Diabeteslääkkeiden korvaustason alentaminen säästi odotetusti

Tyypin 2 diabeteslääkkeiden korvaustasoa alennettiin vuoden 2017 alussa säästötoimena. Simuloinnin perusteella muutoksen säästövaikutus oli 21 miljoonaa euroa. Säästöt kohdistuivat etenkin uusimpiin lääkevaihtoehtoihin. Lisää tutkimusta tarvitaan vielä selvittämään, oliko säästötoimilla vaikutuksia diabeteksen hoitotuloksiin tai hoidon kokonaiskustannuksiin.

Tyypin 2 diabeteslääkkeiden erityiskorvaus muuttui vuoden 2017 alussa. Asiakas saa näistä lääkkeistä nyt 65 %:n korvauksen aiemman 100 %:n korvauksen sijaan. Muutos ei koskenut insuliineja.

Muutos sisältyi toimenpidekokonaisuuteen, jolla pyrittiin saavuttamaan pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa linjatut yhteensä 150 miljoonan euron lääkekorvaussäästöt vuodesta 2017 lähtien. Ennakkoon diabeteslääkkeiden korvaustason alentamisen arvioitiin säästävän noin 20 miljoonaa euroa (HE 184/2016 vp).

Korvaustason alentaminen säästi korvausmenoja noin 21 miljoonaa euroa

Korvaustason muutoksen vaikutuksia ei voi arvioida jälkikäteen suoraan tilastoista, koska samanaikaisesti tapahtuu myös muita muutoksia esimerkiksi lääkkeiden käyttäjien määrässä, lääkevalikoimassa ja hoitokäytännöissä.

Tässä jälkikäteisarviossa vertaamme vuoden 2017 toteutuneita lääkekorvauksia simuloituun tilanteeseen, jossa korvaustasoa ei olisi alennettu. Mikrosimuloinnin aineistona on 10 %:n otos vuonna 2017 lääkekorvauksia saaneista henkilöistä ja heidän koko vuoden 2017 korvattavat lääkeostonsa. Tulokset on ekstrapoloitu väestötasolle. Laskelmaan ei sisälly arviota käyttäytymisvaikutuksista.

Simuloinnin perusteella korvaustason alentaminen vähensi sairausvakuutuksen korvausmenoja vuonna 2017 yhteensä 21 miljoonalla eurolla verrattuna tilanteeseen, jossa muutosta ei olisi tehty. Säästösummassa on huomioitu erityiskorvausten aleneminen (33 miljoonaa euroa) ja lääkekaton ylittämisen jälkeen maksettavien lisäkorvausten kasvu (12 miljoonaa euroa).

Yhteensä toteutuneista diabeteslääkeostoista maksettiin noin 27 miljoonaa euroa (13 %) vähemmän korvauksia, kuin mitä olisi maksettu, jos korvaustasoa ei olisi alennettu. Muissa lääkeryhmissä korvauksia maksettiin vastaavasti hieman enemmän, koska osalla potilaista lääkekatto ylittyi aikaisemmin diabeteslääkkeistä maksettujen omavastuiden nousun vuoksi.

Esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeistä maksettiin korvauksia 1,4 miljoonaa euroa, hermostoon vaikuttavista lääkkeistä 0,8 miljoonaa euroa ja veritautien lääkkeistä 0,7 miljoonaa euroa enemmän kuin olisi maksettu, jos diabeteslääkkeiden korvaustasoa ei olisi alennettu.

Diabeteksen lääkehoidot ovat uudistuneet viime vuosina

Diabeteksen lääkekustannukset ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosien aikana. Tämä johtuu sekä potilaiden määrän kasvusta että siitä, että aiemmin käytetyt lääkkeet ovat korvautuneet uusilla, aikaisempaa kalliimmilla lääkkeillä (Soppi ym. 2017).

Tyypin 2 diabeteksen hoidossa ensisijainen lääkehoito on jo pitkään markkinoilla ollut metformiini, jonka käyttäjämäärä on tyypin 2 diabeteslääkkeistä suurin.

Lääkehoitojen uudistuminen koskee siten toista ja myöhempiä hoitolinjoja, joihin on tullut paljon uusia lääkevaihtoehtoja (taulukko 1). Vielä 2000-luvun alussa yleisesti käytetyt sulfonyyliureat ovat korvautuneet lähes täysin muilla vaihtoehdoilla. DPP-4:n estäjät ovat 2010-luvun aikana vakiintuneet yleisimmäksi toissijaiseksi vaihtoehdoksi.

Uusimpia korvattavuuden piiriin tulleita lääkeryhmiä ovat GLP-1-analogit ja SGLT-2:n estäjät. GLP-1-analogien korvattavuus on rajoitettu tietyille vaikeahoitoisille potilasryhmille, ja niiden käyttäjämäärä on kasvanut maltillisesti. Lääkkeiden suhteellisen kalliin hinnan vuoksi GLP-1-analogien osuus diabeteslääkkeiden kustannuksista on kuitenkin selvästi suurempi kuin niiden käyttäjäosuus.

SGLT-2-estäjät tulivat erityiskorvattaviksi alkuvuonna 2016, ja niistä korvauksia saaneiden potilaiden määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2016 vuoteen 2018.

Uusien lääkeaineiden käyttäjämäärät kasvanevat myös tulevina vuosina, sillä liraglutidin ja SGLT-2-estäjien on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonisairastavuutta ja kuolleisuutta suuren valtimotautiriskin potilailla ja valtimotautia jo sairastavilla.

 

Taulukko 1. Vuonna 2017 alemmassa erityiskorvausluokassa (65 %) korvatut veren glukoosipitoisuutta pienentävät lääkeaineet, lukuun ottamatta insuliinia. *Säästölaskelmissa yhdistelmävalmisteet luokiteltu lääkeryhmiin niiden sisältämän uudemman lääkeaineen mukaan (lihavoitu). Lähde: Kelan reseptitiedosto.

Säästötoimet nostivat uusien diabeteslääkkeiden omavastuita

Korvaustason alentamisen kustannusvaikutusten tiedettiin jo etukäteen kohdentuvan etenkin uusimpiin tyypin 2 diabeteslääkkeisiin (Kurko ym. 2018).

Simuloinnin perusteella DPP-4:n estäjistä, mukaan lukien DPP-4-estäjien yhdistelmävalmisteet, maksettiin korvaustason alentamisen vuoksi 16 miljoonaa euroa vähemmän korvauksia kuin tilanteessa, jossa muutosta ei olisi tehty (Kuva 1). Toiseksi eniten säästöjä syntyi SGLT-2:n estäjistä ja niiden yhdistelmävalmisteista, yhteensä 5 miljoonaa euroa. GLP-1-analogien korvausmenoista muutos säästi 3 miljoonaa euroa.

Vanhempiin lääkkeisiin korvaustason muutokset vaikuttivat vähemmän. Ensilinjan hoidossa käytettävän metformiinin osuus säästöistä oli 2 miljoonaa euroa, vaikka sen käyttäjämäärä on muihin lääkeryhmiin verrattuna moninkertainen. Muiden vanhempien lääkeryhmien käyttö on harvinaista, ja niiden korvaukset pienenivät yhteensä 0,4 miljoonaa euroa.

 

Kuva 1. Summat poikkeavat tilastoista, koska diabeteslääkkeiden yhdistelmävalmisteet on sisällytetty laskelmassa valmisteen sisältämistä lääkeaineista uudemman mukaiseen lääkeryhmään. Lisäksi simulointi perustuu 10 %:n otokseen Kelan reseptirekisteristä ja tulokset on ekstrapoloitu väestötasolle.

Säästötavoite saavutettiin, korvausmenot kasvavat edelleen

Tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä ja siten diabeteslääkkeiden kulutus on kasvanut jo pitkään. Se johtuu muun muassa väestön lihomisesta ja ikääntymisestä, liikunnan vähenemisestä sekä eliniän pidentymisestä. Uusien ja kalliimpien lääkkeiden korvatessa vanhoja myös lääkehoidon kustannukset jatkavat edelleen kasvuaan.

Toisaalta markkinoille tulevat rinnakkaiset valmisteet lisäävät kilpailua, mikä voi hidastaa hintakehitystä.

Veren sokeripitoisuutta alentavat lääkkeet muodostavat kuitenkin vain pienen osuuden diabeteksen kokonaiskustannuksista, joista vähintään kaksi kolmannesta aiheutuu pitkäaikaiskomplikaatioiden hoidosta. Komplikaatioiden ehkäiseminen edellyttää kokonaisvaltaista, diabetekseen liittyviin moniin riskitekijöihin kohdistuvaa hoitoa.

Pelkästään lääkehoitojen kustannuksia tarkastelemalla ei siten voida tehdä johtopäätöksiä siitä, onko säästötoimilla ollut vaikutuksia diabeteksen hoidon kokonaiskustannuksiin.

Simuloinnit eivät myöskään anna tietoa mahdollisista käyttäytymismuutoksista, eli esimerkiksi siitä, ovatko potilaat vähentäneet lääkkeiden käyttöä omavastuun nousun takia tai onko korvaustason muutos aiheuttanut lääkehoitojen vaihtoja. Hoidollisesti epätarkoituksenmukaiset muutokset voivat johtaa heikentyneisiin hoitotuloksiin ja kustannusten kasvuun muualla terveydenhuollossa.

Reeta Talka
erikoistutkija, Kelan tutkimusyksikkö

Pekka Heino
tutkija, Kelan tutkimusyksikkö

Katri Aaltonen
erikoistutkija, Kelan tutkimusyksikkö

etunimi.sukunimi@kela.fi