Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Perustulo lisää luottamusta ja samalla sosiaalista pääomaa

Julkaistu 21.8.2019

Sosiaaliturvajärjestelmää uudistettaessa keskeinen kysymys on, millainen on se yhteiskunta, jossa haluamme tulevaisuudessa elää. Suomen perustulokokeilu lisäsi osallistujien luottamusta omaan tulevaisuuteensa, toisiin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin.

Luottamus on olennainen osa sosiaalisen pääoman muodostumista yhteisöissä ja yhteiskunnissa. Yhteistä hyvää luottamus edistää silloin, kun sen avulla pystytään rakentamaan siltoja erilaisten ihmisryhmien välille (bridging social capital). Toisaalta myös sitova sosiaalinen pääoma (bondging social capital) voi lisätä hyvinvointia, sillä perhe ja lähiyhteisö muodostavat tärkeän suojaavan verkoston, johon on tärkeää pystyä luottamaan vaikeissa elämäntilanteissa.

Hyvinvoinnin näkökulmasta olennaista on myös se, pystyykö ihminen luottamaan tulevaisuutensa ja siihen, että vaikeassakin elämäntilanteessa ongelmat ovat ratkaistavissa.

Perustulokokeiluun (2017–2018) valituilla henkilöillä tulot koostuivat työmarkkinatuesta tai Kelan peruspäivärahasta ja mahdollisista muista etuuksista. Puhutaan siis pienituloisista, joilla päivittäinen elämä keskittyy usein arjesta ja sen haasteista selviytymiseen.

Pienillä tuloilla tulevaisuutta voi olla vaikea suunnitella, eikä oman tilanteen parantumiseen välttämättä jaksa aina uskoa. Kuten George Orwell kirjoitti kirjassaan Puilla paljailla, köyhyys tuhoaa tulevaisuuden; jos on rahaa ostaa ruokaa huomenna, mutta ei ylihuomenna, miksi ajatella niin pitkälle.

Suomen perustulokokeilu lisäsi luottamusta

Yksi kiinnostuksen kohde sekä perustulossa yleensä että Suomen perustulokokeilussa on vastikkeettoman tulon vaikutus luottamukseen ja uskoon, mitä tulee omaan tulevaisuuteen ja työllistymismahdollisuuksiin. Sekä yksilöiden hyvinvoinnin että yhteiskuntien toiminnan kannalta on oleellista se, pystytäänkö toisiin ihmisiin luottamaan ja toimivatko instituutiot niin, että ne rakentavat luottamusta sekä yleisesti että instituutioihin itseensä.

Suomen perustulokokeilun arviointitutkimuksen ensimmäiset tulokset julkaistiin keväällä 2019. Eri aineistoihin ja analyysimenetelmiin perustuva tutkimushanke tuottaa tuloksia perustulokokeilun vaikutuksista työllisyyteen, toimeentuloon ja hyvinvointiin. Yksi hankkeessa kerätyistä aineistoista on loppuvuodesta 2018 puhelinhaastatteluina kerätty kyselyaineisto. Koeryhmä (2 000 perustulon saajaa) ja verrokkiryhmä (5 000 henkilöä) valittiin satunnaisesti samasta populaatiosta, mikä mahdollistaa ryhmien välisten erojen havaitsemisen yksinkertaisilla jakauma- tai keskiarvovertailuilla.

Perustuloa saaneita ja heidän verrokeitaan pyydettiin arvioimaan luottamusta toisiin ihmisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin asteikolla 0–10. Ryhmien väliset erot on raportoitu alla olevassa taulukossa.

 VerrokkiryhmäKoeryhmä
Luottamus toisiin ihmisiin6,306,68
Luottamus eduskuntaan4,414,94
Luottamus oikeusjärjestelmään6,306,62
   
Luottamus poliisiin7,597,80
Luottamus poliitikkoihin3,804,28
Luottamus poliittisiin puolueisiin3,924,40
   
Luottamus Euroopan parlamenttiin4,304,73
Luottamus sosiaaliturvajärjestelmään6,036,46


Taulukko. Luottamus toisiin ihmisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin (keskiarvo).

Erot sekä yleistetyssä että institutionaalisessa luottamuksessa ryhmien välillä ovat selvät ja myös tilastollisesti merkitsevät kaikkien muiden paitsi poliisin kohdalla. Perustuloa saaneet henkilöt luottavat verrokkejaan enemmän sekä toisiin ihmisiin, eduskuntaan, oikeusjärjestelmään, poliitikkoihin, poliittisiin puolueisiin että sosiaaliturvajärjestelmään.

Kyselyyn osallistuneilta kysyttiin myös, miten seuraavat asiat ovat toteutuneet heidän elämässään kahden viime vuoden aikana: 1) luottamus omaan tulevaisuuteen, 2) luottamus omaan taloudelliseen tilanteeseen ja 3) luottamus vaikeista elämäntilanteista selviytymiseen.

Luottamusta näihin asioihin pyydettiin arvioimaan viisiluokkaisella vastausasteikolla, jossa vaihtoehdot olivat seuraavat: 1) huonosti, 2) melko huonosti, 3) kohtalaisesti, 4) melko hyvin ja 5) hyvin.

Myös näiden luottamusta mittaavien kysymysten osalta erot ryhmien välillä ovat selvät (kuvio). Siinä missä 59 % perustuloa saaneista koki luottamuksen omaan tulevaisuutensa toteutuneen viimeisen kahden vuoden aikana melko hyvin tai hyvin, vastaava osuus oli vertailuryhmässä 47 %. Vaikeista tilanteista selviämisen kohdalla vastaavat suhteelliset osuudet olivat 67 ja 56 %.

Heikoimmin toteutuneeksi molemmat ryhmät kokivat luottamuksen omaan taloudelliseen tilanteeseen. Toisaalta tämänkin kysymyksen kohdalla erot ryhmien välillä olivat selvät, sillä koeryhmässä melko hyvin tai hyvin vastanneiden osuus oli 43 % ja vertailuryhmässä 31 %.

Kuvio. Perustuloa saaneet luottavaisempia tulevaisuuteensa.

Mikä selittää eroja?

Ruotsalainen politologi Bo Rothstein väittää kirjassaan Just Institutions Matter, että yhteiskunnalliset instituutiot ovat yhteydessä luottamuksen määrään. Universaalissa järjestelmässä ihmiset voivat luottaa saavansa sen, mitä heille on luvattu. Sen sijaan tarveharkintaiseen sosiaalipolitiikkaan sisältyy aina suurempia epävarmuustekijöitä, jotka nakertavat luottamusta järjestelmään.

Perustulokokeilussa mukana olevat tiesivät varmuudella saavansa Kelasta aina kuukauden alussa heille luvatun rahasumman, perustulon. Saamisen ei liittynyt ehtoja, jotka olisivat lisänneet toimeentuloon liittyvää institutionaalista epävarmuutta.

Varmuus näyttäisi lisänneen luottamusta sekä sosiaaliturvajärjestelmään että laajemmallekin, kuten luottamusta ja kollektiivisen toiminnan mahdollisuuksia pohtineet politologit ovat esittäneet.

Mitä tulokset viestivät sosiaaliturvan uudistajille?

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossamme sosiaalinen, inhimillinen ja taloudellinen pääoma ovat tukeneet toisiaan ja luoneet yhden maailman onnellisimmista ja vauraimmista yhteiskunnista. Yhtenä hyvinvointivaltiomme kulmakivenä ovat julkiset turvaverkot, joiden tarkoituksena on turvata hyvinvointi kaikille elämän eri riskitilanteissa.

Perustulo perustuu ajatukseen siitä, että jokaisella on samanlainen oikeus yhteiseen hyvään. Ne, joiden elämä on nyt turvattua, jakavat omastaan, jotta kohdatessaan vaikeita elämäntilanteita he eivät itse jää tyhjän päälle. Sama ajatus on toisaalta myös taustalla myös nykyisessä syyperustaisessa sosiaaliturvajärjestelmässämme.

Sosiaaliturvajärjestelmää uudistettaessa keskeinen kysymys on: millainen on se yhteiskunta, jossa haluamme tulevaisuudessa elää? Haluammeko pitää kaikki samassa veneessä?

Tätä kysymystä pohtiessaan sosiaaliturvan uudistajien kannattaa kurkata John Rawlsin kuuluisan tietämättömyyden verhon taakse – vaikka, ja itse asiassa juuri siksi, että siellä voi nähdä itsensä köyhänä, sairaana ja epätoivoisena.

Sen jälkeen kannattaa kysyä itseltään, mistä olen valmis luopumaan nyt, jotta silloin, kun olen itse heikko ja avun tarpeessa, tulen autetuksi.

Minna Ylikännö
ryhmäpäällikkö, Kelan tutkimus
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @MYlikanno

Olli Kangas
työelämäprofessori, Turun yliopisto; ohjelmajohtaja, Strateginen tutkimus
etunimi.sukunimi@utu.fi
Twitter: @ollikan

Mikko Niemelä
professori, Turun yliopisto; tutkimusprofessori, Kela
etunimi.sukunimi@utu.fi
Twitter: @niemela_mikko

Lue lisää:

Fukuyama, Francis. ”Trust: The social virtues and the creation of prosperity.” (1995) New York: Free Press Paperbacks: 569-598.

Hardin, Russell (1991) Trusting Persons, Trusting Institutions. Teoksessa Richard J. Zeckhauser. (toim.) Strategy and Choice. MIT Press, Cambridge, 185-210.

Ilmonen, Kaj & Jokinen, Kimmo (2002) Luottamus modernissa maailmassa. Kopijyvä Oy, Jyväskylä.

Luhmann, Niklas (1968) Vertrauen. Ein Mechanismus der Reduktion Sozialer Komplexität. A. Oelschläger’sche Buchdruckerei GmbH, Calw.

Newton, Kenneth (2001) Trust, Social Capital, Civil Society, and Democracy. International Political Science Review 22:2, 201-214.

Putnam, R. D. (2000). Bowling alone: America’s declining social capital. In Culture and politics (pp. 223-234). Palgrave Macmillan, New York.

Rothstein, B. (1998). Just Institutions Matter. The Moral and Political Logic of the Universal Welfare State. Cambridge, Cambridge University Press.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin