Nuorisopsykiatrian ongelmat ovat monisyisiä

Created with Sketch. 25.10.2019
Created with Sketch.
Veilahti Antti

Jaa

Nuorisopsykiatrisen hoidon katkonaisuus heijastaa hoidon sisällössä tapahtuneita muutoksia.

 

Helsingin Sanomien artikkelissa 23.10.2019 kuvattiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian ongelmia, kuten hoitoon pääsyn vaikeuksia, hoitosuhteiden katkonaisuutta ja tapaamisten vähyyttä. Itse havaitsin samoja ongelmia viime keväänä työskennellessäni Husin nuorisopsykiatrisilla osastoilla.

Yksi syy ongelmiin on raha, sillä nuorten hoitoon hakeutuminen on lisääntynyt. Toisaalta perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito helposti pallottelevat asiakkaita keskenään, koska nykyisessä sote-himmelissä kustannusoptimointiin lähdetään usein kapeakatseisesti hoitopolun tehokkuuden ja kokonaistaloudellisuuden kustannuksella. Käännytetyt potilaat löytävät kyllä tiensä takaisin.

Osastoillekin päätyi nuoria, joita erikoissairaanhoito ei hetkeä aiemmin kelpuuttanut edes avohoitoon.

 

Psykiatrisen hoidon sisältö on muuttunut

Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan juonnu vain rahasta. Hoidon katkonaisuutta lisäävä oireiden ja hoidon toistuva arviointi heijastaa myös psykiatrisen hoidon sisällössä tapahtuneita muutoksia.

Aiemmin yksilön elämänhistoriaa painottaneen psykodynaamisen näkökulman rinnalle on noussut kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), joka painottaa tietoisesti tapahtuvaa ajattelutapojen muuttamista.

Kognitiivinen painotus heijastuu myös HS:n artikkelissa esille tulevissa hoidon organisointia koskevissa kysymyksissä, kun häiriöitä ja niitä koskevia hoitoja pyritään yhä tarkemmin jäsentämään ja arvioimaan esimerkiksi pilkkomalla hoitoja 10 tai 20 käynnin jaksoihin.

Suomessa KKT ei ole edelleenkään kokonaan syrjäyttänyt viime vuosisadan vallinnutta psykodynaamista suuntausta siten kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa, jossa KKT-hoitoihin on viimeisen kymmenen vuoden aikana panostettu sadoilla miljoonilla punnilla.

Suomessa tilanne on moninaisempi ja esimerkiksi Kela tukee 2–3 vuoden mittaisia intensiivisiä kuntoutusterapioita. Myös Husin nuorisopsykiatriassa työskentelee edelleen laaja kirjo eri suuntauksien edustajia.

Silti hoidon kehittämisessä painotetaan erityisesti KKT:aa ja sen variantteja, joita myös Husin nuorisopsykiatrian johto edustaa. KKT:n painoarvoa on perusteltu vetoamalla kansainväliseen näyttöön. Toisaalta KKT:n vaikuttavuutta tukeva näyttö ei ole niin yksiselitteistä kuin usein annetaan ymmärtää.

 

Unohtuuko ongelmien moninaisuus?

Näyttöä on aihetta tutkineen englantilaisen psykoterapeutin Farhad Dalalin mukaan liioiteltu esimerkiksi muokkaamalla vaikuttavuustutkimusten kelpuutuskriteerejä. Lyhytkestoisten terapioiden vaikutukset ovat myös usein jääneet varsin lyhytaikaisiksi.

Tutkimusnäyttöön takertuminen voi tehdä hoidoista myös joustamattomia, jos ajatellaan, että hoidon olisi noudatettava vaikuttavuustutkimuksissa käytettyä tarkkaan rajattua sapluunaa esimerkiksi tiettyjen käyntikertojen sisältöjen suhteen, vaikka tälle sapluunalle ei olisi sen kummempia teoreettisia perusteita.

Ongelmia yksilöllistävässä ja omaa ajattelua korostavassa hoidossa vaarana on erityisesti se, että ongelmien moninaisuus, kuten nuorisopsykiatriassa usein koko perhettä koskevat sosiaaliset ongelmat, jäävät taka-alalle.

Psykodynaamista suuntausta puolestaan on arvioitu kansainvälisessä tutkimuksessa vähemmän mm. hoitojen pitkäkestoisuuden vuoksi. Suomessa on kuitenkin tehty laajoja pitkittäistutkimuksia psykodynaamisten terapioiden vaikuttavuudesta. Niillä on havaittu olevan pitkäkestoisia vaikutuksia.

Monille nuorille Kelan tukemat terapiat tarjoavatkin pitkäjänteisen hoitomuodon. Tämän tradition jatkuminen sote-uudistuksen yhteydessä on kysymysmerkki. Toisaalta sote-uudistus voisi mahdollistaa nykyistä pidemmät kuntoutusterapiat myös heikossa taloudellisessa asemassa oleville nuorille, jotka eivät kykene kattamaan pitkäaikaisissa terapioissa jopa tuhansiin euroihin kohoavia omavastuuosuuksia.

 

Miten käy täysi-ikäistyvän nuoren?

Verrattuna aikuispsykiatrian huolestuttavaan resurssitilanteeseen Husin nuorisopsykiatriassa on toki paljon hyvääkin. Osastoilla kuitenkin pelättiin, että monen 18 vuotta täyttävän intensiivinenkin psykiatrinen hoito katkeaa, koska he eivät kuulu enää nuorisopsykiatrian piiriin toisin kuin esimerkiksi Oulussa, jossa nuorisopsykiatria jatkuu 22 ikävuoteen asti.

Ikärajojen nostamiselle olisi tarvetta, koska yksin vuoden 2015 jälkeen 18–22-vuotiaiden mieliala- ja psykoosilääkkeiden käyttö on Kelan rekisterien mukaan kasvanut kymmeniä prosentteja.

 

 

Antti Veilahti
Tutkimuspäällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @veilahti