa toteuttavien terapeuttien työhön. Suuri osa terapeuteista koki taloudellisia menetyksiä asiakasmäärien vähentyessä. Kuitenkin  vain osalla asiakkaista terapia oli jäänyt kokonaan toteutumatta. Tämä johtunee siitä, että valtaosa terapeuteista otti etäkuntoutuksen käyttöön siitäkin huolimatta, että kyseessä oli suurimmalle osalle vastanneista uusi toimintamuoto. Vaikka suuri osa terapeuteista koki etäkuntoutukseen siirtymisen kuormittavana, katsottiin sen tarjoavan uusia mahdollisuuksia oman työn tekemiseen.

On huomattava, että terapiassa käytettävissä menetelmissä ja tavoissa kohdata asiakkaita on  terapia- ja asiakaskohtaisia eroja. Kun terapiassa tarvitaan manuaalista ohjausta, kehollista työskentelyä tai hyvin hienovaraista keholliseen ilmaisuun perustuvaa vuorovaikutusta, ei etäkuntoutus ole välttämättä sopiva ratkaisu.

Etäkuntoutuksen sisällöt ja toimintatavat vaativat vielä kehittämistä, mutta sillä on tärkeä paikka kuntoutuksessa. Etäkuntoutuksen aiempaa laajempi käyttö tulee muuttamaan kuntoutuksen toimintakulttuuria.

Kyselyn tuloksia raportoidaan tarkemmin tulevissa julkaisuissa.

Kursivoidut kohdat tekstissä ovat suoria lainauksia kyselyvastauksista.   

Anna-Liisa SalminenAnna-Liisa Salminen
Tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @annaliisasal

 

 

 

Tuija Heiskanen
Tutkija, Kela
Twitter: @TuijaHe

 

 

 

sähköposti: etunimi.sukinimi@kela.fi