Viisaat ilmastotoimet edistävät hyvinvointia, eivät heikennä sitä

Aikaa vuoteen 2030, johon mennessä Suomen olisi vähennettävä hiilipäästöjä jopa 55−60 %, on enää kymmenisen vuotta. Suomalaisen yhteiskunnan on oltava valmis radikaaliin muutokseen. Mikä on sosiaalipolitiikan rooli ilmastotoimien suunnittelussa?

Tahto tehdä vaikuttavia ilmastotoimia on voimistunut Suomessa. Samalla olemme alkaneet yhä paremmin ymmärtää, kuinka mittavan muutoksen edessä olemme, jos todella pyrimme ripeästi hiilineutraaliin Suomeen.

Hiilipäästöjen aleneminen on ollut toistaiseksi melko vaatimatonta. Lisäksi päästöjen kuittaaminen hiilinieluja kasvattamalla vaikeutuu, koska puuta raaka-aineena käyttävää teollisuutta halutaan entisestään lisätä. Edessämme on myös biodiversiteetin ohenemisesta kertova synkeä näkymä.

Olemmeko jo umpikujassa, vai löytyykö polku, jolla talous ja yhteiskunta muuttuvat radikaalisti kohtia hiilineutraalia Suomea?

Ilmastotoimet edellyttävät hyvinvointinäkemysten päivittämistä

Kansalaisten hyvinvoinnille on tunnistettu Suomessa perinteisesti ainakin kolme kulmakiveä: työ ja toimeentulo, riittävä kulutustaso sekä vapaus toimia yhteisössä yksilönä ja yhteydessä muihin ihmisiin.

On selvää, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka vaikuttaa myös siihen, miten hyvinvoinnin kulmakivet ymmärretään ja siihen, minkälaista liikkumavaraa kansalaisilla voi olla vahvojen ilmastotoimien maailmassa.

Tähän mennessä tiedämme hyvin vähän ilmastoimien vaikutuksista ihmisten elämäntapaan, arjen sujuvuuteen ja hyvän elämän tavoitteisiin. Samalla kuitenkin juuri nämä vaikutukset ovat tärkeitä demokraattisessa yhteiskunnassa, sillä niistä riippuu paljolti ilmastoimien sosiaalinen hyväksyttävyys.

Kohti kestävää työtä ja toimeentuloa

Talouskasvua edistävä työllistäminen on suomalaisen yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan päätavoitteita. Myös ihmisten hyvinvoinnin on pitkälti ajateltu mahdollistuvan työn välityksellä. Tästä syystä kaikkea työtä on pidetty arvokkaana.

Työpainotteisessa yhteiskuntapolitiikassa on kuitenkin sivuutettu työn materiaaliset kytkökset eli se, miten monet työt ovat yhteydessä luonnonvarojen ylikulutukseen ja ekologisiin ongelmiin. Tästä eteenpäin työllistämispolitiikan olisikin keskityttävä kestävän työn ja toimeentulon edistämiseen.

Kohtuutta kulutukseen

Työ liittyy kiinteästi kulutukseen. Sosiaalipolitiikan ”hyvän kehän” on ajateltu pyörivän näiden kahden liikevoimalla. Ne ovat siksi määritelleet hyvää kansalaisuutta ja jopa hyvää elämää.

Ilmastonmuutoksen maailmassa suurin ongelma ei kuitenkaan ole kulutuksen edistäminen tai edes riittävän kulutustason takaaminen yhteiskunnan vähätuloisimmalle osalle. Se olisi järjestettävissä esimerkiksi perustulon avulla, jos poliittista tahtoa löytyisi.

Isompi kysymys on ylikulutuksen ja haitallisen kulutuksen karsiminen. On saatava kohtuutta kulutukseen. Tarvitaan järeitä toimenpiteitä, kuten ekologista verouudistusta, haittaveroja ja tukien poistamista ekologisesti haitalliselta tuotannolta. On selvitettävä myös mahdollisuudet käyttää vahingollisen kulutuksen ekologisia kompensaatioita sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Nämä toimet on tehtävä sosiaalipoliittista viisautta käyttäen, niin että ne eivät kohdistu raskaimmin pienituloiseen kansanosaan.

Elämäntapaa voi muuttaa

Jotta kaksi edellä kuvattua suurta muutosta onnistuisivat, yhteiskuntapolitiikan vallitsevaa aineellispainotteista hyvinvointikäsitystä on laajennettava.

Myös ilmastotoimia suunniteltaessa on otettava huomioon se ihmisen arkiymmärrykseen kuuluva seikka, että hyvinvointi syntyy ennen kaikkea merkityksellisestä ja ekologisesti vastuullisesta tekemisestä, hyvistä suhteista muihin ihmisiin, luontoon ja eläviin olentoihin sekä itsensä toteuttamisesta.

Uudenlainen sosiaalipolitiikka ja ilmastotoimet saavat ihmisten hyväksynnän, jos on selvää, että kyse on hyvinvoinnin edistämisestä eikä sen heikentämisestä.

Ilmastonmuutos aiheuttaa ahdistusta, varsinkin nuorissa. Ahdistus lieventyy parhaiten tekemällä itselle merkityksellisiä ilmastotekoja ja osallistumalla ilmastotekoihin yhdessä muiden kanssa. Moni jo muuttaa arkeaan syömällä, liikkumalla ja asumalla ekologisesti aiempaa vastuullisemmin. Vastuullisemman elämäntavan muuttuessa rutiiniksi arki sujuu ja hyvinvointi kasvaa.

Ilmastovisiota sosiaalipolitiikkaan

Olemme suurten muutosten kynnyksellä. Lukuisat toimijat ovat jo päivittäneet toimintasuunnitelmansa ilmastonmuutoksen hillitsemisen suuntaan. Monet vaativat vahvempia toimia ja kampanjoivat nykyistä kunnianhimoisemman ilmastopolitiikan puolesta. Suuri perinteinen muutosvoima, kansalaisyhteiskunta, on jo herännyt ilmastopolitiikkaan. Tästä kertovat lukuisat ilmastokampanjat ja mielenilmaukset.

Myös sosiaalipolitiikan on sopeutettava visionsa ilmastotoimien virittämään tilaan. On tärkeätä, että ilmastotoimet toteutetaan niin, että yhteiskunnallinen eriarvoisuus ei kasva. Yhtä tärkeätä on kuitenkin, että sosiaalipolitikka osaltaan rakentaa sellaisia toimintaresursseja, joita tarvitaan kunnianhimoisen ilmastopolitiikan maailmassa. Tätä voi sanoa vaikkapa ekososiaalisen yhteisön ja elämäntavan rakentamiseksi.

Ekososiaalisessa yhteisössä tahdotaan ja osataan tavoitella kestävää työtä ja toimeentuloa, karsia turhaa kulutusta ja järjestää sujuva arki yhdessä niukemmin aineellisin resurssein.

Tuula Helne
Johtava tutkija, tutkimusjulkaisujen päätoimittaja
Kelan tutkimusyksikkö

Marja Järvelä
Suomen ilmastonpaneelin jäsen, professori emerita
Jyväskylän yliopisto