Lisääkö koronavirusepidemia rahapelaamista?

Created with Sketch. 12.5.2020
Created with Sketch.
Paavonen Anna-Marie

Jaa

Kansainvälisten tutkimusten mukaan yksittäisten henkilöiden rahapelikäyttäytymiseen vaikuttavat useat tekijät. Millaisia vaikutuksia koronavirusepidemialla ja sen aiheuttamalla poikkeustilanteella on yksittäisten henkilöiden rahapelaamisen määrään, ja miten näitä vaikutuksia voidaan selittää?

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 toteuttaman väestötutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaista suomalaisista 78,4 % oli pelannut vähintään yhtä rahapelityyppiä viimeisen vuoden aikana. Suomessa yleisimpiä rahapelaamisen muotoja ovat lottopelit ja/tai Jokeri, arpapelit sekä raha-automaattipelien pelaaminen muualla kuin kasinolla. (Salonen ym., 2020.) Muita rahapelaamisen muotoja ovat esimerkiksi kasinopelit ja urheiluvedonlyönti.

Vuonna 2019 noin 112 000 (3,0 %) suomalaisella oli ollut rahapeliongelma ja noin 52 000:lla (1,4 %) todennäköinen rahapeliriippuvuus viimeisen vuoden aikana (Salonen ym., 2020). Liiallinen rahapelaaminen saattaa johtaa pelaajan merkittävään velkaantumiseen, henkilökohtaisen elämän häiriintymiseen, ongelmiin ihmissuhteissa ja ammatillisten velvollisuuksien laiminlyömiseen.

Koronavirusepidemia ja sen aiheuttama poikkeustilanne saattaa vaikuttaa yksittäisten henkilöiden rahapelikäyttäytymiseen eri tavoin. Millaisia vaikutuksia poikkeustilanteella saattaa olla yksittäisten henkilöiden rahapelaamisen määrään, ja miten näitä vaikutuksia voidaan selittää? Teksti perustuu kirjoittajan Aucklandin teknillisessä yliopistossa toteuttamaan kirjallisuuskatsaukseen rahapelikäyttäytymiseen yhteydessä olevista tekijöistä (Bellringer ym., 2019, s. 32-52).

 

Rahapelikäyttäytymiseen vaikuttavat useat tekijät

Kansainvälisesti on toteutettu useita tutkimuksia, joissa on tarkasteltu yksittäisten henkilöiden rahapelikäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ajan kuluessa (esim. Reith & Dobbie, 2013; Samuelsson, Sundqvist & Binde, 2018). Tutkimuksissa on tarkasteltu pelaajien omaa kokemusta siitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, kuinka usein he pelaavat. Huomio on ollut erityisesti niissä tekijöissä, jotka ovat lisänneet yksittäisten henkilöiden pelaamista niin, että se voidaan määritellä ongelmapelaamiseksi ja toisaalta niissä tekijöissä, jotka ovat saaneet pelaamisen vähenemään matalamman riskitason pelaamiseksi.

Rahapelaamisen lisääntymiseen ja vähentymiseen on todettu vaikuttavan useita tekijöitä, kuten pelaamismahdollisuuksien saatavuus, käytettävissä olevat varat, muut ihmiset, suuret elämäntapahtumat ja muut saatavilla olevat vaihtoehtoiset aktiviteetit. Kansainvälisesti yleisimmät syyt rahapelaamiseen ovat halu voittaa rahaa ja hauskan pitäminen tai viihtyminen.

Pelaajien kokemusten mukaan esimerkiksi pelaamismahdollisuuksien saatavuus on vaikuttanut heidän pelaamisensa määrään. Jos henkilö on esimerkiksi muuttanut lähemmäs pelaamisen mahdollisuuksia tarjoavia paikkoja tai kauemmas niistä, on se vaikuttanut myös pelaamisen määrään. Toisaalta on esitetty, että ajan kuluessa yksilöt tottuvat saatavilla olevien pelaamismahdollisuuksien määrään ja aluksi mahdollisesti lisääntynyt pelaaminen tasoittuu pitkällä aikavälillä (ns. exposure and adaptation theory; esim. Abbot, 2006).

Eri rahapelityypeistä rahapeliautomaateilla pelaamisen aloittaminen tai lisääntynyt peliautomaateilla pelaaminen on yhdistetty kohonneeseen rahapeliongelman kehittymisen riskiin. Myös pelaajien kokemuksen mukaan rahapeliautomaateilla pelaamisen aloittaminen tai niillä lisääntynyt pelaaminen on lisännyt heidän pelaamistaan ja tiiviitä pelaamisjaksoja. Toisaalta hidastempoisemmat pelityypit, kuten esimerkiksi viikoittainen lottopelaaminen, on yhdistetty matalan riskitason pelaamiseen, joka todennäköisesti pysyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä.

 

Suuret elämäntapahtumat vaikuttavat pelaamisen määrään

Muiden ihmisten vaikutuksen rahapelaamisen määrään on havaittu korostuvan erityisesti nuoruudessa, jolloin vertaisryhmän vaikutus ja taipumus riskien ottamiseen on yleisesti ottaen korkea. Iän myötä pelaamisen merkitys nuorten elämässä saattaa kuitenkin pienentyä, kun opintoihin ja työ- ja perhe-elämään liittyvien velvollisuuksien merkitys kasvaa. Suomessa rahapelaaminen on kielletty alle 18-vuotiailta.

Rahapelaamisen tapaa on kuvattu myös kulttuurisena pääomana, joka periytyy perheissä sukupolvelta toiselle erityisesti perheissä, joilla on matalampi sosioekonominen asema. Brittiläisessä tutkimuksessa tämän periytymisen havaittiin olevan sukupuolittunutta: naispelaajat olivat oppineet pelaamisen tavan useammin äideiltään tai muilta naispuolisilta sukulaisiltaan ja miespelaajat isiltään tai muilta suvun miehiltä. (Reith & Dobbie, 2011.) Toisaalta lapsuudenperheessä aloitetun pelaamisen on todettu lisäävän peliongelman kehittymisen riskiä.

Suurien elämäntapahtumien on havaittu sekä lisäävän että vähentävän rahapelaamista.

Osalla pelaajista suuret elämäntapahtumat, kuten työpaikan menettäminen tai läheisen ihmisen kuolema, ja niihin liittyvä psyykkinen stressi saattavat lisätä rahapelaamista merkittävästi ja johtaa ongelmapelaamisen kehittymiseen. Osalla suuret elämäntapahtumat saattavat saada pelaamisen vähentymään, kun merkitykselliset elämäntapahtumat siirtävät pelaajien huomion pois rahapelaamisesta.

 

Pelaaminen voi olla myös pakokeino

Juuri ongelmapelaamisen taustalla on havaittu useammin olevan pyrkimys tunteiden säätelemiseen pelaamisen avulla tai vaikeiden tunteinen tai elämäntilanteen pakeneminen (ns. pakopelaaminen). Esimerkiksi australialaistutkimuksessa (Billi ym., 2014) havaittiin, että ongelmapelaamisen riskitason kasvaessa useamman pelaajan pelaamisen motiivina oli yksinäisyys, stressin lievittäminen, huomion siirtäminen pois muista asioista ja tylsyys.

Esimerkiksi rahapeliautomaateilla pelaaminen on yhdistetty tavoiteltuun pelaamiseen uppoutumisen tilaan (ns. zone), jossa käsitys ajasta ja paikasta sekä rahan arvosta katoaa ja jossa ongelmat muilla elämän osa-alueilla on mahdollista unohtaa (Schüll, 2005).

Jos pelaajalla on elämässään muita vaihtoehtoisia, merkityksellisiä vapaa-ajanviettotapoja, saattaa se vähentää ongelmapelaamisen kehittymisen riskiä. Esimerkiksi etsimällä pelaajan elämään muita vaihtoehtoisia vapaa-ajanviettotapoja voidaan tukea liiallisen rahapelaamisen vähentämistä ja lopettamista ja ehkäistä ongelmapelaamiseen liittyviä retkahduksia.

Rahapeliongelmaa voidaan myös hoitaa. Vaikuttavimmiksi todettuja hoitomuotoja ovat kognitiivisen käyttäytymisterapian ja motivoivan haastattelun periaatteisiin perustuvat hoitomuodot. Osa rahapeliongelmasta kärsivistä toipuu myös luonnollisesti, ilman hoitoa.

 

Miten muutoksia rahapelikäyttäytymisessä voidaan selittää?

Rahapelikäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan selittää esimerkiksi COM-B-mallilla (Capability, Opportunity, Motivation – Behaviour; Michie ym., 2011; kuvio; myös esim. West, 2013), joka kuvaa yksilön käyttäytymiseen ja sen muutokseen vaikuttavia tekijöitä ja jota voidaan käyttää myös käyttäytymisen muutokseen tähtäävien interventioiden suunnittelussa.

Mallin mukaan rahapelikäyttäytymisen taustalla on aina sekä kyky, motivaatio että tilaisuus pelata. Muutokset rahapelikäyttäytymisessä selittyvät johonkin näistä tekijöistä kohdistuneella muutoksella. Rahapeliriippuvuudessa, kuten muissakin riippuvuuksissa, ongelmakäyttäytymisen ytimessä on voimakas motivaatio (West, 2013).

COM-B-mallissa kyvykkyys ja motivaatio liittyvät yksilön sisäisiin tekijöihin. Kyvykkyyteen sisältyvät sekä henkilön fyysiset että psyykkiset kyvyt toimia vaaditulla tavalla, kuten esimerkiksi henkilön tietämys siitä, miten eri pelityyppejä pelataan ja kyky hallita ja säädellä omaa toimintaansa kuten esimerkiksi ongelmapelaamiseen liittyvää voimakasta halua pelata.

Motivaatioon sisältyvät sekä tietoiset pyrkimykset että tiedostamattomammat tavat, tottumukset ja tarpeet. Esimerkiksi rahapelaamisen motiivina saattaa olla halu voittaa rahaa, viihtyä ja viettää aikaa ystävien tai tuttavien kanssa tai tiedostamattomampi pyrkimys paeta vaikeita tunteita tai elämäntilannetta.

Tilaisuudet voivat olla joko henkilön fyysiseen tai sosiaaliseen ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka mahdollistavat tai edesauttavat pelaamiskäyttäytymistä. Näitä ovat esimerkiksi saatavilla olevat pelaamismahdollisuudet, käytettävissä olevat varat, pelaamiseen kannustava mainonta tai läheisten ihmisten myönteinen suhtautuminen pelaamiseen.

Mallin mukaan rahapelaamisen edellytyksenä on siis aina esimerkiksi pelaamismahdollisuuksien saatavuus (tilaisuudet), henkilön tietämys siitä, miten eri rahapelityyppejä pelataan (kyvykkyys), ja esimerkiksi henkilön halu voittaa rahaa, opittu tapa pelata tai pyrkimys tunteiden säätelemiseen pelaamisen avulla (motivaatio).


Kuvio. Käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä kuvaava COM-B-malli (Michie ym., 2011).

 

Koronavirusepidemia voi vähentää tilaisuuksia pelaamiseen

Koronavirusepidemia ja sen aiheuttama poikkeustilanne saattaa vaikuttaa rahapelikäyttäytymiseen eri tavoin eri pelaajilla. Poikkeustilanteeseen liittyviä merkittävimpiä muutoksia erityisesti pelaajien fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä (tilaisuudet) ovat peliautomaattien sulkeutuminen, vähentyneet arjen rutiinit ja sosiaaliset kontaktit sekä rajoitettu määrä muita vaihtoehtoisia vapaa-ajanviettotapoja. Pelaamisen motiiveja lisäävä tekijä saattaa olla lisääntynyt huoli omasta ja läheisten terveydestä ja toimeentulosta.

Jos esimerkiksi rahapeliautomaateilla pelaamisen motiivit ovat olleet sosiaalisia, eli esimerkiksi tapa viettää aikaa ystävien tai tuttavien kanssa, peliautomaattien sulkeutumisen myötä tilaisuudet pelaamiseen ovat vähentyneet ja sen myötä myös pelaamisen määrä saattaa vähentyä. Myös viikoittainen lottorivi saattaa jäädä tekemättä, jos lottorivi on ollut tapana tehdä kauppareissun yhteydessä ja poikkeustilanne on rajoittanut kaupassakäynnin mahdollisuuksia eikä pelaaminen verkossa ole tuttua.

Poikkeustilanne saattaa siis vähentää tällaista matalamman riskitason sosiaalista tai viihdepelaamista, kun tilaisuuksia pelaamiseen on vähemmän.

 

Huoli itsestä ja läheisistä voi lisätä pelaamisen määrää

Jos pelaamisen motiivina ovat olleet stressin lievittäminen, ajatusten kääntäminen pois mieltä vaivaavista asioista ja pelaamiseen uppoutumisen tilan tavoittelu, poikkeustilanteeseen liittyvä lisääntynyt huoli omasta ja läheisten terveydestä ja toimeentulosta saattavat lisätä pelaamisen määrää ja muuttaa pelaamisen muotoja. Esimerkiksi aiemmin peliautomaateilla pelanneet saattavat siirtyä pelaamaan verkossa, jos verkossa pelaaminen on jo aiemmin tuttu pelaamisen muoto.

Esimerkiksi Australiassa on arvioitu, että osalle rahapeliongelmasta kärsivistä rahapeliautomaattien sulkeutuminen saattaa olla helpotus ja tarjota mahdollisuuden vähentää haitallista pelaamista. Osalle houkutus siirtyä pelaamaan verkossa on suuri. Osalla saattaa esimerkiksi olla jo verkkopelaamiseen vaadittu käyttäjätili verkkopelejä tarjoavalla sivustolla, mikä saattaa madaltaa kynnystä verkkopelaamiseen siirtymiseen.

Myös lisääntynyt kotona vietetty aika, sosiaalisten kontaktien vähentyminen ja tylsyyden kokemukset saattavat lisätä verkossa tapahtuvaa pelaamista, kun käytettävissä on enemmän vapaa-aikaa ja rajoitettu määrä muita vaihtoehtoisia vapaa-ajanviettotapoja.

THL:n riippuvuusasiantuntijat arvioivat blogikirjoituksessaan, että poikkeustilanteeseen liittyvä muuttunut arki, kadonnut päivärytmi ja huoli taloudellisesta tilanteesta saattavat lisätä rahapeliongelman kehittymisen riskejä, jos henkilön rahapelaaminen on ollut jo entuudestaan liiallista. Poikkeustilanteessa helpotusta saatetaan hakea helpommin päihteistä tai rahapelaamisesta, kun sosiaalinen kontrolli ja arkea tavallisesti rytmittävät rutiinit ovat vähentyneet. (Strand, Ollila & Castrén, 17.4.2020.)

Koronavirusepidemian aiheuttama poikkeustilanne vaikuttaa todennäköisesti eri pelaajien rahapelikäyttäytymiseen eri tavoin. Oleellista on arvioida, millaisia motiiveja pelaamiseen liittyy ja millainen merkitys rahapelaamisella on pelaajien elämässä. Nähtäväksi myös jää, lisääntyykö poikkeustilanteen seurauksena tarve peliongelmista kärsivien kuntoutukselle.

Kelassa selvitetään parhaillaan, millaisia interventioita raha- ja digipeliongelmien kuntoutuksessa käytetään ja millaisia hyötyjä niillä on saavutettu. Tietoa käytetään pohdittaessa Kelan mahdollista roolia raha- ja digipeliongelmien kuntoutuksessa tulevaisuudessa.

 

 

Anna-Marie Paavonen
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @AnskuPaavonen 

 

Lue lisää:

Abbott, M. (2006). Do EGMs and problem gambling go together like a horse and carriage? Gambling Research, 18(1), 7–38.

Bellringer, M.E., Lowe, G., Paavonen, A-M., Palmer du Preez, K., Garrett, N., & Abbott, M. (2019). New Zealand National Gambling Study: Qualitative phase. NGS Series Report number 8. Auckland: Auckland University of Technology, Gambling and Addictions Research Centre.

Billi, R., Stone, C.A., Marden, P., & Yeung, K., (2014). The Victorian Gambling Study: A longitudinal study of gambling and health in Victoria, 2008–2012. Victoria, Australia: Victorian Responsible Gambling Foundation.

Michie, S., van Stralen, M. M., & West, R. (2011). The behaviour change wheel: A new method for characterising and designing behaviour change interventions. Implementation Science, 6(42).

Reith, G., & Dobbie, F. (2011). Beginning gambling: The role of social networks and environment. Addiction Research and Theory, 19(6), 483‒493.

Reith, G., & Dobbie, F. (2013). Gambling careers: A longitudinal, qualitative study of gambling behaviour. Addiction Research and Theory, 21(5), 376-390

Salonen, A., Hagfors, H., Lind, K., & Kontto, J. (2020). Rahapelaaminen ja peliongelmat – Suomalaisten rahapelaaminen 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 8/2020.

Samuelsson, E., Sundqvist, K., & Binde, P. (2018). Configurations of gambling change and harm: Qualitative findings from the Swedish longitudinal gambling study (Swelogs). Addiction Research & Theory, 26(6), 514‒524.

Schüll, N. (2005). Digital gambling: The coincidence of desire and design. The Annals of the American Academy of Political and Social Science, 597(1), 65‒81.

Strand, T., Ollila, H., & Castrén, S. Poikkeustilanne voi lisätä päihteiden käyttöä ja rahapelien pelaamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL-blogi, 17.4.2020.

West, R. (2013). EMCDDA INSIGHTS: Models of addiction. Luxembourg: European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction.