Lasten vuoroasuminen – onko etuusjärjestelmä perheille tuki vai jarru?

Created with Sketch. 13.9.2019
Created with Sketch.
Heinonen Hanna-Mari
Created with Sketch.
Miettinen Anneli
Created with Sketch.
Saarikallio-Torp Miia
Created with Sketch.
Sihvonen Ella

Jaa

Kelan koordinoima tutkimushanke tuottaa ensimmäistä kertaa tutkittua tietoa eroperheiden vuoroasumisjärjestelyiden yleisyydestä ja muodoista. Hankkeessa selvitetään tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisiin asumisjärjestelyihin perheet päätyvät vanhempien eron jälkeen. Tietoa saadaan myös siitä, miten yksinhuoltajien ja eroperheiden arkea voitaisiin tukea nykyistä paremmin.

 

 Vuosittain noin 30 000 lapsen vanhemmat muuttavat erilleen [i]. Vuonna 2017 yhteensä lähes 275 000 lasta asui virallisen osoitetietonsa perusteella vain toisen vanhempansa kanssa. Reilu neljännes heistä asui uusperheissä ja loput rekisteritiedon perusteella yhden vanhemman perheissä.

Vanhemmat joutuvat erilleen muuton yhteydessä sopimaan, miten lasten huoltajuus, asuminen ja tapaaminen eron jälkeen järjestetään. Valtaosa vanhemmista päätyy eron jälkeen jatkamaan lapsista huolehtimista yhdessä yhteishuoltajuuden kautta [ii].

Voimassaolevan lainsäädännön mukaan lapsella voi kuitenkin olla vain yksi virallinen osoite. Näin ollen vanhemmat joutuvat enemmän tai vähemmän yhteisymmärryksessä tekemään päätöksen siitä, kumman luona lapsi virallisesti on kirjoilla. Lasten asuinpaikan lisäksi vanhemmat joutuvat sopimaan siitä, miten lasten arki eron jälkeen asumisen suhteen käytännössä järjestetään.

Lasten asumisjärjestelyt vaikuttavat eron jälkeen perheiden toimeentuloon ja hyvinvointiin. Järjestelyillä on suoria vaikutuksia myös perheille myönnettäviin etuuksiin ja palveluihin.

Esimerkiksi varhaiskasvatuspalveluiden ja neuvolan sijainti sekä asumis- ja koulumatkatuet perustuvat väestötietojärjestelmän kirjaukseen lapsen asuinpaikasta. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus maksetaan vain lapsen toiselle vanhemmalle, vaikka vanhemmilla olisi lapseen yhteishuoltajuus [iii].

 

Vuoroasuminen yleistyy – tietoa ilmiöstä silti vain vähän

On viitteitä siitä, että yhä useammin perheet päätyvät vanhempien eron jälkeen lasten kohdalla ns. vuoroasumisjärjestelyyn, jolloin lapsilla on käytännössä kaksi kotia.

Vuoroasumisesta oli vuonna 2018 sovittu sosiaalitoimessa virallisesti noin 3 600 lapsen kohdalla [iv]. Tosiasiassa vuoroasumisjärjestelyihin siirtyy vuosittain lapsia myös epävirallisin vanhempien välisin sopimuksin, koska vain osa erilleen muuttavista vanhemmista tekee lasten asumis- ja tapaamisjärjestelyistä sosiaalihuollon vahvistaman virallisen sopimuksen tai saattaa asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Ruotsissa jopa yli kolmannes eroperheiden lapsista (35 %) asuu tutkimuksen mukaan vuorotellen kummankin vanhempansa kanssa [v]. Vuoroasumisratkaisut näyttävät pohjoismaisen tutkimuksen perusteella olevan yleisimpiä 5–9-vuotiaiden lasten kohdalla, ja järjestelyyn päätyvät muita useammin hyvätuloiset ja korkeastikoulutetut vanhemmat [vi].

Tilastokeskuksen tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin vuoroasumisen yleisyyttä alle 15-vuotiaiden lasten vanhemmilta. Tutkimuksen mukaan lähes 14 %:lla naisista ja 17 %:lla miehistä oli kahden kodin lapsia [vii].

Tietoa siitä, miten lasten asuminen toteutuu tai mitkä tekijät ovat yhteydessä erilaisiin asumisratkaisuihin, on kuitenkin saatavilla toistaiseksi vain rajoitetusti.

 

Ensimmäinen laaja suomalainen tutkimus lasten asumisesta vanhempien eron jälkeen

Kelan tutkimusyksikkö selvittää lasten asumisjärjestelyjä niissä perheissä, joissa lapsen vanhemmat eivät asu yhdessä. Tutkimushanketta rahoittaa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta (VN TEAS). Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää paitsi lasten erilaisia asumisjärjestelyjä, myös sitä, millä tavoin etuus- ja palvelujärjestelmä edistää tai jarruttaa perheiden mahdollisuuksia järjestää asuminen ja arki vanhempien ja lasten hyvinvoinnin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla vanhempien eron jälkeen.

Tutkimus tuottaa tietoa lasten vuoroasumisen yleisyydestä ja käytännön järjestelyistä sekä asumisratkaisujen yhteydestä eri taustatekijöihin. Niitä ovat esimerkiksi vanhempien koulutus ja muut sosioekonomisen aseman mittarit, perhetilanteet (esim. uusperheet), lapsen ja vanhempien kotien maantieteellinen sijainti sekä lapsen ikä ja mahdolliset erityistarpeet.

Lisäksi tutkimuksessa selvitetään erillään asuvien vanhempien näkemyksiä lapsen asumisjärjestelyistä ja ratkaisuun vaikuttaneista tekijöistä sekä mielipiteitä perheiden etuuksista ja palveluista ja niiden toimivuudesta.

Tutkimus toteutetaan valtakunnallisesti edustavana kyselytutkimuksena syksyllä 2019. Kysely kohdistetaan eri-ikäisten lasten vanhemmille, jotka eivät asu samassa osoitteessa. Tutkimuksen kohdejoukkoon kuuluu monenlaisissa elämäntilanteissa olevia vanhempia: yksinhuoltajia, uusperheitä, lähi- ja etävanhempia, satunnaisesti lapsiaan tapaavia vanhempia, teini-ikäisten vanhempia ja vauva-arkea eläviä vanhempia.

 

Tutkimus asumisjärjestelyistä tukee etuus- ja palvelujärjestelmän uudistamista

Antti Rinteen johtama Viisikko-hallitus ilmoitti kesäkuussa tuoreessa hallitusohjelmassa pyrkivänsä tukemaan tasa-arvoista vuorovanhemmuutta ja antamaan lapsille mahdollisuuden kahteen tasavertaiseen osoitteeseen [viii]. Epäselvää on kuitenkin vielä se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Hallitusohjelmaan tehty kirjaus on kuitenkin tärkeä askel kohti erilaisten perheiden tasavertaista huomioimista lainsäädännössä.

Sosiaalietuuksien muutostarpeita pohdittaessa joudutaan ottamaan kantaa esimerkiksi siihen, missä menee vuoroasumisen ja muunlaisen lapsen tapaamisen välinen raja. Lisäksi on tärkeää varmistaa eri asumisjärjestelyjen neutraali kohtelu niin, että vanhemmat voivat tehdä lapsen asumista koskevia valintoja lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Toistaiseksi hallitus ei ole ottanut kantaa siihen, aikooko se tehdä konkreettisia muutoksia etuus- ja palvelujärjestelmään vuoroasumisen huomioimiseksi nykyistä paremmin. Jos tällaisia uudistuksia lähdetään tekemään, antaa käynnissä oleva tutkimus eväitä myös tähän työhön.

Kelan tutkimusyksikkö kertoo tutkimuksen ensimmäisistä tuloksista alkuvuodesta 2020.

 

Hanna-Mari Heinonen
tutkija, Kela

Miia Saarikallio-Torp
tutkija, Kela

Ella Sihvonen
tutkija, Kela

Anneli Miettinen
tutkija, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Kelan tutkimus toteuttaa yhteistyössä Turun yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa tutkimushankkeen lasten asumisjärjestelyistä vanhempien eron jälkeen. Hanke on saanut rahoitusta valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimustoiminnan määrärahoista.

Hankkeen vastuututkijana toimii Anneli Miettinen Kelan tutkimuksesta.

 

 

Lue lisää:

[i] Tilastokeskus 2007, Suomalainen lapsi 2007.

[ii] Sarasoja & Rantanen 2015; THL 2017a

[iii] Miettinen & Saarikallio-Torp 2018

[iv] THL Tilastoraportti 11/2019

[v] SCB 2014

[vi] Sodermans ym. 2013; SCB 2014; Kitterød ym. 2015

[vii] Tilastokeskus Vuoroasuminen 2018

[viii] Hallitusohjelma 6.6.2019