Äidit kaipaavat joustoa ja valinnanvapautta perhevapaisiin

Iso osa pienten lasten äideistä on varsin tyytyväisiä nykyiseen perhevapaajärjestelmään. Jos järjestelmää kuitenkin lähdetään uudistamaan, toivovat äidit vapaisiin nykyistä enemmän joustoa ja valinnanvapautta. Äidit vaikuttavat olevan valmiita myös kohtuullisen radikaaleihin uudistuksiin.

Hallituksen valmistelema, viime elokuussa alulle pantu perhevapaauudistus keskeytettiin helmikuun alussa. Valmisteilla olleen uudistuksen oli tarkoitus kasvattaa isille osoitetun vanhempainvapaan kestoa ja näin edistää perhevapaiden nykyistä tasaisempaa jakautumista pienten lasten isien ja äitien kesken. Valmistelussa lähdettiin myös siitä, että uudistuksen piti edistää naisten työllisyyttä ja silti mahdollistaa lapsen hoitaminen kotona kolmivuotiaaksi saakka kotihoidon tuen turvin.

Nykyinen perhevapaajärjestelmä kaipaa monen asiantuntijan mukaan pikaista remonttia, ja uudistusta oli siksi pitkään odotettu.

Viime vuosina perhevapaiden uudistaminen on rajoittunut lähes kokonaan isien vapaiden osuutta kasvattaviin lakimuutoksiin. Uudistukset ovat samalla mahdollistaneet isän osuuden joustavampaa käyttöä, ja jokainen isyysvapaisiin lisätty jousto onkin lisännyt isyysvapaita käyttävien isien määrää (ks. tarkemmin esim. Sosiaalivakuutus).

Siitä huolimatta viidennes isistä jättää yhä kaikki perhevapaat käyttämättä (Saarikallio-Torp & Haataja, 2016).

Perhevapaauudistuksen valmisteluvaiheessa arvioitiin, etteivät isät ryhtyisi kiintiöistä huolimatta käyttämään vapaitaan merkittävästi nykyistä enempää. Lisäksi epäiltiin, ettei kotihoidon tuella lapsia hoitaville naisille löytyisi tarpeeksi työpaikkoja. Näin perhevapaisiin suunniteltujen muutosten arvioitiin aiheuttavan merkittäviä lisäkustannuksia sekä kunnille että valtiolle mm. päivähoitopalvelujen lisääntyvän kysynnän takia.

”Pitäkää huolta perheiden valinnanvapaudesta”

Lausahdus on suora lainaus viime vuonna toteutettuun Kelan Äitiysavustuskyselyyn (http://www.kela.fi/kaynnissa-olevat-tutkimukset#aitiyspakkauskysely) osallistuneen äidin vastauksesta. Kysely suunnattiin 2 400 satunnaisesti valitulle äidille, joilla on (ainakin) yksi 6 kuukauden – 1,5 vuoden ikäinen lapsi [1].

Oheinen kommentti kuvastaa monien äitien mielipiteitä perhevapaajärjestelmästä ja sen uudistamiseen liittyvästä keskustelusta. Vaikka kyselyn perusteella monet keskustelussa olleet uudistamiskeinot saavat pienten lasten äideiltä kannatusta, ihmettelee kuitenkin yllättävän moni äiti, miksi nykyistä järjestelmää ollaan niin innolla remontoimassa.

Noin 40 % pienten lasten äideistä on sitä mieltä, ettei nykyistä perhevapaajärjestelmää ole syytä uudistaa.

Erityisen vahvasti äitien vastauksista käy ilmi perheiden vahva halu säilyttää valinnanvapaus perhevapaita koskevissa ratkaisuissa. Perheiden valinnanvapauden säilyttämisen onkin sanottu olevan suomalaisen perhepolitiikan ”pyhä lehmä” (ks. Salmi & Närvi 2014).

Tämä käy ilmi myös äitien mielipiteissä niissä väittämissä, jotka koskevat joustoja tai muita perheen omaa valinnanvapautta korostavia uudistuskeinoja; pienten lasten äidit arvostavat mahdollisuutta tehdä perheen sisällä päätöksiä siitä, kuka lasta hoitaa ja kuinka pitkään.

Ruotsissa vanhempainvapaajärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden varsin joustavaan vapaiden käyttöön. Vanhempainvapaapäiviä voi mm. siirtää aina siihen asti, kunnes lapsi täyttää 12 vuotta. Päiviä voi myös sijoitella vapaammin: niitä voi esimerkiksi pitää välillä kokonaan ilman tukea ja näin pidentää vanhempainvapaajaksoa.

Ruotsalaiset isät pitävät vanhempainvapaata huomattavasti enemmän kuin suomalaiset isät. Suomalaisen vanhempainvapaajärjestelmän joustamattomuuteen kiinnitti huomiota myös mm. OECD muutama viikko sitten julkaistussa raportissaan (OECD 2018).

Lyhyempi vapaa, suurempi etuus ja päinvastoin – yli 70 % kannatti ehdotusta

Erilaisten joustomahdollisuuksien kannatusta kartoitettiin Kelan Äitiysavustuskyselyssä mm. kysymällä, tulisiko perheiden itse saada valita, hoitavatko he lasta kotona lyhyemmän aikaa suuremmalla etuudella vai pidemmän aikaa pienemmällä etuudella.

Yllättäen yli 70 % vastaajista kannatti tätä uudistusehdotusta (ks. kuvio). Vastustajia oli vähän, mutta neutraaleja, kantaa ottamattomia, oli lähes viidennes vastaajista.

Eniten vaihtoehto sai kannatusta yli 35-vuotiailta ja Uudenmaan maakunnassa asuvilta äideiltä (75 % ja 74 %). Myös 1- ja 2-lapsisten perheiden äidit kannattivat vaihtoehtoa (72 ja 74 %), mutta yli kaksilapsisten perheiden äidit selvästi vähemmän.

Toteutuessaan tällainen uudistus lisäisi merkittävästi perheiden mahdollisuuksia vaikuttaa ansiosidonnaisten perhevapaiden pituuteen. On merkityksellistä, että se saa kannatusta kyselyssä näinkin vahvasti varsinkin, kun kyseessä on tietääksemme tuorein aihetta koskeva kyselytieto perheistä, joita vanhempainvapaavalinnat parhaillaan koskevat.

Kuvio: Kelan äitiysavustuskyselyyn vastainneiden näkemyksiä perhevapaiden uudistamisesta 2017.

Äidit valmiita luopumaan kotihoidon tuesta?

Perhevapaauudistuksen yksi eniten keskustelua herättänyt konkreettinen asia oli kotihoidon tuen tulevaisuus. Mahdollisuus hoitaa lasta kotona kolmivuotiaaksi asti on ollut perheiden valinnanvapautta kasvattava etuus, josta monet haluavat pitää kiinni.

Vaikka kotihoidon tuki on perhekohtainen etuus – eräänlainen kompensaatio päivähoitopalvelujen käyttämättä jättämisestä – sen käyttäjiä ovat lähes yksinomaan naiset. Tästä syystä se onkin yksi keskeisimmistä tekijöistä perhevapaiden epätasaisessa jakautumisessa sukupuolten välillä.

Heikki Hiilamo muistutti perhevapaauudistuksen kaatumisen jälkeen Ylen verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessaan siitä, että kotihoidon tuki on klassinen esimerkki polkuriippuvuuden vaikutuksista järjestelmän uudistamisen mahdollisuuksiin. Kotihoidon tuen perusteet ovat monilta osin vanhentuneita; ”äitipalkan” suorittamisen sijaan nykyään puhutaan lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen, päivähoitopaikkoja on yleensä saatavilla kaikille halukkaille ja ylipäätään perhekohtaisten etuuksien sijaan on siirrytty kohti yksilöllisiä oikeuksia.

Kaikesta tästä huolimatta kotihoidon tukeen kajoaminen on tähän mennessä ollut vähintäänkin vaikeaa.

Selvitimme pienten lasten äitien ajatuksia kotihoidon tuen tarpeellisuudesta väittämällä ”Nykyisen kotihoidon tuen voisi poistaa, jos vanhempainvapaa kestäisi siihen saakka, kunnes lapsi on 1,5-vuotias”. Väittämä oli johdettu paitsi viime vuosina useammassakin perhevapaamallissa olleesta ehdotuksesta pidentää merkittävästi ansiosidonnaista vanhempainvapaata, myös siitä, että merkittävä osa äideistä käyttää tukea juuri siihen saakka, kunnes lapsi on noin puolitoistavuotias (Haataja ym. 2014, 39).

Vaikka suuri osa äideistä on sitä mieltä, ettei nykyistä perhevapaajärjestelmää ole syytä muuttaa, silloin kun uudistaminen kytketään konkreettisiin ehdotuksiin, he ovat yllättävän valmiita radikaaleihinkin muutoksiin. Peräti kolmannes kyselyyn vastanneista olisi valmis luopumaan kotihoidon tuesta kokonaan, jos nykyinen vanhempainvapaa kestäisi reilut puoli vuotta kauemmin.

Vaikka tämänkaltaista uudistusta vastustaa yli puolet äideistä, on kannattajien osuus kuitenkin yllättävänkin suuri. Äidit vaikuttavat siis joiltain osin poliitikkoja valmiimmilta tekemään perhevapaisiin isojakin muutoksia. Siitä huolimatta, että juuri he ovat niitä, joita nämä muutokset eniten koskettavat.

Poliittinen keskustelu jatkuu

Osa puolueista on osoittanut haluaan jatkaa perhevapaauudistuksen valmistelua. Saattaa siis olla, että perheiden valinnanvapaudesta, perhevapaiden joustoista ja kotihoidontuen kestosta käydään keskustelua ja tehdään päätöksiä jo syksyllä.

Se, missä määrin uudistuksen valmistelua ja tehtäviä päätöksiä ohjaavat politiikkatoimien kohteina olevien perheiden mielipiteet, nähdään näin ollen mahdollisesti vielä tämän vuoden aikana.

Hanna-Mari Heinonen
tutkija, Kela

Miia Saarikallio-Torp
tutkija, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

Lue lisää:

Haataja A ja Juutilainen V-P. Kuinka pitkään lapsen kotihoitoa? Selvitys äitien lastenhoitojaksoista kotona 2000-luvulla. Helsinki: Kela, Työpapereita 58, 2014

Hiilamo H. Kotihoidon tuki keksittiin perheille, jollaisia ei enää ole. Kolumni Ylen verkkosivuilla 14.2.2018. Viitattu 13.3.2018.

Juutilainen V-P ja Saarikallio-Torp M ja Haataja A. Perhevapaat 2013 -väestökyselyn toteutus. Tiedonkeruu, edustavuus ja perustietoja vastaajista. Helsinki: Kela, Työpapereita 89, 2016.

OECD. OECD Economic Surveys: Finland 2018. Paris: OECD Publishing, 2018.

Salmi M ja Närvi J. Perhepoliittiset uudistukset ja pienten lasten vanhempien mielipiteet. Yhteiskuntapolitiikka 2014; 79 (4): 413–423.

[1] Kyselyn vastausosuus oli 33 %, ja aineiston alustavan katoanalyysin perusteella aineisto vastaa kohtalaisen hyvin perusjoukkoa ainakin vastaajien iän ja lasten lukumäärän perusteella.