Joustavat kiintiöt saavat pienten lasten vanhemmilta kannatusta
Uunituore kyselytutkimus antaa tietoa siitä, mitä mieltä vanhemmat ovat perhevapaiden uudistamisesta.
Marinin hallitus julkisti 5.2.2020 suunnitelmansa perhevapaiden uudistamiseksi. Suunnitelman mukaan toteutumassa olisi malli, joka on jo ehditty julkisuudessa nimetä 1+7+7-malliksi.
Esityksen mukaan äidille osoitettaisiin ennen lapsen syntymää noin yhden kuukauden mittainen raskausrahakausi, minkä jälkeen molemmille vanhemmille on tarjolla 6,6 kuukauden (164 päivää) mittainen jakso. Näistä kummallekin vanhemmalle kiintiöidyistä jaksoista osan, 2,8 kuukautta (69 päivää), voisi siirtää toiselle vanhemmalle.
Jos vanhemmat käyttäisivät vapaat täysimääräisesti, ulottuisi ansiosidonnainen jakso siis siihen saakka, kunnes lapsi on runsaan 13 kuukauden ikäinen. Nykyisessä mallissa isä voi käyttää osan vapaastaan yhtä aikaa äidin kanssa lapsen syntymän jälkeen. Jos tämä oikeus säilytetään, vaikuttaisi tämä siihen, minkä ikäinen lapsi on ansiosidonnaisen vapaan päättyessä.
Näillä näkymin isät ovat siis saamassa omaan vapaaseensa selvän pidennyksen. Suunnitelmissa on lisäksi lisätä vapaisiin aikaisempaa enemmän joustavuutta. Siitä, mitä joustot tulevat käytännössä olemaan, ei ole vielä tarkkaa tietoa. Joustojen toteuttamistavat vaikuttavat kuitenkin olennaisesti siihen, miten perheet pystyvät vapaitaan käyttämään.
Toteutimme Kelan tutkimuksessa Äitiyspakkaus- ja perhevapaakyselyn, jonka aineiston keruu päättyi vain muutama viikko sitten. Kysyimme siinä pienten lasten äitien ja isien mielipiteitä perhevapaiden uudistamisen eri vaihtoehdoista. Kyselyn toteutuksen aikaan hallitus ei vielä ollut tuonut uutta malliaan julkisuuteen. Ensi kertaa kyselyn historiassa kysely suunnattiin äitien lisäksi myös pienten lasten isille. Otoskoko sekä äitien että isien kyselyssä oli 3 000 vanhempaa. Äitien kyselyn vastausaste oli 41 % ja isien kyselyn 26 %.
Esitämme seuraavaksi alustavien tarkastelujen perusteella aivan tuoreita tietoja äitien ja isien mielipiteistä vanhempainvapaiden kehittämisvaihtoehdoista. Kyselyssä esitettiin useita eri väittämiä vanhempainvapaista, joista jokaiseen vastaajat ottivat kantaa. Tämän tekstin väliotsakkeissa käytetyt sitaatit ovat peräisin vanhempien kyselyssä antamista avovastauksista.
Miten tuoreet vanhemmat suhtautuvat vanhempainvapaiden kiintiöihin?
Mitä mieltä pienten lasten äidit ja isät ovat perhevapaamallista, jossa molemmille vanhemmille on kiintiöity yhtä pitkä jakso? Kysyimme vanhempien mielipidettä kiintiömalliin kahdella eri väittämällä: niin, että osan omasta kiintiöstään voisi siirtää toiselle vanhemmalle ja niin, ettei siirtomahdollisuutta olisi.
Lähimmäs hallituksen nyt esittämää mallia tulee ensin mainittu vaihtoehto, jonka mukaan vanhempainvapaiden kiintiöiden tulisi olla äidille ja isälle yhtä pitkät, mutta osan vapaasta voisi luovuttaa toiselle vanhemmalle. Hieman yli puolet äideistä kannatti (täysin tai osittain samaa mieltä) tätä vaihtoehtoa, isillä osuus oli 60 %. Lähes viidesosa vastaajista ei osannut sanoa kantaansa tähän vaihtoehtoon. Joka neljäs äiti ja joka viides isä oli eri mieltä (täysin tai osittain eri mieltä) väitteen kanssa.
Mallia kannattivat muita enemmän nuoret äidit (< 25 v.) ja vastustivat erityisesti monilapsiset äidit ja isät.
Sen sijaan ”tiukempi” kiintiömalli, jossa kiintiöt olisivat äidille ja isälle yhtä pitkät, mutta omasta osuudestaan ei voisi siirtää toiselle vanhemmalle, ei juurikaan saa kannatusta suomalaisperheiltä. Äideistä vain 10 % ja isistä hieman useampi, 17 %, kannatti (täysin tai osittain samaa mieltä olevien osuus) tätä mallia (kuvio 2). Tiukkojen kiintiöiden kannatus oli yhtä vähäistä riippumatta vanhempien koulutustasosta, iästä tai lasten lukumäärästä.
Lähes 75 % äideistä ja 63 % isistä vastusti kiintiöiden tuomista vanhempainvapaisiin ilman, että niihin sisältyy mahdollisuutta siirtää osa omasta kiintiöstä toiselle vanhemmalle. Muita enemmän vastustajia on korkeasti koulutettujen, yli 30-vuotiaiden ja monilapsisten (lapsia >3) äitien ja isien keskuudessa.
”Perheiden pitäisi itse saada päättää, miten vapaat jakavat”
Epäily kiintiömalleja kohtaan näkyy myös siinä, että väite, jonka mukaan vanhempainvapaita tulisi kehittää lisäämällä vanhempien kesken vapaasti jaettavaa vapaata sai runsaasti kannatusta (kuvio 3).
75 % äideistä ja hieman yli 70 % isistä kannatti perhevapaiden uudistamista tällä tavalla. Väittämään myönteisesti suhtautuvien osuuksissa ei ollut merkittävää eroa väestöryhmien välillä.
Myös kyselyn avovastausten viesti on selvä; perheet haluavat pitää kiinni valinnanvapaudesta. Tulos on tullut vahvasti esiin myös useista aiemmista kyselytutkimuksista.
”Joustavuus, joustavuus, joustavuus”
Erilaiset työn ja perheen yhteensovittamista ja vanhempien lastenhoitovastuun vuorottelua tukevat joustot ovat olleet esillä julkisessa keskustelussa. Mallia vapaiden joustavoittamiseen on ehdotettu haettavaksi muista Pohjoismaista. Ruotsissa perhevapaajärjestelmä sallii vanhempainvapaan käytön osa-aikaisesti ja mahdollisuus ulottuu vähintään siihen asti, kunnes lapsi on 1,5-vuotias, rajatusti jopa pidemmälle.
Tiedustelimme kyselyssä äitien ja isien mielipiteitä vanhempainvapaiden joustoista.
Vapaiden käyttämisen joustoihin liittyvät väittämät muotoiltiin niin, että vanhempia pyydettiin pohtimaan kiinnostusta joustomahdollisuuksien hyödyntämiseen omassa perheessään. Tulosten mukaan isät suhtautuivat esitettyihin joustoihin äitejä jonkin verran myönteisemmin (kuvio 4). Äideistä 26 % ja isistä 33 % hyödyntäisi erittäin tai melko todennäköisesti mahdollisuutta käyttää vanhempainvapaata osaviikkoisesti niin, että pitämättömät päivät siirtyisivät myöhemmin käytettäviksi.
Jos mukaan lasketaan myös vaihtoehdon ”Mahdollisesti” valinneet, nousee vanhempainvapaiden osa-aikaiseen käyttöön myönteisesti suhtautuvien osuus huomattavasti.
Jos osa-aikainen vanhempainvapaa olisi mahdollista myös Suomessa, voisivat vanhemmat vuorotella lapsen hoidossa keskenään ja näin pidentää lapsen kotihoitoaikaa. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti osa-aikaisen lastenhoidon ja osa-aikaisen työskentelyn yhdistämistä. Tämän myötä tarve myös kotihoidon tuen käytölle saattaisi pienentyä.
”Joustavuus ja perheiden valinnanvapauden kunnioittaminen on ensisijaisen tärkeää!”
Vanhemmat suhtautuvat isälle ja äidille osoitettuihin kiintiöihin myönteisesti, jos kiintiöihin sisältyy mahdollisuus siirtää osa vapaasta toiselle vanhemmalle. Tuoreiden kyselytulosten perusteella näyttääkin siltä, että hallituksen nyt kaavailema vanhempainvapaamalli (1+7+7) saa kannatusta pienten lasten äideiltä ja isiltä. Ehdotettua mallia voi tässä mielessä pitää onnistuneena sikäli, että se säilyttää perheille tärkeän valinnanvapauden, mutta samalla edistää sukupuolten tasa-arvoa. Isillä on uudessa mallissa mahdollisuus pitää aikaisempaa selvästi pidempään vanhempainvapaata.
Kyselyn toteuttamishetkellä ei ollut tiedossa, minkälaista perhevapaauudistusta hallitus on työstämässä. Väittämissä ei tämän vuoksi voitu ottaa kantaa esimerkiksi kiintiöiden pituuteen. Tästä syystä vastaajat ovat voineet ymmärtää väittämät eri tavoin. Osa on voinut ajatella kiintiöt nykyisen kaltaisiksi ja osa taas selvästi pidemmiksi. Tulokset osoittavat kuitenkin selvästi, että kiintiöihin suhtaudutaan myönteisesti, jos niiden avulla on mahdollista hoitaa lasta kotona vanhempainvapaalla nykyistä pidempään.
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on ollut yksi vanhempainvapaiden uudistamisen tärkeimmistä pitkän linjan tavoitteista. Perheiden arjessa päätöksentekoa sanelevat todennäköisesti kuitenkin sukupuolten tasa-arvoon liittyvien ihanteiden ohella – tai niiden sijaan – myös käytännöllisemmät tekijät. Vanhempainvapaiden jakautumiseen ja lastenhoitoon liittyvien ratkaisujen taustalla vaikuttavat arvovalintojen lisäksi esimerkiksi vanhempien työmarkkina-asema, työtehtävien luonne, tulotaso ja päivähoitojärjestelmän toimivuus.
Nykyisin alle puolet isistä käyttää isälle osoitetun jaksonsa. Isät ovat myös tähän asti ottaneet varsin hitaasti käyttöönsä heille korvamerkittyjä kiintiöitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että yli puolet isistä pitää mahdollisena, että lastenhoitovastuuta voisi äidin kanssa jatkossa jakaa esimerkiksi osaviikkoisesti, jos se olisi järjestelmän puolesta mahdollista.
Nähtäväksi jää, miten perheet tarttuvat uudistuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin hoitovastuun tasa-arvoisemmasta jakamisesta ja minkälaisissa perheissä järjestelmän mukanaan tuomia mahdollisuuksia päästään hyödyntämään. Suunnitellut joustot voivat siis tasata merkittävästi perhevapaiden jakautumista vanhempien kesken, jos ne pystyvät tarjoamaan ratkaisukeinoja ennen kaikkea perheiden arjen käytännön haasteisiin.
Miia Saarikallio-Torp
tutkija, Kela
Anneli Miettinen
tutkija, Kela
Twitter: @AnMiettinen
Hanna-Mari Heinonen
tutkija, Kela
Twitter: @HmHeinonen
etunimi.sukunimi@kela.fi
