Etäkuntoutus on haaste kuntoutusta järjestäville organisaatioille

Created with Sketch. 17.9.2019
Created with Sketch.
Salminen Anna-Liisa

Jaa

Etäkuntoutus on rinnastettavissa perinteiseen kuntoutukseen.  Sen toteutus kuitenkin haastaa kuntoutusta järjestävät organisaatiot.

 

Etätyö on useimmille meistä arkipäivää. Työnantajasta ja työtehtävistä riippuen työntekijä voi hyvinkin joustavasti tehdä työtään kotona tai muussa sopivassa paikassa. Sähköposti ja internet toimivat useimmilla sujuvasti kotonakin, ja kokoukset sekä koulutukset voidaan toteuttaa kätevästi verkon välityksellä. Samalla tavoin harrastaessa, esimerkiksi kuntoilussa, moni käyttää erilaisia verkkosovelluksia treenaamisen tukena tai tapaa omaa valmentajaa kasvokkaisten tapaamisten lisäksi verkossa.

Myös kuntoutuksessa on alettu hyödyntää erilaisia verkkosovelluksia.  Täysin itsestään selvää ei etäkuntoutuksen toteuttaminen kuitenkaan ole. Epäillään sitä, pystytäänkö videovälitteisesti riittävän terapeuttiseen vuorovaikutukseen asiakkaan ja kuntoutushenkilöstön välillä, onnistuuko taitojen ohjaaminen, riittävätkö asiakkaan kyvyt ja taidot teknologian käyttöön, pystytäänkö varmistamaan tietosuoja ja turvallisuus, toteutuuko vertaistuki, riittääkö henkilöstön osaaminen.

 

Vähintään yhtä vaikuttavaa kuin perinteinen kuntoutus

Tutkimusnäyttöä etäkuntoutuksesta alkaa olla paljon saatavilla, joskin toistaiseksi sen laatu on varsin kirjavaa. Kuitenkin näyttöä siitä, että etäkuntoutus on vähintään yhtä vaikuttavaa kuin perinteinen kasvokkain toteutettu kuntoutus, alkaa jo olla.

Aivoverenkiertohäiriöiden (AVH) kuntoutuksesta on tehty useampikin systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joissa on verrattu etäkuntoutusta perinteiseen kuntoutukseen ja todettu molemmat yhtä tuloksellisiksi. Tutkimusnäyttöä, jonka perusteella etäkuntoutus on rinnastettavissa perinteiseen kuntoutukseen, löytyy muun muassa sydänpotilaiden kuntoutuksesta, kirurgisten potilaiden fysioterapiasta, polvi- ja lonkkaleikkauksen jälkeisestä kuntoutuksesta, kognitiivisten häiriöiden kuntoutuksesta ja mielenterveyskuntoutuksesta.

Myönteisiä tuloksia etäkuntoutuksen vaikutuksista on löydetty myös aivovammapotilaiden ja syöpäpotilaiden kuntoutuksessa.

Tuloksista voi päätellä senkin, että etäkuntoutus soveltuu monenlaisille asiakasryhmille. Erot ovat yksilöllisiä. Toisille verkkovälitteinen vuorovaikutus voi olla jopa helpompaa kuin kasvokkainen kohtaaminen, kun taas toiset haluavat ehdottomasti tavata terapeuttinsa kasvokkain. Joissain tilanteissa terapian toteuttaminen edellyttää kasvokkaista tapaamista.

 

Etäkuntoutus luontevaksi osaksi muuta kuntoutusta

Moni kuntoutuja kaipaa ainakin jossain vaiheessa kuntoutumisprosessia kasvokkaista kohtaamista ammattilaisten tai vertaisten kanssa. Kotimaisten kokemusten perusteella yhdistelmämallit, joissa etäkuntoutukseen yhdistetään etenkin prosessin alkuvaiheessa kasvokkaisia tapaamisia, olisikin suositeltavaa.

Toivottavasti kovinkaan montaa vuotta ei mene siihen, että etäkuntoutus on luonteva osa muuta kuntoutusta.  Monimuotoinen kuntoutus voidaan toteuttaa asiakkaan tavoitteiden ja tarpeiden mukaan esimerkiksi laitoksessa ja asiakkaan kotona, vertaistukena muilta kuntoutujilta verkkopalavereissa, keskusteluina terapeutin kanssa puhelimessa tai videoyhteydellä sekä verkkopohjaisina harjoitusohjelmina.

Turvallinen ja toimiva teknologia on etäkuntoutuksen perusedellytys. Suurin haaste kuitenkin lienee siinä, että kuntoutusta järjestävät organisaatiot taipuvat muuttamaan omaa toimintaansa, sääntöjään ja järjestelmiään siten, että monimuotoinen kuntoutus mahdollistuu. Niiden on huolehdittava muun muassa palvelun toteutuksen teknisistä edellytyksistä, henkilöstön koulutuksesta ja uudenlaisesta palvelun hinnoittelusta.

Useimmilla työpaikoilla joustavaan ja monimuotoiseen töiden järjestämiseen pystytään jo nyt, joten miksei kuntouksessa pystyttäisi.

 

 

Anna-Liisa Salminen
tutkimusprofessori, tutkimuspäällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @annaliisasal

 

 

Lue lisää:

Salminen A-L, Hiekkala S. toim. Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Helsinki: Kela, 2019. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/302635

Safro F, Ulasavets U, Opare-Sem O ym. Tele-rehabilitation after stroke. An updated systematic review of the literature. Journal of Stroke and Cerebrovascular Diseases 2018; 27 (9): 2306–2318.

Tchero H, Tabue Teguo M, Lannunzel A ym. Telerehabilitation for stroke survivors. Systematic review and meta-analysis. Journal of Medical Internet Research 2018; 20 (10): e10867.

Cotelli M., Manenti R., Brambilla M., Gobbi E., Ferrari C., Binetti G., Cappa S.F. Cognitive telerehabilitation in mild cognitive impairment, Alzheimer’s disease and frontotemporal dementia: A systematic review. Journal of telemedicine and telecare 2019 25:2 (67-79)

Wang X., Hunter D.J., Vesentini G., Pozzobon D., Ferreira M.L. Technology-assisted rehabilitation following total knee or hip replacement for people with osteoarthritis: a systematic review and meta analysis. Osteoarthritis Cartilage 2019 27: (S443)

Spindler H., Leerskov K., Joensson K., Nielsen G., Andreasen J.J., Dinesen B. Conventional Rehabilitation Therapy Versus Telerehabilitation in Cardiac Patients: A Comparison of Motivation, Psychological Distress, and Quality of Life Int J Environ Res Public Health 2019 16:3

van Egmond M.A., van der Schaaf M., Vredeveld T., Vollenbroek-Hutten M.M.R., van Berge Henegouwen M.I., Klinkenbijl J.H.G., Engelbert R.H.H. Effectiveness of physiotherapy with telerehabilitation in surgical patients: a systematic review and meta-analysis. Physiotherapy (United Kingdom) 2018 104:3 (277-298)

Ownsworth T., Arnautovska U., Beadle E., Shum D.H.K., Moyle W. A systematic review of the efficacy of telerehabilitation for adults with traumatic brain injury Brain Impairment 2018 19:3 (333-334)

Bártolo A, Pacheco E, Rodrigues F et al. Effectiveness of psycho-educational interventions with telecommunication technologies on emotional distress and quality of life of adult cancer patients: a systematic review   Disability and rehabilitation 2019 41:8    (870 – 878)