Työttömillä ja työntekijäasemassa olevilla tuplariski työkyvyttömyyseläkkeissä

Created with Sketch. 27.5.2019
Created with Sketch.
Blomgren Jenni
Created with Sketch.
Laaksonen Mikko
Created with Sketch.
Perhoniemi Riku

Jaa

Tuore Kelan ja Eläketurvakeskuksen tutkimus näyttää, että heikko kiinnittyminen työmarkkinoille ja työntekijäasema lisäävät todennäköisyyttä työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen, mutta myös hakemuksen hylkäämiseen. Tässä mielessä matalampi sosioekonominen asema asettaa hakijat epäedulliseen asemaan työkyvyttömyyseläkeprosessissa.

 

Työkyvyttömyyseläkkeistä syntyy vuosittain suuria kustannuksia. Toisaalta kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä aiheuttavat myös hylkäävät eläkepäätökset. Hylkäävää päätöstä seuraa nimittäin melkein aina työhön paluun sijaan pitkäaikainen sosiaaliturvaetuuksien tarve [1].

Jotta työkyvyttömyyttä ja toimeentulon ongelmia voidaan ehkäistä, on ymmärrettävä, mitkä tekijät vaikuttavat yhtäältä työkyvyttömyyden riskiin ja toisaalta eläkehakemuksen hylkäämisen todennäköisyyteen.

Kokonaiskuva riskitekijöistä on puuttunut, koska työ-ja kansaneläkkeitä on useimmiten tutkittu erillään, samoin eläkkeen hakemisen ja ratkaisujen vaiheita. Tarkastelimme tutkimuksessamme vuonna 2014 täysimääräisenä maksettua työkyvyttömyyseläkettä hakeneita suomalaisia. Mukana tutkimuksessa olivat sekä työ- että kansaneläketiedot.

”On ymmärrettävä, miten ihmisen tausta
vaikuttaa työkyvyttömyyden riskiin ja toisaalta
eläkehakemuksen hylkäämisen riskiin.”

Halusimme erityisesti selvittää, ovatko sosioekonomiset tekijät yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeen hakemisen ja hylkäämisen todennäköisyyksiin.

 

 

Kuviossa 1 on kiteytetty tuloksemme sosioekonomisen taustan yhteydestä eläkkeen hakemisen riskiin ja hakemuksen hylkäämisen riskiin. Ansiotyön vähäisyys eläkehakemusta edeltävinä vuosina sekä työntekijäasema verrattuna ylempään toimihenkilöasemaan lisäsivät todennäköisyyttä työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen mutta myös hakemuksen hylkäämiseen.

 

Taustalla heikompi terveys ja palveluiden puute

Mahdollisia syitä ilmiölle on useita. Työntekijäasema voi lisätä työkyvyttömyyseläkehakemuksen todennäköisyyttä ylempiin toimihenkilöihin verrattuna muun muassa siksi, että työntekijöillä usein tuki- ja liikuntaelinsairauksia, joiden takia entistä työtä ei voida tehdä [2, 3]; tai henkilöä ei voida kuntouttaa täyteen työkykyyn [4, 5, 6].

Vähäinen työhistoria voi puolestaan nostaa eläkehakemuksen riskiä siksi, että terveydenhuolto tai varhainen tuki puuttuu. Toki pienituloiselle eläkehakemus saattaa myös näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona toimeentulon varmistamiseksi [7].
Myös sosioekonomisten ryhmien erot elintavoissa ja yleisessä terveydessä selittänevät työkyvyttömyysriskejä osaltaan [8,9].

”Riittävän varhaisen tuen yltäminen haavoittuville
sosioekonomisille ryhmille saattaisi laskea hakemusten
määrää, toisaalta myös vähentää hylkäyspäätöksiä.”

Heikompilaatuiset palvelut selittävät mahdollisesti myös matalamman sosioekonomisen aseman ja hylkäämisriskin yhteyttä. Työttömiltä puuttuvat sekä työterveyshuollon palvelut että niin sanotut 30-60-90-puuttumispisteet, joiden tarkoitus on varmistaa sairaudenhoidon ja kuntouttamisen läpikäyminen sairausajan pitkittyessä. Ennen näiden ensisijaisten keinojen läpikäymistä ei täyttä työkyvyttömyyseläkettä lähtökohtaisesti myönnetä.

Työttömien B-lääkärinlausunnot voi myös olla heikompilaatuisia kuin työterveyshuollon piirissä olevilla. Terveyskeskuslääkäreillä on yleisesti työterveyslääkäreitä heikompi osaaminen eläkevakuutuksesta ja työkyvyttömyysetuuksista [10], jolloin lausunto ei välttämättä kerro asiakkaan toimintakyvystä riittävästi, jotta työkyvyttömyyseläkkeen myöntökriteerit täyttyisivät.

Pieneltä osin työttömien korkeaa hylkäävän päätöksen riskiä voivat selittää hakemukset, jotka ovat taloudellisesti, eivät niinkään työkykyperusteisesti motivoituja. On myös tiedossa, että eläkelaitoksissa on erityisen vaikeaa määritellä työkyvyttömyyden astetta työttömille henkilöille, joilta puuttuu selkeä ammatti- tai työtausta.

 

Varhainen tuki ulotettava myös työelämän ulkopuolella oleville

Riittävä varhainen tuki tulisi ulottaa erityisesti haavoittuville sosioekonomisille ryhmille, joita se ei nyt tavoita. Tämä saattaisi yhtäältä laskea työkyvyttömyyseläkehakemusten määrää, toisaalta myös vähentää hylkäyspäätöksiä.

Molemmat muutokset lisäisivät myös suomalaisten yhteiskunnallista luottamusta. Erityisen tärkeää olisi edistää ansiotyön ulkopuolella olevien varhaista toimintakyvyn ylläpitämistä.

 

 

Kelan ja Eläketurvakeskuksen yhteishanke on ensi kertaa Suomessa tarkastellut työkyvyttömyyseläkehakemuksia ja eläkeratkaisuja yleistettävästi yhdistämällä tietoja työ- ja kansaeläkkeistä etuus- ja ansiorekistereihin. Hanke on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa TITA (Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana) -konsortiohanketta.

 

 

Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @perhonir

Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @JenniBlomgren

Mikko Laaksonen
erikoistutkija, Eläketurvakeskus
etunimi.sukunimi@etk.fi
@mikko_laaksonen

 

 

Lue lisää:

Perhoniemi, R & Blomgren, J & Laaksonen, M. Determinants of disability pension applications and awarded disability pensions in Finland, 2009 and 2014. Scandinavian Journal of Public Health, sähköinen versio julkaistu.

Perhoniemi, R & Blomgren, J & Laaksonen, M. Mitä hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen jälkeen? Työttömyys-, sairauspäiväraha- ja kuntoutusrahaetuudet sekä uudet eläkepäätökset neljän vuoden seurannassa. Yhteiskuntapolitiikka 2018; 83 (2): 117–131.

 

Lähteet:

1. Perhoniemi, R & Blomgren, J & Laaksonen, M. Mitä hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen jälkeen? Työttömyys-, sairauspäiväraha- ja kuntoutusrahaetuudet sekä uudet eläkepäätökset neljän vuoden seurannassa. Yhteiskuntapolitiikka 2018; 83 (2): 117–131.

2. Niedhammer I, Chastang J, Kelleher C. The contribution of occupational factors to social inequalities in health: Findings from the national French SUMER survey. Soc Sci Med 2008; 67: 1870−81.

3. Warren J, Hoonakker P, Carayon P, et al. Job characteristics as mediators in SES–health relationships. Soc Sci Med 2004; 59:1367−78.

4. Brown J, Reetoo N, Murray K, et al. The involvement of occupational health services prior to ill-health retirement in NHS staff in Scotland and predictors of re-employment. Occup Med 2005; 55: 357−63.

5. Øyeflaten I, Lie S, Ihlebæk C, et al. Prognostic Factors for Return to Work, Sickness Benefits, and Transitions Between These States: A 4-year Follow-up After Work-Related Rehabilitation. J Occup Rehabil 2014; 24: 199−212.

6. Vestling M, Tufvesson B, Iwarsson S. Indicators for return to work after stroke and the importance of work for subjective well-being and life satisfaction. J Rehabil Med 2003; 35: 127−31.

7. Engström P, Hägglund P, Johansson P. Early Interventions and Disability Insurance: Experience from a Field Experiment. Econ J 2017; 127: 363−92.

8. Cockerham W. Social Causes of Health and Disease. 2nd ed. Cambridge: Polity Press, 2007.

9. Marmot M, Allen J, Bell R, et al. WHO European review of social determinants of health and the health divide. Lancet 2012; 380: 1011–1029.

10. Hinkka K, Niemelä M, Autti-Rämö I et al. Physicians’ experiences with sickness absence certification in Finland. Scand J Pub Health. Epub ahead of print Feb 2018.