Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Yhteiskuntakritiikkiä reunoilta eli havaintoja työttömien nuorten haastatteluista

Julkaistu 15.4.2019

Työttömät nuoret eivät ole passiivisia työnvieroksujia, vaan kriittisesti ajattelevia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat yhteiskunnan vallitsevat käytännöt. Onkin aika kysyä, miten nuoret itse kokevat elämänsä tänä ilmastonmuutoksen aikana.

Nuorten oletettu syrjäytyminen on jo vuosikymmeniä ollut suomalaisen yhteiskuntapolitiikan huolena. Melkoinen joukko viranomaisia ja tutkijoita pohtii, miten aktivoida nuoret valtavirtayhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi, ja aihetta koskevia raportteja ja laskelmia löytyy joka lähtöön.

Moni tärkeä asia on kuitenkin jäänyt varjoon. Niihin kuuluu ilmastonmuutoksen ja planetaarisen ekologisen kriisin vaikutus nuorten elämänkokemuksiin. Talouskasvu- ja työmarkkinakeskeinen puhunta jättää sivurooliin myös nuorten oman äänen ja sen, mitä he tavoittelevat elämässään. Paitsiossa on myös kysymys siitä, millainen on se yhteiskunta, johon nuoria halutaan osallistaa ja integroida. Kadoksissa on siis kestävän hyvinvoinnin näkökulma.

On syytä muuttaa kurssia ja kysyä, miten nuoret itse kokevat elämänsä tänä ilmastonmuutoksen aikana. Millaista toimeentuloa he pitävät kohtuullisena ja kuinka tärkeänä rahaa? Mitä työ merkitsee nuorille ja mitä he odottavat siltä? Mikä rooli luonnolla on nuorten hyvinvoinnille?

Muun muassa näitä asioita tutkimme tekeillä olevassa tutkimuksessamme, joka kytkeytyy Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen “Sosiaalityön ja toimeentulojärjestelmien kontribuutio yhteiskuntien ekososiaaliseen siirtymään”. Siinä tehtyjen työttömien nuorten ryhmähaastattelujen perusteella väitämme, että toisin kuin julkisessa keskustelussa usein esitetään, työttömät nuoret eivät ole passiivisia työn vieroksujia. Sen sijaan he ovat kriittiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä, jotka arvottavat yhteiskuntaa omaehtoisesti, sen vallitsevia normeja ja käytäntöjä kyseenalaistaen.

Nuoret kyseenalaistavat kulutusyhteiskunnan ja jatkuvan kasvun

Ryhmähaastatteluihin osallistui 29 nuorta, jotka tavoitettiin nuorten työpajoista ja nuorten työllistymisprojekteista. Haastatteluissa nuoret suhtautuivat kriittisesti kulutusyhteiskuntaan, jossa nuorten sanoin ”tuotetaan paljon enemmän kuin mitä me tarvitaan”. Kulutus- ja talouskasvukriittisyyttä voidaan kenties selittää sillä, että nuoret korostivat vahvasti luonnon merkitystä hyvinvoinnille. Köyhyysrajan alapuolella elävät nuoret olivat myös tietoisia suurituloisten isommasta hiilijalanjäljestä. Näiden joukossa arveltiinkin olevan ”enemmän niitä ihmisiä, joita vaan ei yksinkertaisesti kiinnosta tää maapallo”.

Nuorten suhtautuminen luonnon ja ihmisen mielenterveyden kannalta ongelmalliseen talouskasvuun vastasi sitä yleisempää arvo- ja asennemittausten tulosta, jonka mukaan nuoret suhtautuvat talouskasvun tavoitteeseen merkittävästi vanhempia ikäpolvia nihkeämmin. EVAn vuoden 2016 arvo- ja asennetutkimuksessa vajaa puolet vastaajista oli samaa mieltä siitä, että ihmisten hyvinvoinnin jatkuminen voi perustua vain taloudelliseen kasvuun. Saman vuoden Nuorisobarometrissa ainoastaan 15 % vastaajista oli samaa mieltä väitteen kanssa.

Nuoren toiveissa korostuu työn merkityksellisyys

Nuorten työtä koskevissa toiveissa korostui ennen kaikkea merkityksellisyys: kokemus siitä, että työ hyödyttää yhteiskuntaa ja maailmaa ja vastaa omia arvoja. Työtä sinänsä nuoret eivät kyseenlaistaneet. Päinvastoin he ajattelivat, että työllä pidetään yllä elämän perusedellytyksiä.

Nuorten on kuitenkin vaikea löytää työtä. Jos sitä löytyykin, kyse on pätkätöistä ja harjoittelusta tai omiin arvoihin sopimattomista töistä, kuten puhelinmarkkinoinnista. Nykyisillä työmarkkinoilla ja nykyisessä toimeentulojärjestelmässä nuorilta puuttuu mahdollisuus vaikuttaa työn ympäristövaikutuksiin tai kieltäytyä ekologisesti haitallisesta työstä.

Haastatellut nuoret korostivat kohtuullisen toimeentulon merkitystä. Nuorten toiveet olivat siis vaatimattomia: haaveena oli esimerkiksi mahdollisuus riittävän tilavaan asuntoon ja mieleisiin harrastuksiin sekä lemmikkieläimien pitämiseen. Suorastaan itsestään selvää useimmille oli, että yksin raha ei takaa hyvinvointia. Sen sijaan tärkeitä hyvinvoinnin tekijöitä ovat terveys, muut ihmiset ja eläimet, luonnossa olemisen tuoma rauha ja mielekäs tekeminen. Myös vuoden 2018 Nuorisobarometrissa aineellinen hyvinvointi oli nuorille huomattavasti vähämerkityksisempää kuin esimerkiksi ympäristön kunnioittaminen.

Pienituloiset nuoret kantavat globaalia vastuuta

Huomionarvoista on, että haastatellut hyvin pienituloiset nuoret kantoivat globaalia vastuuta ja olivat valmiita jakamaan vähästään vielä huono-osaisemmille. Tällainen solidaarisuus heijastaa sekin yleisempää asennetta, sillä vuoden 2016 Nuorisobarometrissa noin puolet nuorista piti toivottavana, että ihmiset tinkisivät aineellisesta elintasostaan vapaaehtoisesti.

Työttömät nuoret olivat tietoisia heihin kohdistuvasta syyllistämispuheesta. Monet heistä kuitenkin syyllistivät pikemminkin luonnosta ja ihmisten mielenterveydestä piittaamatonta kulutusyhteiskuntaa sekä ”eri todellisuudessa” eläviä aikuisia. Nuorten turhautumisesta kertoo, että eräät heistä mainitsivat äänestysyläikärajan ja arvelivat, että vanhemmat ihmiset eivät puutu tulevaisuuden ongelmiin, koska he eivät itse enää ole silloin elossa.

Lapset ja nuoret syyttävät aiheellisesti aikuisia heidän hitaasta reagoimisestaan ilmastonmuutokseen. Lienee paikallaan kysyä, voidaanko yhteiskunnallisia päättäjiä syyttää hitaudesta ottaa huomioon nuorten kriittinen ajattelu ja muutosvoima.

Tuula Helne
johtava tutkija, Kela

Tuuli Hirvilammi
tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin