Koronasta ja perustulosta
Perustulo on liian hidas tapa vastata koronakriisin aiheuttamiin toimeentulo-ongelmiin, koska se vaatisi kokonaan uuden etuusjärjestelmän rakentamisen. Nopeampi ratkaisu on tehdä muutoksia nykyisiin etuuksiin.
Koronapandemian myötä sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat ovat nousseet vahvasti julkiseen keskusteluun ja samalla on virinnyt keskustelu perustulosta näiden ongelmien mahdollisena ratkaisijana.
Perustuloa kokeiltiin Suomessa vuosina 2017–2018, ja siitä saatuja kokemuksia hyödynnetään varmasti myös tulevassa sosiaaliturvauudistuksessa. Alustavat tulokset kokeilun arvioinnista julkaistiin alkuvuodesta 2019, ja lopulliset tulokset julkaistaan kuluvan vuoden toukokuussa. Monitieteisessä tutkimushankkeessa arvioidaan kokeilun vaikutuksia monesta eri näkökulmasta.
Mikä ei tule näkyväksi tieteellisessä kokeilun arvioinnissa, on se, millaisen työn kokeilun toteuttaminen vaati. Se on kuvattu pääpiirteissään kokeilun esiselvityksessä ja siihen palataan myös arvioinnin loppuraportissa. On kuitenkin syytä avata tätä taustaprosessia myös nyt koronakriisin aikaan.
Perustulo on monen huulilla
Viime viikon lauantain (28.3.2020) Ilta-Sanomien haastattelussa presidentti Sauli Niinistö kertoi pitävänsä hyvänä hallituksen ajatusta vaille toimeentuloa jääneille kaavaillusta perustulon kaltaisesta ratkaisusta. Hän totesi, että ”se, että heille pyritään nyt saamaan minimisosiaaliturvaa, on minusta aika hyvä asia”.
Presidentti Niinistö ei ottanut ymmärrettävästi tarkemmin kantaa siihen, millainen minimisosiaaliturvajärjestelmä olisi käytännössä. Sen pohtiminen onkin niiden asia, jotka ovat perehtyneet sosiaaliturvajärjestelmän eri osiin, juridiseen perustaan, taloudellisiin reunaehtoihin sekä siihen, miten toimeentulo saadaan taloudellista tukea tarvitsevien tilille oikea-aikaisesti ja oikean suuruisena.
Myös perustulokokeilua suunniteltaessa jouduttiin sen kysymyksen eteen, millainen koeasetelma ehditään toteuttaa annetussa aikataulussa ja mikä on mahdollista ottaen huomioon perustuslain, EU-lainsäädännön ja taloudelliset resurssit. Kokeilu, johon olisi otettu mukaan eri väestöryhmiä eri perustulon tasoilla ja myös verotus, havaittiin nopeasti mahdottomaksi toteuttaa. Aikaa ei ollut yksinkertaisesti riittävästi.
Tuolloin aikaa oli noin vuosi. Nyt puhutaan viikoista, ellei päivistä.
Uuden järjestelmän luominen ei ole hokkuspokkustemppu
Mikä sitä aikaa sitten vie niin paljon?
Yhtäältä se, että julkinen valta perustuu ja sen tulee jatkossakin perustua lakiin. Kaikkea valtion ja muun julkisen vallan toimintaa ohjaa sekä kansallinen että EU:n lainsäädäntö ja lisäksi erilaiset kansainväliset sopimukset. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että lait valmistellaan tietyn prosessin mukaisesti ja hyvää hallintoa noudattaen.
Se tarkoittaa, että yhtäältä lainsäädäntöprosessi vie aikaa, mutta toisaalta minimoi viranomaisten ja poliittisten päättäjien mahdollisuuden käyttää väärin heille uskottua valtaa.
Aikaa vie myös järjestelmän tekninen toteutus. Nopeasti voisi ajatella, että rahan siirtäminen valtion kassasta yksittäisen henkilön tilille olisi mahdollista lähes reaaliajassa, jos ja kun summa olisi kaikille sama, kuten on perustulossa. Käytännössä pitää kuitenkin olla järjestelmä, jonka kautta maksut maksetaan saajan tilille. Lisäksi perustulo pitäisi verottaa pois ansiotulosta, mikä tarkoittaa, että myös verotusjärjestelmää tulisi muuttaa. Sekin vie aikaa.
Kaikkinensa perustulojärjestelmän suunnittelu, testaaminen ja käyttöönotto vaatisivat runsaasti resursseja, ja vielä selvästi enemmän kuin kahden vuoden kokeilun. Periaatetasolla voidaan siis keskustella siitä, millainen järjestelmä parhaiten turvaisi toimeentulon tilanteessa, jossa esimerkiksi yrittämisen kannattavuus joillain aloilla romahtaa nopeasti. Aikana, jolloin kaikkia liikeneviä resursseja tarvitaan yhteiskunnan olemassa olevien järjestelmien ylläpitämiseen, ei uuden järjestelmän luominen ole siten kovinkaan realistista.
Hyvinvointivaltiota pitää uudistaa, ja nyt siihen on vahva tahto
Se, että uuden perustulojärjestelmän tai muun vastaavan etuuden luominen ei ole realistista kovin lyhyellä aikavälillä, ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että sosiaaliturvajärjestelmämme vaatii uudistamista. Kuten Signe Jauhiainen ym. kirjoittavat Kelan Tutkimusblogissa: ”Keskeinen oikeudenmukaisuuden mitta yhteiskunnassa on se, miten yhdenvertaisella tavalla sosiaalista turvallisuutta tuottavat järjestelmät kohtelevat eri asemassa olevia ihmisiä. Yhteiskunnan jäsenten välisen yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden kannalta on tärkeää, että sosiaaliturvajärjestelmä ei sulje ketään turvan ulkopuolelle.”
Perustulokokeilun alustavien tulosten mukaan kokeilussa mukana olleilla hyvinvointi oli monella eri ulottuvuudella parempi kuin verrokkien ja he myös luottivat sekä sosiaalisiin instituutioihin että toisiin ihmisiin enemmän.
Kuten tiedämme, ilman ihmisten keskinäistä luottamusta on vaikeaa, ellei mahdotonta rakentaa demokraattisia yhteiskuntia. Siksi sosiaaliturvauudistuksen tulee lähteä siitä, että sosiaalisten riskien realisoituessa ̶ joskus hyvin nopeastikin ̶ emme jää tyhjän päälle. Voimmeko enää sanoa olevamme hyvinvointiyhteiskunta, jos emme pysty luottamaan siihen, että saamme apua kriisin keskellä?
Pääministeri Sanna Marinin hallitus on tahollaan pohtinut sitä, miten nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää voisi pienin lainsäädännöllisin muutoksin parantaa vastaamaan koronakriisissä esiin nousseisiin ongelmiin. Vaikka kaukaa viisas olisikin korjannut järjestelmän valuvikoja jo silloin, kun niitä havaittiin, yhtäläisen tärkeää on tehdä tarvittavia uudistuksia nyt.
Hyvinvointivaltiomme uudistamiselle on nyt myös vahva tahto, sillä moni meistä on viime päivinä joutunut pohtimaan sitä, miten minulle käy ja onko turvaverkko kunnossa.
Minna Ylikännö
ryhmäpäällikkö, Kelan tutkimus
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @MYlikanno
Lue lisää:
Jauhiainen, S. & Korpela, T. & Mäkkylä, K. & Tuovinen, A-K. Korona koettelee sosiaaliturvajärjestelmää. Kelan Tutkimusblogi 27.3.2020.
Kangas, O. & Pulkka V-V. (toim.) Ideasta kokeiluun? Esiselvitys perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehdoista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 13/2016.
Kangas, O. & Jauhiainen, S. & Simanainen, M. & Ylikännö, M. (toim.) Perustulokokeilun työllisyys- ja hyvinvointivaikutukset: Alustavia tuloksia Suomen perustulokokeilusta 2017-2018. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:8.
