Perustoimeentulotuen 150 euron suojaosan ongelma

Helsingin Sanomat otsikoi verkossa (19.6.) THL:n ja Me-säätiön tulolaskurin ”näyttävän ensimmäistä kertaa, millaisissa kannustinloukuissa suomalaiset pahimmillaan elävät”. Laskuri ei kuitenkaan kuvaa pahimpia tilanteita.

Tulolaskuri havainnollistaa kiinnostavasti kotitalouksien tulonmuodostusta. Sillä ei kuitenkaan voi vielä laskea esimerkiksi karenssin tai työssäolovelvoitteen takia vaille työttömyysetuuksia jäävän, ns. tulottoman kotitalouden tilannetta. Tällaisten kotitalouksien määrä on kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana.

Perustoimeentulotukea saavista kotitalouksista noin 27 % on vailla ensisijaisia etuuksia. Konkreettisesti tässä tilanteessa on vajaa 40 000 kotitaloutta kuukausittain. Lisäksi vain noin 6 %:lla toimeentulotukea saavista aikuisista on ansiotuloja. Keskimääräinen kuukausitulo ansioita saavilla on tänä vuonna ollut 757 euroa.

Erityisesti nämä vailla ensisijaisia etuuksia olevat, pieniä summia jos mitään tienaavat kotitaloudet ovat kannustimiltaan heikommassa asemassa kuin muuten ansiokkaassa Tulolaskurissa on mahdollista kuvata.

Näihin kannustinongelmiin on ollut tarjolla erilaisia ratkaisuja, mutta ongelma on vaikea.

Perustoimeentulotuen saaja saa nyt pitää 150 euroa ansiotuloistaan

Toimeentulotuessa kokeiltiin vuodesta 2002 kotitalouskohtaista etuoikeutettua osaa (tästä on käytetty myös nimitystä toimeentulotuen ansiotulovähennys). Toimeentulotukea saava kotitalous sai pitää ansioistaan 20 % sataan euroon asti ilman, että se vähensi tuen määrää (ks. esim. Parpo 2003).

Myöhemmin etuoikeutetusta tulosta tehtiin pysyvä ja henkilökohtainen ja sen enimmäismäärää korotettiin. Laki määrääkin nykyään jättämään huomioimatta vähintään 20 % mutta enintään 150 euroa toimeentulotuen saajan ansiotuloista kuukaudessa.

Kela soveltaa lakia niin, että toimeentulotukea saava saa ansaita vapaasti 150 euroon asti, ennen kuin tulo vaikuttaa toimeentulotuen määrään. Koska etuoikeutettu ansiotulo toimii nyt kuten työttömyysturvan ja yleisen asumistuen suojaosat, voi siitäkin puhua suojaosana. Käytössämme ei kuitenkaan ole dataa siitä, kuinka paljon perustoimeentulotuen päätöksissä tehdään tästä käytännöstä poikkeavia päätöksiä.

Käytännön mukaan 150 euroa ylittävältä osalta tulot vähentävät toimeentulotukea täysimääräisesti. Esimerkiksi 80 euroa (netto) tienaava saa siis pitää koko summan ja 150 euroa tienaava 150 euroa, mutta 200 euroa tienaava vain 150 euroa.

Aiemmin raja oli liukuvampi: tuloista sai pitää 20 % mutta enintään 150 euroa/henkilö/kuukausi. Siis esimerkiksi 80 euron tuloista sai pitää 16 euroa ja 200 euron tuloista 40 euroa. Vielä aikaisemmin – kun toimeentulotuen käsittely Kelassa alkoi – Kela jätti ansiotuloistakin huomioimatta vähäiset, alle 50 euron tulot. Nykyisellään kyseistä sääntöä sovelletaan enää esimerkiksi lahjoihin.

Nopealla vilkaisullahan nykymalli näyttää aika hyvältä! Pienituloisille jää aiempaa enemmän käteen.

Jos kuitenkin ajatellaan esimerkiksi ihmistä, joka siirtyy 200 euron kuukausituloilta 500 euron tuloille, tilanne on karu. Kun vanhassa mallissa käteen jäävät tulot olisivat nousseet 60 euroa, nykymallissa ne eivät nouse ollenkaan.

Alkujaan prosentti ja 150 euron enimmäisraja pelasivat yhteen niin, että tyypilliselle toimeentulotuen saajalle olisi kannattavampaa ottaa vastaan lisää työtä. Vuosien varrella enimmäisrajaa ei ole enää korotettu, mikä on heikentänyt ratkaisun vaikuttavuutta.

Muutos paransi vähiten tienaavien tuloja, mutta heikensi lisätyön kannustimia

Alla olevissa kuvioissa on laskettu SISU-mikrosimulointimallilla, paljonko rahaa milläkin palkkatasolla perustoimeentulotukea saavalle tulottomalle tai työmarkkinatukea saavalle jää käteen aikaisemman ja nykyisen säännön mukaan. Aiemmin käytössä ollut 50 euron vähäisen tulon osuus on jätetty laskelmissa huomioimatta, koska Kela ei nykyisellään sovella sitä palkkatuloihin. Kuvion 20 %:n sääntö vastaa siis yllä olevan taulukon ”vanhaa mallia”, ei ”vanhempaa mallia”.

 

Jos perustoimeentulotukea saavat käyttäytyisivät yksinkertaisen, tuloja maksimoivan ja vaivaa minimoivan homo economicus –mallin mukaisesti, ei heidän kannattaisi ottaa lisätöitä vastaan niillä tulotasoilla, joissa kuvion käteen jääviä tuloja osoittava viiva on vaakasuora. Tällä välillä ns. efektiivinen marginaaliveroaste on 100 %, eli lisätulosta ei jää käteen mitään.

Aiemmin soviteltua työmarkkinatukea saaville jäi aina lisätyöstä lisää rahaa omaan pussiin. Vailla ensisijaisia etuuksia olevillakin seinä tuli vastaan vasta yli 820 euron tuloilla. Nyt molemmat kohtaavat alle 200 euron tulojen jälkeen ”tasanteen”, jossa esimerkiksi lisävuoroa keikkatöissä ei välttämättä kannata ottaa vastaan.

Samalla kuitenkin kaikista pienimpiä tuloja saavilla jää tuloista entistä suurempi osa käyttöön (tulotasot, joissa tummempi sininen viiva korkeammalla kuin vaaleampi).

Tästä herää tietenkin kysymys, kuinka montaa ihmistä suojaosa koskettaa. Seuraavassa kuviossa on kuvattu ansiotuloja saavien perustoimeentulotuen saajien ansiotulojen jakauma toukokuussa 2018. Kokonaisuudessaan 9 771 toimeentulotuen saajaa sai ansiotuloja, jotka huomioitiin heille toukokuussa maksetussa toimeentulotuessa.

Enemmistö (97,7 %) toimeentulotukea saaneista työssäkäyvistä tienasi toukokuussa suojaosaa enemmän. Kannustinongelma alkaa nettopalkkatulojen ylittäessä suojaosan. Ongelma jatkuu, kunnes tulotaso nousee toimeentulotukioikeutta korkeammaksi. Tämä tapahtuu muiden tukien ja niiden suojaosien ansiosta aikaisemmin työttömyysetuuksia saavilla. Ennen tätä tulojen kasvu ei kasvata henkilön käytettävissä olevia tuloja.

Samalla tulee kuitenkin huomata, että alle 750 euroa (netto) tienaavilla vailla ensisijaisia etuuksia olevilla (45 %) ja alle 385 euroa tienaavilla työttömyysetuuksia saavilla (60 %) jää nykymallissa enemmän käteen kuin heillä olisi jäänyt 20 %:n säännöllä. Tätä enemmän tienaavien eli täyden 150 euroa jo saavien käytettävissä olevat tulot eivät ole muuttuneet aikaisemmasta.

 

Se, että suurin osa tienaa suojaosaa enemmän, voi kertoa siitä, etteivät toimeentulotuen saajat optimoi työmääräänsä käytettävissä olevien tulojen suhteen. Töissä joko ollaan tai ei olla, eikä tarjolla välttämättä ole kovin joustavia töitä. Lisäksi työtä voidaan arvostaa itsessään – riippumatta siitä, miten se vaikuttaa käteen jääviin tuloihin – tai luotetaan siihen, että ahkeruus nyt johtaa parempaan tilanteeseen tulevaisuudessa. Perheellä voi esimerkiksi olla väliaikaista toimeentulotuen tarvetta, jolloin työssäkäyvä jatkaa työssään, vaikka se ei lisäisikään perheen tuloja lyhyellä tähtäimellä kuin 150 euroa.

On myös mahdollista, että toimeentulotuen saajilla on suojaosasta vähänlaisesti tai vanhentunutta tietoa. Olihan se kuvattu virheellisesti Helsingin Sanomien artikkelissakin – eikä sitä ole vielä päivitetty sosiaaliturvan kannustinvaikutuksien laskemisessa usein käytettyyn SISU-malliin. Päätöskirjeet saa lukea aika tarkasti, että huomaa jokaisen niissä tapahtuneen muutoksen.

Lähtökohdan tulee kuitenkin olla, että ihmiset ovat tietoisia oikeuksistaan. Olisikin arvokasta tutkia, onko tällä uusimmalla muutoksella ollut vaikutuksia toimeentulotuen saajien työntekoon.

Kannustimien, kustannusten ja tulonjaon trilemma

Professori Juho Saaren vetämä eriarvoisuustyöryhmä oli sidottu kustannusneutraaleihin ehdotuksiin. Siksi se päätyi ehdottamaan perustoimeentulotukeen vain etuoikeutetun tulon prosentin muutosta 20 %:sta 30 %:iin – ja jätti ylärajan koskematta. Toteutuessaan tällä olisi ollut samansuuntaisia, mutta miedompia vaikutuksia (työryhmän loppuraportti, liite 1) kuin Kelan nykyisellä suoja-osalla. Nykytila vastaa kuitenkin jo sitä kuin prosentti olisi 100 %.

Toimeentulotuen suojaosan voidaan katsoa nyt kannustavan aikaisempaa paremmin ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Se voi kuitenkin muodostua toimeentulotuen saajalle kannustinesteeksi esimerkiksi lisätyövuorojen tai toisen pienen freelance-keikan vastaanottamiselle, jos hän tienaa samassa kuussa jo enemmän kuin 150 euroa.

Käytännössä kaikki eduskuntapuolueet ovat toivoneet, että työnteosta tehdään aina kannattavaa (kesk, sdp, sin, ps, vihr, vas, rkp, kd). Tavoitteita on muotoiltu tarkemmin esimerkiksi niin, että lisäeurosta tulee jäädä aina ”noin kolmannes tuensaajalle itselleen” (kokoomus).

Nykyisellään tämä toive ei toteudu, ja monen kohdalla kehitys on oikeastaan ollut päinvastainen. Tavoitteeseen pääsemiseksi jouduttaisiinkin toimeentulotuessa koskemaan prosentin rinnalla myös suojaosan ylärajaan, mikä nostaisi tuen kustannuksia.

Tässä blogissa on keskusteltu vain tilanteista, joissa tuensaaja tienaa summia, joilla hän pysyy yhä toimeentulotuella. ”Kannustimia mihin” onkin keskeinen kysymys uudistuksia tehtäessä. Kuten Tutkimusblogissa on aikaisemminkin kirjoitettu, sosiaaliturvan uudistaminen on tasapainoilua kannustimien, tulonjaon sekä sosiaaliturvan kustannusten välillä.

Kirjoittajat

Simo Raittila
tutkija, Kela
@Nonissimo
etunimi.sukunimi@kela.fi

Miska Simanainen
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

Lue lisää

HS Mielipide 30.6.2018: Köyhimmät jäivät tulolaskurin ulkopuolelle