Syöksykierteestä hyvään kehään
Sosiaalipolitiikan ja talouskasvun ”hyvä” kehä on nostanut suomalaisten elintasoa, mutta samalla voimistanut ekologista kriisikierrettä. Miten ylittää aikamme keskeinen paradoksi: hyvinvointivaltiot on kytketty kasvun paradigmaan, joka kuitenkin vaarantaa koko maapallojärjestelmän ja sitä kautta ihmisten hyvinvoinnin? Tuoreessa ORSI-tutkimushankkeen julkaisussa hahmotellaan, millainen voisi olla nykyistä kestävämpi hyvinvointivaltion hyvä kehä.
Hyvä kehä on ollut hyvinvointivaltioiden kehittämistä tukeva politiikkaidea, joka on sitonut sosiaalipolitiikan ja talouskasvun lujasti toisiinsa. On ajateltu, että elintason nousu, eriarvoisuuden vähentäminen ja talouskasvu vahvistavat suotuisalla tavalla toisiaan.
Sivuun on jäänyt se, kuinka hyvänä pidetty kehä kiihdyttää luonnolle haitallista syöksykierrettä: ilmastonmuutosta ja lajikatoa. Siksi hyvä kehä ei enää lisää hyvinvointia vaan nakertaa sen perustaa.
Voisiko ideaa kuitenkin jalostaa? Miten hyvää kehää voitaisiin edelleen käyttää hyvinvointivaltion kehittämisen tukena?
Hyvä kehä syöksykierteessä
Politiikkaideoilla tarkoitetaan politiikan taustalla vaikuttavia normatiivisia viitekehyksiä ja ajattelutapoja, jotka ohjaavat politiikkaa (tietoisesti tai ei). Niiden avulla poliittiset toimet saadaan näyttämään houkuttelevilta ja mahdollisilta äänestäjien silmissä. Ajatus toisiaan ruokkivista myönteisistä kehityskuluista on puoleensavetävä. Juuri tällaisia ideoita tarvitaan ilmastonmuutoksen aikana kipeästi.
Hyvinvointivaltioiden rakennuskaudella hyvän kehän idea auttoi perustelemaan kokonaisvaltaisen sosiaalipolitiikan tarvetta ja oikeutti tulojen uudelleenjakoa. Hyvän kehän oletuksena oli, että kun sosiaalipolitiikka vähentää eriarvoisuutta, huolehtii työvoiman uusintamisesta ja parantaa pienituloisten kulutusmahdollisuuksia, kokonaiskysyntä kasvaa. Talouskasvu mahdollistaa elintason nousun, mikä taas ruokkii talouskasvua.
Luonnolla ei ole tässä tarinassa kuitenkaan mitään roolia: kehä pyörii ilmassa, luonnosta irrallaan.
Kun hyvinvoinnin tuottaminen on sidottu kasvutalouteen, on hyvinvointivaltioiden käytännössä vaikeaa irrottautua ympäristöhaitoista. Päästöt ja luonnonvarojen kulutus ovat suurimpia nimenomaan rikkaissa hyvinvointivaltioissa. Hyvä kehä on nostanut suomalaisten elintasoa, mutta samalla myös hiili- ja materiaalijalanjälkiämme, jotka ylittävät moninkertaisesti kestävyyden rajat. ”Hyvä” kehä tuottaakin huonon kehän.
Rajojen ylittämisen seuraukset voivat olla katastrofaalisia ihmisten hyvinvoinnille. Miten pääsemme tästä eteenpäin? Miten hyvinvointia ylläpitävä kehä saadaan irrotettua ekologista kriisiä voimistavasta kehästä? Minkälainen olisi kestävää hyvinvointia ruokkiva hyvä kehä?
Kestävän kehän ainekset
Hyvä kehä kuvaa systeemistä kokonaisuutta, jossa eri politiikkatoimet vaikuttavat toisiinsa. Myös kestävän hyvinvointivaltion rakentaminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Hyvän kehän idea auttaa yhdistämään sosiaali-, ympäristö- ja talouspoliittisia tavoitteita ja näkemään niiden välisiä kytköksiä nykyistä paremmin. Se korostaa toisiaan vahvistavia politiikkaratkaisuja. Se avaa näkymiä siihen politiikkamuutokseen, jonka avulla siirrytään hiilineutraaliin hyvinvointivaltioon sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Uusi kestävä kehä perustuu kansainväliseen kestävää kehitystä, kestävää taloutta ja ekososiaalista politiikkaa koskevaan tutkimukseen. Tässä kestävän hyvinvoinnin kehässä hyvinvoinnin tavoittelu on vahvasti kytköksissä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Uusintava ja uudelleenjakava kiertotalous korvaa bruttokansantuotteen kasvuun tähtäävän talouden. Elintason nousuun ja joukkotuotantoon ja -kulutukseen tähtäävä ”hyvä” kehä korvautuu moniulotteisen hyvinvoinnin tavoittelulla ja kestävällä tuotannolla.
Perinteisen hyvän kehän tavoin kestävän hyvinvoinnin kehä pyrkii vähentämään eriarvoisuutta sosiaalipolitiikan avulla. Talousjärjestelmän uudistuksilla rakennetaan hyvinvointia palvelevaa taloutta, joka mahdollistaa riittävän sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden rahoituksen.
Kirjallisuuteen pohjautuvaa kestävän hyvinvoinnin hyvän kehän ideaa on vielä konkretisoitava. Tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua siitä, minkälaiset yhteiskuntapoliittiset muutokset edistäisivät siirtymistä kestävälle kehälle. Minkälainen makrotalouden paradigma sopisi parhaiten yhteen kestävän hyvinvoinnin kehän kanssa? Perinteinen hyvä kehä nojasi vahvasti keynesiläiseen talouspolitiikkaan. Tulisi selvittää, voisiko kestävä hyvä kehä rakentua jälkikeynesiläisen ja ekologisen taloustieteen oppien varaan.
Tarvitaan myös rohkeita kokeiluja. Tukisivatko esimerkiksi perustulo tai työajan lyhentäminen kestävää hyvinvointia ja vähentäisivät samalla ympäristöhaittoja? Millaiset politiikkatoimet voisivat vahvistaa toisiaan suotuisasti?
Ideoilla on muutosvoimaa. Ne suuntaavat toimintaa ja auttavat uskomaan asetettuihin tavoitteisiin. Tutkimukseen pohjautuva idea kestävän hyvinvoinnin hyvästä kehästä voi vauhdittaa uusien politiikkaratkaisujen kehittämistä, koska se tarjoaa niille yhteisen kehyksen; tarinan, jolla voisi olla onnellinen loppu.
Tuuli Hirvilammi
yliopistotutkija, Tampereen yliopisto
etunimi.sukunimi@tuni.fi
Tuula Helne
johtava tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Lue lisää:
Helne Tuula & Hirvilammi Tuuli & Laatu Markku: Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 2012.
Hirvilammi Tuuli: The Virtuous Circle of Sustainable Welfare as a Transformative Policy Idea. Sustainability 2020, 12(1), 391; https://doi.org/10.3390/su12010391
Hirvilammi Tuuli & Massa Ilmo: Ympäristösosiaalipolitiikan lähtökohtia. Julkaisussa Ilmo Massa (toim.) Vihreä teoria – ympäristö yhteiskuntateorioissa. Helsinki: Gaudeamus, 2009.
Joutsenvirta Maria, Hirvilammi Tuuli, Ulvila Marko & Wilén Kristoffer: Talous kasvun jälkeen. Helsinki: Gaudeamus, 2016.
Laatu Markku, Hirvilammi Tuuli & Helne Tuula: Se pyörii sittenkin! Kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hyvinvoinnin kehää. Julkaisussa Antti Alaja (toim.) Kriisikierteestä hyvään kehään. Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiön julkaisuja 4/2012.
