Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Kela-korvausten leikkaukset: vaihtuuko juustohöylä giljotiiniin?

Julkaistu 3.3.2020

Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksia ollaan jälleen leikkaamassa. Korvausten osuus asiakkaan maksamista kustannuksista on nykyään melko pieni, ja siten korvausten merkitystä voi olla vaikea nähdä. Korvausten poistamisella olisi kuitenkin muitakin seurauksia kuin korvauseurojen säästyminen.

Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvaukset ovat jälleen vasaran alla. Tällä kertaa niistä haetaan ratkaisua vanhustenhoidon rahoitukseen. Hallitus on vastikään tehnyt esityksen vanhustenhoidon sitovasta hoitajamitoituksesta, ja osan rahoituksesta on suunniteltu löytyvän Kela-korvauksista. Niinpä näistä korvauksista käydään jälleen kerran kiivasta vääntöä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun yksityisen sairaanhoidon korvaukset ovat olleet poliittisina pelinappuloina. Hieman karkeistaen oikeisto on perinteisesti puolustanut yksityisen sairaanhoidon korvauksia ja vasemmisto vastustanut; keskustalle asia ei liene yhtä merkityksellinen. Korvauksista kiisteltiin myös viimeisimmän sote-uudistusyrityksen yhteydessä, jolloin ehdittiin jo sopia niiden lakkauttamisesta osana sote-uudistuspakettia.

Muutoinkin Kela-korvauksista on vuosien mittaan haettu säästöjä, esimerkiksi vuonna 2016 toteutetuilla melko mittavilla leikkauksilla. Korvaustasot ovat tosin hiljalleen näivettyneet ilman aktiivisia leikkauksiakin.

Mistä puhumme, kun puhumme yksityisen hoidon Kela-korvauksista?

Kela voi korvata sairausvakuutuksen kautta osan yksityissektorilta hankitun, lääketieteellisesti perustellun sairaanhoidon kuluista. Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvaukset jakaantuvat kolmeen luokkaan: lääkärinpalkkioita, hammashoitoa sekä yksityistä tutkimusta ja hoitoa koskeviin korvauksiin (ks. taulukko).

Viime vuonna euromääräiset korvausmenot olivat yksityislääkärin palkkioista 54,8 miljoonaa euroa, hammashoidosta 48,3 miljoonaa euroa ja lääkärin määräämästä yksityisestä tutkimuksesta ja hoidosta 39,5 miljoonaa euroa – yhteensä 143 miljoonaa euroa. Summa ei ole suuren suuri verrattuna sote-palveluiden kokonaiskustannuksiin, jotka olivat Soten rahapuun mukaan noin 24 miljardia euroa vuonna 2017. Ko. vuoden summista yksityisen sairaanhoidon korvausten osuus oli noin 0,6 %.

Taulukko: Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvaukset vuonna 2019.
 

Taulukko. Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvaukset vuonna 2019. Lähde: Kelasto-tietokanta.

Hammashoidon korvauksista ei tällä tietoa kuitenkaan olla leikkaamassa. Puhetta on nyt ollut vain yksityislääkärin palkkioiden sekä yksityisen tutkimuksen ja hoidon korvausten lakkautuksista tai leikkauksista.

Yksityinen tutkimus ja hoito on varsin heterogeeninen kategoria. Sen alle kuuluu fysioterapiaa mutta myös radiologisia tutkimuksia ja laboratoriotutkimuksia sekä joitakin muita, käyntimääräisesti pienempiä tutkimuksia, esimerkiksi psykologin tutkimuksia. Osa näistä tutkimuksista voi olla myös hammaslääkärin määräämiä (esimerkiksi hammasröntgen). Jos yksityisen tutkimuksen ja hoidon korvaukset poistetaan kokonaan, osuu se siten jonkin verran myös hammashoitoon – jollei sitten hammashoitoon liittyviä tutkimuksen ja hoidon korvauksia jätetä ennalleen.

Yksityislääkärillä käynneistä valtaosa on erikoislääkärillä käyntejä (79 % käynneistä vuonna 2019). Yleisimmin käytetyt erikoisalat olivat silmätaudit (14 % kaikista yksityislääkärillä käynneistä) ja gynekologia (11 % käynneistä). Erityisesti näiden kahden erikoisalan osalta on käyty paljon keskustelua hoidon saatavuudesta julkisella puolella.

Kela-korvaus kattaa enää pienen osan kustannuksista, mutta vaikuttaako korvaustaso käyttöön?

Kela-korvauksen osuus maksetuista kustannuksista oli viime vuonna lääkärinpalkkioissa keskimäärin 15 % ja muissa korvauskategorioissa noin 12–14 % (ks. taulukko). Korvauksen osuus kustannuksista on siis pudonnut varsin pieneksi – 100 euroa maksavasta lääkärikäynnistä saa Kelalta takaisin 15 euroa. Esimerkiksi vuoden 2000 korvaustasolla vastaava korvaussumma olisi ollut 36 euroa.

Vaikka korvauksen osuus on valunut pieneksi, saattaa korvaus vielä toimia jonkinlaisena porkkanana yksityispalveluiden käytölle. Erityisesti pienituloisissa ryhmissä euromääräisesti pienikin korvaus voi olla ratkaiseva tekijä sille, käytetäänkö palvelua vai ei.

Ei ole kuitenkaan täysin selvää, miten korvausten taso tai olemassaolo vaikuttaa yksityispalveluiden käyttöön. Vuoden 2016 korvaustason leikkauksista tehdyn tutkimuksen mukaan korvaustason lasku näytti vähentäneen yksityispalveluiden käyttöä vain maltillisesti.

”Tutkimuksen mukaan korvaustasonlasku näyttää vähentäneen yksityispalveluidenkäyttöä vain maltillisesti.”

Toisaalta on käytännössä hyvin vaikeaa sanoa, miten juuri korvaustaso vaikuttaa käyttöön, ja kuinka moni jättäisi yksityispalvelut kokonaan väliin ja/tai siirtyisi julkisen sektorin asiakkaiksi, jos korvaukset poistettaisiin kokonaan. Yksityisten terveyspalveluiden käyttöön vaikuttavat muutkin asiat kuin Kela-korvauksen määrä – esimerkiksi se, miten palvelua saadaan julkiselta puolelta ja miten yksityisiä palveluita on tarjolla.

Esimerkiksi vuonna 2000 korvausaste yksityislääkärillä käynnistä oli 36 % ja vuonna 2019 enää 15 %, mutta näiden palveluiden käyttäjiä oli molempina vuosina samat 27 % väestöstä. Todennäköisesti käyttäjät eivät useinkaan ole etukäteen selvillä siitä, kuinka suuren osan kuluista Kela-korvaus kuittaa. Onkin mahdollista, että edes jonkinlaisen korvauksen olemassaolo kannustaa yksityispalveluiden käyttöön – ja vaikutukset käyttöön näkyvät vasta sitten, jos kuluttajilla on etukäteen tieto siitä, että koko lasku jää omasta taskusta maksettavaksi.

Olisivatko käytön alueelliset erot vielä suuremmat leikkausten jälkeen?

Yksityisellä sairaanhoidolla on varsin erilainen merkitys eri alueilla (ks. kartat 1 ja 2), vaikka järjestelmä on universaali. Yksityislääkäripalveluiden ja yksityisen tutkimuksen ja hoidon korvausten saajien osuus on suurimmillaan etelässä ja länsirannikolla sekä muutoinkin suurissa kaupungeissa ja asutuskeskittymissä. Näillä alueilla yksityisiä palveluita on myös tarjolla enemmän kuin harvemmin asutuilla seuduilla, ja lisäksi keskimääräinen tulotaso on suurempi.

Siten myös yksityispalveluiden merkitys terveyspalvelujärjestelmälle on eri alueilla varsin erilainen.

Kun yksityislääkärin palkkioista korvausta saaneiden osuus väestöstä oli korkeimmillaan Kauniaisissa (40 %), oli se Manner-Suomen kunnista pienin Sievissä (13 %). Vastaavasti tutkimuksen ja hoidon korvauksia saaneiden osuus vaihteli Manner-Suomen kuntien kesken Kauniaisten 32 %:sta Merijärven 7 %:iin.

Kuvio: sairaanhoitokorvauksia saaneiden osuus väestöstä kunnittain vuonna 2019. Kuvasta näkee, että Kela-korvausten käytössä on suuret alueelliset erot. Yleisintä saaminen on lounaassa.
 

Jos universaali Kela-korvaus poistuisi, julkista palvelua täydennettäisiin jatkossa ehkä enemmän käyttämällä palveluseteleitä tai ostopalveluita. Kansalaisella olisi mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita julkisesti tuettuna vain niissä kunnissa tai maakunnissa, joissa tarjotaan palveluseteliä tai ostopalveluilla hankittuja palveluita.

Universaalin korvauksen poistuminen kaventaisi siten koko kansan valinnan vapautta, mutta toisi ehkä setelin avulla harvoille ja valituille – myös pienituloisille – paremman mahdollisuuden käyttää yksityisiä palveluita.

Mitä Kela-korvausten poistuminen tarkoittaisi kansalaiselle?

Jos oletetaan, että yksityispalveluiden käyttö vähenee Kela-korvausten leikkausten myötä, saattaa myös palveluiden hinta nousta, jos yritykset kompensoivat käyntien vähenemistä korkeammilla hinnoilla. Näin on tuoreen tutkimuksen mukaan näyttänyt käyneen esimerkiksi hammashoidon korvausten leikkausten yhteydessä. Yksityispalveluiden käyttö painottuisi yhä enemmän suurituloisiin – niin kuin se luonnollisesti painottuu tutkimusten mukaan jo nyt. Pienituloisten mahdollisuus hakea yksityistä palvelua vähenee entisestään.

Toisaalta Kela-korvauksia vastustavat pitävät esillä sitä, että näillä rahoilla, jotka nyt kohdistuvat enemmän hyvä- kuin huono-osaisiin, voitaisiin tuottaa tasa-arvoisempaa hyvinvointia kaikille tai erityisesti haavoittuville ryhmille – niin kuin nyt esimerkiksi vanhuksille.

Korvausten poiston myötä yksityiset terveyspalvelut käytännössä irtoaisivat omaksi erilliseksi sektorikseen. Näiden palveluiden käyttöä todennäköisesti rahoitettaisiin nykyistäkin enemmän yksityisten vakuutusten turvin. Uudessa järjestelmässä olisi varmasti aluksi epäselvää, miten yksityiset vakuutukset jatkossa määrittäisivät vakuutuksesta korvattavan hoidon. Nykyjärjestelmässä Kela-korvauksen maksaminen on toiminut vakuutusyhtiöllekin ohjenuorana siitä, mikä on lääketieteellisesti perusteltua hoitoa ja mikä ei.

Miten jatkossa saadaan tutkimus- ja tilastotietoa yksityisestä sairaanhoidosta?

Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvausten kautta tiedot yksityispalveluiden käytöstä ovat myös rekisteröityneet Kelan korvausrekisteriin. Tämä rekisteri on puolestaan mahdollistanut yksityisen sairaanhoidon tutkimisen kansallisella, kattavalla rekisteritiedolla – tosin täysin itse maksetut palvelut (esimerkiksi ei-lääketieteellisesti perustellut esteettiset hoidot) eivät nytkään ole tässä rekisterissä näkyneet. Niitä ei tilastoida missään.

Jos joidenkin yksityispalvelujen Kela-korvaukset poistetaan kokonaan, poistuu näiden osalta samalla myös tämä ainutlaatuinen tietovaranto. Toistaiseksi on epäselvää, voivatko hoitoilmoitusrekisteri Hilmo ja/tai Kanta-palveluihin kuuluva potilastiedon arkisto lähivuosina kehittyä kattaviksi ja sujuvan tutkimustoiminnan mahdollistaviksi tietovarannoiksi sekä julkisen että yksityisen sairaanhoidon osalta. Näiden rekistereiden ja tilastointijärjestelmien kehittämiseen ja tarvittaviin määrittelyihin on oltava sekä tahtotila että resursseja.

”Kela-korvausten kautta tiedotyksityispalveluiden käytöstä rekisteröityvätKelan korvausrekisteriin.”

Luotettava tilasto- ja tutkimustieto on antanut valvontaviranomaisille ja päätöksentekijöille suhteellisen kattavan kuvan siitä, mitä yksityissektorilla tapahtuu. Vastaisuudessa yritykset todennäköisesti erilaistavat palvelujaan yhtenäisten standardien puuttuessa, ja kansalaisten on hyvin vaikea vertailla esimerkiksi sitä, mitä yksityinen palvelu maksaa.

Pienen, mutta universaalin Kela-korvauksen poistaminen saattaa tuntua päivänselvältä: kuka yksityissektorin käyttäjä nyt enää muutaman euron alennusta tarvitsee? Valtaosa ei tarvitsekaan, mutta yllättäen kysymys onkin monimutkaisempi. Siksi korvausjärjestelmä lienee pitänyt pintansa, vaikka sitä ei ole enää juuri kehitetty 1980-luvun jälkeen.

Kelan Tutkimusblogissa julkaisemme jatkossakin sairausvakuutusta koskevia katsauksia, joista on toivottavasti hyötyä suunniteltaessa sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavarahoituksen uudistamista.

Kirjoittajat

Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @JenniBlomgren

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, Kela
Twitter: @mikkolahm

etunimi.sukunimi@kela.fi

Lue lisää

Blomgren Jenni (2017): Kela-korvauksia leikattiin – yksityisten terveyspalveluiden käyttö silti lähes ennallaan. Kelan Tutkimusblogi 27.6.2017.

Blomgren Jenni, Maljanen Timo, Virta Lauri (2017): Yksityisten sairaanhoitopalveluiden käyttö, kustannukset ja Kela-korvaukset vuosina 2013–2016. Kuinka paljon Kela-korvausten alentamiset ovat vaikuttaneet palveluiden käyttöön? Helsinki: Kela, työpapereita 121, 2017.

Blomgren Jenni, Aaltonen Katri, Tervola Jussi, Virta Lauri (2015): Kelan sairaanhoitokorvaukset tuloryhmittäin. Kenelle korvauksia maksetaan ja kuinka paljon? Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 93, 2015.

Blomgren Jenni, Virta Lauri (2014): Tuloryhmien erot yksityislääkäripalvelujen käytössä eivät kasvaneet vuosina 2006–2011. Suomen Lääkärilehti 2014;69(8):560–565.

Hiltunen Riina, Mikkola Hennamari (2016: Yksityisten lääkäripalvelujen alueellinen saatavuus vuosina 2008–2012. Suomen Lääkärilehti 2016;71(44):2805-2813.

Hiltunen Riina, Mikkola Hennamari, Virta Lauri (2017): Kilpailevatko yksityiset yleislääkärit hinnoilla? Yhteiskuntapolitiikka 2017;82(4):377–391.

Linden Mika, Nolvi Katja (2019): Kela-korvauksen leikkaukset ja yksityisen hammashoidon kysyntä Suomen kunnissa 2006−2017. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2019; 115(3):494­-519.

Mikkola Hennamari (2018): Korvaako chattipalvelu perinteisen vastaanottokäynnin? Yksityislääkärikäynnit laskussa. Kelan Tutkimusblogi 27.2.2018.

Partio Timo (2019): Yksityisten lääkäripalvelujen hinnoissa suuri alueellisia eroja – silmälääkäri on kallein Uudellamaalla ja lastenlääkäri edullisin Etelä-Karjalassa. Kelan Tutkimusblogi 4.12.2019.

Soten rahapuu. 

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin