EU:n vapaa liikkuvuus ja sosiaalinen turva – mahdoton yhtälö?

Euroopan unionin kansalaiset saavat liikkua unionin alueella vapaasti, mutta kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät voivat johtaa siihen, että toiseen maahan siirtyvä EU:n kansalainen päätyy köyhyyteen. Todellisuudessa vapaa liikkuvuus hyödyttää usein vain niitä, jotka siirtyvät rikkaammista EU-maista köyhempiin.

Kanadan Torontossa järjestettiin heinäkuussa Sosiologian maailmankonferenssi ISA 2018. Siihen osallistui 5 000 tutkijaa eri maista ympäri maailmaa. Neljän vuoden välein järjestettävän konferenssin työryhmät perustuvat 57 erillisen Research Committeen erityisaloihin.

Itse osallistuin RC19 Poverty, Social Welfare and Social Policy -työryhmään, jonka esityksissä pohdittiin muun muassa tulonjaon epätasaisuutta, työttömyyttä ja sukupuolten välillä vallitsevia eriarvoisuuksia sekä mahdollisia keinoja vähentää näistä johtuvia ongelmia.

ISA 2018 -konferenssissa jokainen Research Committee piti oman niin sanotun vuosikokouksensa (Business meeting). RC19:n kokoukseen oli kutsuttu puhujaksi professori Martin Seeleib-Keiser Eberhard Karls yliopistosta Saksan Tübingenista (Comparative Public Policy). Hänen esityksensä käsitteli liikkuvuutta ja sosiaalisia oikeuksia Euroopan unionissa (Power, Social Rights and Mobility).

Vapaa liikkuvuus, mutta päätyminen köyhyyteen?

Professori Seeleib-Keiserin mukaan vapaa liikkuvuus hyödyttää käytännössä vain niiden valtioiden asukkaita, jotka siirtyvät esimerkiksi työtä hakiessaan EU:n sisällä halvempien elinkustannusten maihin. Paras tilanne on Seeleib-Keiserin mukaan tässä suhteessa tanskalaisilla ja huonoin Itä-Euroopan maissa asuvilla.

Jotkin sosiaaliturvaetuudet siirtyvät EU-kansalaisen perässä maasta toiseen. Siitä huolimatta järjestelmien vaihtelevat tasot ja kattavuudet aiheuttavat sen, että EU-maissa asuu parhaillaankin EU:n kansalaisia, jotka elävät köyhyydessä ja pahimmillaan asunnottomina ”irtolaisina”.

Tämän Seeleib-Keiser näkee suurempana ongelmana kuin EU:n ulkopuolelta jäsenvaltioihin suuntautuvan muuttoliikkeen.

EU on aikoinaan perustettu ylläpitämään rauhaa Euroopassa. Yksi rauhallisen yhteisolon edellytys on se, että EU:n kansalaisille pystytään takaamaan ihmisarvoinen elämä riippumatta siitä, missä EU-maassa he asuvat ja työskentelevät. Vielä 1960-luvulla keskusteltiin vakavasti siitä, millainen sosiaalinen malli unioniin luodaan. Sittemmin EU-maiden välinen integraatio on keskittynyt talouden toimintaan, ja sosiaaliturvan järjestäminen, kuten myös verotus, on jätetty kansallisvaltioiden omaan harkintaan.

Miten EU-kansalaiset suhtautuvat yhtenäisempään sosiaaliturvaan?

Sosiaaliturvan yhdenmukaistaminen EU:n alueella on poliittisesti erittäin hankala kysymys. Sosiaaliturvan mallit vaihtelevat maittain, samoin etuuksien tasot ja kattavuudet. Taustalla vaikuttavat vahvasti kansallisvaltioiden historiallinen kehitys ja erilaiset arvot ja asenteet esimerkiksi perheiden sisäisestä työnjaosta, hoivavastuiden jakamisesta ja laajemmin julkisen vastuun laajuudesta kansalaisten hyvinvoinnin edistäjänä.

European Social Survey -kyselyssä kysyttiin vuonna 2016 eri EU-maissa asuvilta henkilöiltä, miten he suhtautuisivat EU:n laajuisen yhteisen sosiaaliturvamallin kehittämiseen vähäosaisille. Vastaajille kerrottiin, että tällaisen mallin tarkoituksena on taata kaikille EU:ssa asuville vähäosaisille vähimmäiselintaso. Maksettavan etuuden määrä suhteutettaisiin kunkin maan elinkustannuksiin. Lisäksi vastaajille kerrottiin, että järjestelmä edellyttäisi, että rikkaammat EU-maat maksaisivat järjestelmään enemmän kuin köyhemmät EU-maat.

Vertailluissa 18 valtiossa 66,7 % vastaajista oli tällaisen mallin kehittämisen kannalla. Kuviosta 1 nähdään, miten vastaajat jakautuvat vastausvaihtoehdoittain eri maissa.

 

Myönteisintä suhtautuminen EU:n laajuiseen sosiaaliturvamalliin on Etelä- ja Itä-Euroopan maissa eli maissa, joissa sosiaaliturvan taso on nykyisellään matala. Saksa ja Ranska sijoittuvat vertailussa keskivaiheille. EU:sta eroava Iso-Britannia löytyy kriittisimpien maiden joukosta yhdessä Ruotsin, Suomen, Itävallan ja Alankomaiden kanssa.

Suomessa mallin kehittämiseen suhtautui myönteisesti 51,6 % vastaajista. Miehistä 49,7 % ja naisista 53,6 % kannatti EU:n yhteistä sosiaaliturvamallia vähäosaisille.

Taulukko 1. Binäärinen logistinen regressio suhtautumisesta EU:n laajuiseen sosiaaliturvamalliin Suomessa. Lähde: ESS 2016.

*** Tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys.

Jos vetosuhde > 1, todennäköisyys kuulua EU:n laajuisen sosiaaliturvamallin kannattajiin on suurempi kuin vertailuryhmällä. Vastaavasti jos vetosuhde < 1, todennäköisyys kuulua EU:n laajuisen sosiaaliturvamallin kannattajiin on pienempi kuin vertailuryhmällä.

Mikä selittää suomalaisten suhtautumista EU:n sosiaaliturvamalliin?

Suomessa suhtautumista EU:n laajuiseen sosiaaliturvamalliin vähäosaisille selittävät vastaajan koulutus (vuosissa mitattuna), kotitalouden tulot sekä se, kokeeko vastaaja olevansa lähellä jotakin puoluetta ja jos kokee, niin mitä.

Kannatus mallia kohtaan kasvaa koulutusvuosien ja tulojen lisääntyessä.

Mitä tulee arvoihin ja asenteisiin, suhtautuminen EU:n laajuiseen sosiaaliturvamalliin vähäosaisille on selvästi vahvinta silloin, kun vastaaja kokee olevansa lähellä vihreitä, SDP:tä tai vasemmistoliittoa. Heikointa kannatus on perussuomalaisia lähellä olevilla vastaajilla. He eivät kuitenkaan poikkea tilastollisesti merkitsevästi muita konservatiivipuolueita lähellä olevista vastaajista.

Ne vastaajat, jotka eivät koe mitään yksittäistä puoluetta muita läheisemmäksi ja joita on lähes puolet (46 %) kaikista kyselyyn vastanneista, ovat suhtautumisessaan yhteiseen sosiaaliturvamalliin lähempänä konservatiiveja kuin vihreitä tai vasemmistopuolueita. Liikkuvat äänestäjät löytävät siis itsensä äänestämästä ennemmin konservatiivipuolueita silloin, kun kynnyskysymykseksi nousee EU:n sosiaalisen ulottuvuuden laajentaminen turvaamaan vähäosaisten toimeentulo keskitetysti koko EU:n alueella.

Usein todetaan, että hyvinvointivaltion hyvyys mitataan sillä, miten hyvin se pystyy huolehtimaan heikompiosaisistaan. Samoin voi ajatella EU:n hyvyyden muodostuvan osaltaan siitä, miten hyvin se pystyy turvaamaan kansalaistensa hyvinvoinnin ja ehkäisemään vapaasta liikkuvuudesta johtuvaa köyhyyttä ja huono-osaisuutta.

Ilman poliittista tahtoa ja riittävää sääntelyä nykyinen tilanne ei kuitenkaan muutu.

Minna Ylikännö
johtava tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @MYlikanno