Kela maksoi viime vuonna terveysperusteisia etuuksia Uudellemaalle 615 euroa asukasta kohden, kun taas Kainuussa vastaava luku oli 1 088 euroa. Suomalaisten terveyden ja toimintakyvyn alue-erot heijastuvat terveysperusteisiin etuuksiin.

 

Kelan maksamia terveysperusteisia etuuksia ovat sairausvakuutusetuudet (pl. vanhempainetuudet), kuntoutusetuudet, vammaisetuudet ja työkyvyttömyyseläkkeet. Vuonna 2016 terveysperusteisten etuuksien osuus kaikista Kelan etuusmenoista oli kolmannes.

 

Ääripäiden välinen ero lähes kaksinkertainen

Vuonna 2017 Kela maksoi terveysperusteisia etuuksia yhteensä noin 4,3 miljardia euroa eli 784 euroa asukasta kohden. Alla näkyvällä kartalla esitetään maakunnittain väkilukuun suhteutettu terveysperusteisten etuuksien summa. Yhteissumma vaihteli asukasta kohden 615 eurosta (Uusimaa) 1 088 euroon (Kainuu).

 

 

Karttaupotus toimii IE- ja Firefox-selaimilla. Voit tutustua karttaan myös täällä. 

 

Kainuuseen terveysperusteisia etuuksia maksettiin eniten lähes etuuslajista riippumatta. Yleisesti kuva noudattaa suomalaisten terveyseroista tuttua kaavaa: sairastavuuteen liittyvä kuorma on painavampi idässä ja pohjoisessa kuin etelässä ja lännessä. Tämä näkyy niin sairausvakuutuskorvauksissa, kuntoutusetuuksissa, Kelan työkyvyttömyyseläkkeissä kuin vammaisetuuksissakin.

Terveysperusteisten etuuksien laskelmat eivät sisällä työterveyshuollon ja opiskelijaterveydenhuollon korvauksia, jotka liittyvät terveyteen mutta joita ei maksuteknisistä syistä voi luotettavasti kohdentaa alueittain. Samoin toimeentulotuesta osa kohdentuu terveysmenoihin, mutta näitä menoja ei huomioida tässä esitetyissä laskelmissa.

 

2010-luvulla ei suuria muutoksia

2010-luvun aikana maakunnittaiset muutokset asukasta kohden maksetuissa terveysperusteisissa etuuksissa ovat olleet melko pieniä.

Kartassa esitetyt vuoden 2010 euromäärät ovat nimellisiä summia – vuoden 2017 rahan arvossa vastaavat luvut olisivat 1,1-kertaisia. Siten terveysperusteisiin etuuksiin kuluva rahasumma on reaalisesti jonkin verran pienentynyt aikavälillä 2010–2017.

Maakuntien väliset erot ovat kuitenkin pysyneet samankaltaisina.

 

Tilastoissa näkyvät yleisemmät terveyden ja toimintakyvyn alue-erot

Alue-erot suomalaisten terveydessä ovat kaikkiaan varsin pysyviä ja näkyvät lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla mittareilla. Alue-erot näkyvät selvinä myös yleisissä sairastavuusindekseissä, mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kelan sairastavuusindekseissä.

Samankaltaiset hyvinvoinnin alue-erot näkyvät laajemminkin Kelan tilastoissa, joissa on huomioitu kaikki maksetut etuudet: kokonaisuudessaankin etuuksia maksetaan keskimääräistä enemmän Suomen itäisille ja pohjoisille alueille (ks. Kelan tilastollinen vuosikirja 2017, kuvio 5) sekä Sosiaalivakuutus-lehden kartta).

 

Terveyserot noudattavat yhä Pähkinäsaaren rauhan rajaa

Terveyden alue-eroihin voivat vaikuttaa muun muassa alueiden väliset erot väestön ikärakenteessa, sosioekonomisessa rakenteessa, työllisyydessä, vauraudessa, palvelujärjestelmässä, sosiaalisessa ympäristössä, elintapoihin liittyvissä kulttuureissa ja jopa geeniperimässä.

Erityisesti kulttuuriset tekijät terveyden alue-erojen osittaisina selittäjinä ovat varsin kiinnostavia. Jokaisen Suomessa koulunsa käyneen muistiin on painunut vuosi 1323, jolloin Ruotsi ja Novgorod jakoivat keskenään nykyisen Suomen alueen. Pähkinäsaaren rauhan raja, joka jakoi maan läntiseen ja itäiseen kulttuuripiiriin, näyttäisi edelleen olevan se pääasiallinen jakolinja, jonka toisella puolella sairastetaan enemmän ja toisella puolella vähemmän.

 

 

Jenni Blomgren
Tutkimustiimin päällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Kiitokset Timo Lehtoselle karttavisualisoinnin toteuttamisesta ja Timo Partiolle tekstin kommentoinnista.